Jaamme epävirallisen käännöksen La Cause du Peuplen artikkelista, joka on julkaistu alunperin 9. tammikuuta.
Trotskilaisuus on taantumuksellinen, vastavallankumouksellinen virtaus, porvariston myrkky työläisliikkeessä. Sen ainoa olemassaolon tarkoitus on antikommunismi. Se työskentelee siis jatkuvasti, tietoisesti tai tiedostamatta, yhteistyössä porvariston kanssa, sillä se levittää sen narratiivia, sen maailmankatsomusta ja sen erityislaatuista vallankumouksen vastaista horisonttia. Venezuelaan kohdistuvan imperialistisen aggression vastaisessa mielenosoituksessa Pariisissa Révolution Permanenten puhuja hyökkäsi Venezuelan Bolivaristisen Tasavallan presidenttiä, Maduroa, vastaan, ja yhtyi näin siis objektiivisesti CIA:n juoniin kolonisoida tämä maa ja koko Latinalainen Amerikka. Kaikki tämä on täysin selvää joukoille ja aktivisteille, jotka buuasivat tämän puhujan ulos huutamalla ”Venezuela!”. Maailman joukot ovat ymmärtäneet tämän, sillä ne ovat mobilisoituneet kaikkialla tätä pelkurimaista hyökkäystä vastaan, mutta ilmeisesti niiden itsensäjulistanut etujoukko ei ole.
Trotskilaisuus on tyhjää, sillä ei ole mitään ideologista eikä niin myöskään filosofista taustaa. Se ei ymmärrä dialektista materialismia eikä aineen liikkeenlakeja. Révolution Permanente ei siis ota huomioon, että tilanne voi muuttua täysin. Se ei ymmärrä harppauksia, joita tapahtuu ilmiöiden kehityksessä, ja sitä, että tilanne 3. tammikuuta ei ole enää sama kuin 2. tammikuuta. He eivät ymmärrä, että Maduro on tasavallan legitiimi presidentti ja bolivarististen asevoimien ylipäällikkö, että hän on tänään Yhdysvaltain sotavanki ja että hän (niin kauan, kun hän ei tule petturiksi) seisoo historian oikealla puolella. He eivät ymmärrä, että kysymys on hyökkäyksestä kansakuntaa ja Venezuelan kansaa vastaan ja näin myös koko Latinalaista Amerikkaa kohtaan, että örkki CIA-Trump pyrkii alistamaan sen nuijansa alle.
Jatkuva vallankumous, joka on marxilaiselta kannalta epäjohdonmukainen ja sivuuttaa Leninin oppeja, ylikuormittaa meitä suoraan Sciences Posta [ranskalainen yliopisto] juontuvilla intellektuellisella väitteillä geopolitiikasta, jotka ovat täysin irti nykyajasta, ja täten se on täysin vastakkaista sille, mitä marxismi esittää. Heillä ei ole lainkaan historiaa, he eivät ole johtaneet minkäänlaista vallankumouksellista liikettä, eivät minkäänlaista vallankumousta. He seisoivat aina barrikaadien väärällä puolella ja yrittävät siis muotoilla ajatuksiaan tukeutuen porvarilliseen intellektuellismiin tai Gramscin hirvittäviin vääristelyihin. He eivät siis ymmärrä perusristiriitoja maailmassa eivätkä erityisesti ristiriitaa imperialistivaltojen ja sorrettujen kansakuntien välillä. He pettävät Leninin opit, hänen seisoessa aina sorrettujen puolella ja ymmärtäen marxilaisuuden titaanina ne ristiriidat, jotka liikuttivat maailmaa, he pettävät kaikki ne, jotka näyttivät tietä liikkeelle. Liitämme tähän kirjeen, jonka neuvostohallitus lähetti 27. marraskuuta 1919 Afganistanin emiirille.
Teidän majesteetillenne Afganistanin emiirille
Vastaanotettuamme Teidän majesteettinne arvokkaan kirjeen erikoislähettiläs Mohammed Wali Kaanilta, haluaisin kiittää Teitä tervehdyksestänne ja aloitteellisuudestanne Venäjän ja Afganistanin suurten kansojen välisen ystävyyden rakentamisessa.
Afganistanin kansan loistokkaan taistelun itsenäisyytensä puolesta ensimmäisistä päivistä alkaen Venäjän työläisten ja talonpoikien hallitus ei epäröinyt tunnustaa uutta järjestystä Afganistanissa, tunnustaa juhlallisesti sen täyttä itsenäisyyttä sekä lähettää matkaan lähetystöään kestävien ja lujien yhteyksien muodostamiseksi Moskovan ja Kabulin välille. Tänään kukoistava Afganistan maailman ainoa itsenäinen muslimivaltio, ja tämä kohtalo osoittaa Afganistanin kansalle suuren historiallisen tehtävän: yhdistää kaikki sorretut muslimikansat ja johtaa heidät vapauden ja itsenäisyyden tielle.
Venäjän työläisten ja talonpoikien hallitus lähettää edustajansa Afganistaniin aloittaakseen neuvottelut Afganistanin kansan hallituksen kanssa muodostakseen kauppa- ja muita ystävyyssuhteita, sen tavoitteena ollen ei vain hyvien naapurisuhteiden vahvistaminen molempien kansojen eduksi, vaan myös vastustaa yhdessä maailman rosvomaisinta imperialistista hallintoa, Iso-Britanniaa, kuten Te oikein olette asettaneet kirjeessänne, vastustaa sen juonitteluja, jotka estävät Afganistanin kansan rauhanomaisen ja vapaan kehityksen ja ovat eristäneet sen lähimmistä naapureistaan.
Keskustelussa erikoislähettiläänne, kunnianarvoisan Mohammed Wali Kaanin kanssa kuulin, että olette valmiita aloittamaan neuvottelut Kabulissa ystävyyssuhteista, ja että Afganistanin kansa haluaisi vastaanottaa sotilaallista apua Venäjän kansalta Englantia vastaan. Työläisten ja talonpoikien hallitus on valmis antamaan tätä apua Afganistanin kansalle niin suuressa määrin kuin mahdollista sekä näin palauttamaan oikeudenmukaisuuden, jota aikaisempi Venäjän tsaarinvalta polki. Olemme esittäneet lähettiläällenne sekä elimillemme Turkestanissa yhdistyneen kommision rakentamista, joka korjaisi Venäjän ja Afganistanin rajaa Afganistanin alueen laajentamiseksi raja-alueella elävien kansojen oikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja vapaan tahdon mukaisesti. Toivomme, että komissio aloittaa työnsä viipymättä luvallanne.
Lähettiläänne pyynnöstä hallituksemme otti radioyhteyden Venäjän naapurimaihin turvatakseen Afganistanin lähetystön turvallisen liikkumisen Eurooppaan ja Amerikkaan, mutta valitettavasti tuon Teidän kirjeessänne mainitsemanne valtion juonet estivät heidän korkeuttaan toteuttamasta tätä suunnitelmaa, ja teidän lähetystönne täytyy valita toinen tie. Toivon Teille kaikkea hyvää Venäjän kansalta ja välitän Teille ja koko Afganistanin kansalle työläisten ja talonpoikien hallituksen nimissä lämpimimmät terveiseni.
Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja,
V. Uljanov (Lenin).
27. marraskuuta 1919
Kreml, Moskova.1
Oliko emiiri työläinen, kommunisti tai edes edistyksellinen sydämeltään? Tuskinpa vain. Mutta hän taisteli asein aikansa aggressiivisinta imperialistia, britti-imperiumia, vastaan. Objektiivisesti hän seisoi proletaarisen vallankumouksen puolella, kuten nykypäivänä esimerkiksi Hamas. Todelliset isänmaalliset voimat kolmannen maailman maissa seisovat riippumatta luokkataustastaan kansallisen vapautusliikkeen puolella, joka on osa proletaarista maailmanvallankumousta. Venezuelan tapauksessa voidaan huomata, että hallinto, tai sen osa, oli alkanut aseistaa kansaa tulevaa imperialistista aggresiota vastaan. Se on oikeaa politiikkaa. Tulemme näkemään, miten tämä jatkuu, mutta näin Chavez-hallinto seisoo historian oikealla puolella, aivan, kuten myös Saddam Hussein, joka avasi asevarastot irakilaisille joukoille, jotta he voisivat taistella jenkkien invaasiota vastaan.
Ei ole olemassa kolmatta tietä, joko seisomme CIA:n puolella tai suuren Leninin loistavalla polulla. Vahvistamme ehdottoman tukemme Venezuelan kansakunnalle ja kansalle, kuten myös koko Latinalaiselle Amerikalle. Toivomme, että pettureita rankaistaan ja hallinto valmistelee pitkällistä kansallisen vastarinnan kansansotaa niin, että se aseistaa joukot ja hyökkää jenkkien inhimillisiä ja materiaalisia intressejä vastaan. Presidentti Maduro on sotavanki: hänet täytyy vapauttaa. Täällä Ranskassa meidän velvollisuutemme on kehittää anti-imperialistinen liike Latinalaisen Amerikan kansakuntien ja kansojen tueksi, mikä voi tapahtua vain taistelemalla kaikkia imperialismin kanssa yhteistyötä tekeviä tendenssejä vastaan.
1Oma epävirallinen suomennoksemme.
