Keväällä eduskunnassa käsitellään useita porvarillisen valtion taantumuksellistumiskehitystä edistäviä lakiesityksiä.
Eräs tällainen on perustuslain 10. pykälän muutos, jolla kajottaisiin yksityiselämän suojaan, mm. kotirauhaan sekä puheluiden ja kirjeiden luottamuksellisuuteen. Lisäksi sotilas- ja siviilitiedustelu ovat saamassa lisää valtuuksia, mm. oikeuden suorittaa tiedustelua ilman, että siitä tarvitsee kertoa tiedustelun kohteelle. Poliisi on saamassa myös valtuuksia suorittaa tiedustelua ilman konkreettista rikosepäilyä ”järjestäytyneen rikollisuuden” torjumiseksi. Laista ollaan poistamassa joukkotiedustelun rajoituksia. Sotilastiedustelun osalta valtuuksia ollaan antamassa myös maa-, meri- ja ilmavoimille sekä rajavartiolaitokselle. Nykyään tiedustelu kuuluu armeijan pääesikunnalle ja tiedustelulaitokselle.
Olemme kirjoittaneet lakimuutoksista aiemmin:
Suosittelemme myös muita artikkeleitamme taantumuksellistumiskehityksestä:
Vuonna 2018 eduskunnassa ajettiin läpi kiireellisenä perustuslainmuutos ja vuonna 2019 uudet tiedustelulait, jotka antoivat entistä enemmän valtuuksia viestisalaisuuteen puuttumiseen. Nyt ollaan entisestään puuttumassa kotirauhaan. Vakavien rikosten valmistelu on jo rikos, jonka perusteella voidaan puuttua kotirauhaan ja suorittaa esimerkiksi telekuuntelua. Nyt kuitenkin ollaan poistamassa jopa vaatimusta konkreettiselle rikosepäilylle, sekä lain olennaisia joukkovalvonnan rajoituksia. Kyse on siis joukkovalvonnan mahdollistamisesta ilman epäkäytännöllisten ”demokraattisten oikeuksien” ja ”oikeusvaltion” rajoitteita.
On tosiasia, että porvarillisella valtiolla on todellisia ongelmia myös järjestäytyneen rikollisuuden ja ”terrorismin” sekä toisaalta muiden imperialistien ”hybridivaikuttamisen” suhteen. Nämä ilmiöt ovat eri tavoin imperialismin luomia ja ylläpitämiä ilmiöitä. Porvaristo ei pysty ratkaisemaan näitä ongelmia muutoin kuin rapauttamalla omat ihanteensa ja ”kansalaisvapautensa”, osoittaen, että se on taantumuksellinen luokka.
Tiedustelu kulkee jo nyt ”harmaalla alueella” sekä myös lain ulkopuolella. Eräs esimerkki tästä on se, että nykyisen lain mukaan ainoastaan poikkeustapauksissa tiedustelun kohteelle ei tarvitse ilmoittaa häneen kohdistuneesta tiedustelusta, mutta HS on kuitenkin kirjoittanut, että tällä hetkellä ilmoittamattomuudesta on tullut pääsääntö, sillä oikeus myöntää lupia säännöllisesti. Lain muutos kuitenkin poistaisi kokonaan tuomioistuimen roolin ja siirtäisi valtaa toimeenpanevalle haaralle. Jos jo nyt poikkeukset muodostuvat säännöiksi, voidaan kysyä, miten muka estettäisiin, ettei joukkovalvonnan mahdollistava lainsäädäntö avaisi tiedustelua ulottumaan ”laillisesti” kaikkiin heihin, jotka vähänkin kehtaavat kritisoida valtaapitäviä. Itse asiassa tiedustelua on jo ulotettu heihin: hyvä esimerkki on Elokapinan tapaus, josta olemme kirjoittaneet aiemmin.
Muutos on tarkoitus tehdä kiireellisenä, eli se vaatii viiden kuudesosan enemmistöä eduskunnassa. Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat lausunnossaan vastustaneet esitystä sellaisenaan, SDP puolestaan on ilmaissut tarvetta lakimuutokselle, mutta eivät ole yksiselitteisesti ole ottaneet kantaa esityksen puolesta tai vastaan. SDP tulee siis näyttelemään ratkaisevaa roolia äänestyksessä.
Oikeuskansleri, oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamies ovat kritisoineet lain valmistelua ja kiinnittäneet huomiota siihen, että ehdotuksia ei ole perusteltu ollenkaan tai ne on perusteltu pinnallisesti. Jälleen kerran ”kansallista turvallisuutta” käytetään taikasanana, jolla avataan kaikki portit.
On mahdollista, että lakimuutos kaatuu sellaisenaan. Joka tapauksessa porvaristo on yhtämielistä siitä, että lisää valtuuksia tarvitaan. Monet porvarilliset kriitikot kiinnittävätkin huomionsa lähinnä lakiteknisiin kysymyksiin. Myöskin esimerkiksi ns. ”oppositiopuolueet”, pääasiassa Vasemmistoliitto ja Vihreät, ovat vastustaneet perustuslain muuttamista, mutta jättäneet oven auki muille taantumuksellisille lakimuutoksille. Lakiesitys saattaakin siis toimia äärivaatimuksena, jonka kaatuessa toteutetaan kuitenkin joitakin muita taantumuksellisia toimia.
Kotirauhaan kajoamalla porvaristo kiistää omat ihanteensa siitä, että valtion ei tule puuttua kansalaisten yksityiselämään muuta kuin rikosepäilyn vuoksi ja tällöinkin perustellusti. Se luo kasvavissa määrin kapasiteettia kohdistaa joukkovalvontaa kansalaisiin. Samanaikaisesti nähdään tendenssi, jossa sananvapautta kavennetaan ennennäkemättömällä tavalla. ”Yksilönvapauksista” jäljelle jää ainoastaan harvalukuisen rikkaiden joukon oikeus riistää. Olennaista on porvarillisen ”oikeusvaltion” ihanteen romuttaminen lisäämällä viranomaisten valtuuksia kajota perusoikeuksiin ilman rikosepäilyä. Kyse on samasta tendenssistä, jonka osana Yhdysvallat on murhannut siviilejä täysin peittelemättä vedoten ”huumeterrorismiin” ja rikkonut lukemattomia kansainvälisiä lakeja.
Rajatarkastuksia myös sisärajoille?
Sisäministeriö kaavailee myös rajavartiolaitoksen valtuuksien lisäämistä esityksessään, joka annetaan eduskunnalle huhtikuussa. Käytännössä esitys tarkoittaisi rajatarkastusten palauttamista sisärajoille. Rajavartijoille annettaisiin esityksessä valtuudet tehdä henkilötarkastuksia ”varmuuden vuoksi” ilman rikosepäilyä, mikä on poikkeuksellista, sillä edes poliisilla ei ole oikeutta tutkia esimerkiksi autoja ilman rikosepäilyä. Tällä hetkellä rajavartiolaitoksella on valtuudet tällaisiin tarkastuksiin ulkorajalla eli Venäjän rajalla. Esityksessä suunnitellaan rajavartiolaitokselle myös valtuuksia valvoa ”yleistä järjestystä ja turvallisuutta” ”sisärajoilla ja niiden läheisyydessä”.
Esitys on herättänyt kritiikkiä myös porvariston keskuudessa. Esimerkiksi Tullin pääjohtaja Sami Rakshit on kritisoinut esitystä ja huomauttanut, että rajavartiolaitos ei tarvitse lisävaltuuksia. Hän huomauttaa, että sen tehtäviin kuuluu ”laittoman maahantulon torjunta, rajanylityksen turvallisuus, maahantulosäännösten ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta”. Rakshit toteaa, että sisärajalla, siis Schengen-maiden rajoilla, rajanylityksen turvallisuutta ja maahantulosäännösten noudattamista ei lain mukaan tarvitse valvoa, ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta kuuluu poliisille. Rakshit esittää, että kyse on kansalaisten perusoikeuksien kiertämistä ”turvallisuuden” varjolla.
Oikeusministeriö on huomauttanut, että esityksessä ei ole riittävästi perusteltu, mihin lakimuutosta tarvittaisiin ja sen mukaan esitys on ”huomattavan ongelmallinen” perusoikeuksien kannalta, ja se antaisi rajavartiolaitokselle hyvin vapaat kädet näiden oikeuksien loukkaamiseen. Lisäksi oikeusministeriön mukaan rajavartiolaitos olisi harppaamassa poliisin tontille.
Myös Tornion kaupunki on ilmoittanut vastustavansa muutosta. Sen alueella sijaitsee Suomen ja Ruotsin välisen rajan vilkkain ylityspaikka, josta kulkee vuosittain noin viisi miljoonaa ajoneuvoa. Kaupunki pelkää myös, että lakiesityksen epämääräinen muotoilu ”sisärajan läheisyydestä” johtaisi ”laajaan ja ennakoimattomaan toimivallan käyttöön”.
Jää siis nähtäväksi, tuleeko esitys etenemään eduskunnassa. Se kuitenkin osoittaa jälleen kerran, miten ”turvallisuuden” ja ”varautumisen” nimissä pyritään kaventamaan perusoikeuksia. Schengen-alue ja vapaa liikkuvuus, joka on hyödyttänyt porvaristoa, muuttuu yhä rajoitetummaksi. Useilla Euroopan sisärajoilla on jo rajatarkastuksia. Esimerkiksi Saksa oli ensimmäisten joukossa ottamassa näitä käyttöön. Vapaan liikkuvuuden rajoittamisessa on yleinen kansanvastainen aspekti, mutta se liittyy myös olennaisesti imperialismin liikkeelle sysäämän muuttoliikkeen, sen lopunaikojen kansainvaellusten, hallitsemiseen, siis siihen, mitä sisäministeriö nimittää ”laittomaksi siirtolaisuudeksi”. Osaltaan ”vapaan liikkuvuuden” rajoittaminen liittyy siis siihen kansanmurhaiseen ja laittomaan politiikkaan, jota tehdään EU:n ulkorajoilla, ja jossa Suomi on osaltaan kunnostautunut. Imperialistit haluavat vain maahanmuuttoa, joka hyödyttää niitä: sorrettuja, epätoivoisia joukkoja, joilla on vähemmän oikeuksia kuin muilla työläisillä. Työvoiman tuonti ja jyrkkä maahanmuuttopolitiikka kulkevat käsi kädessä.
On huomattava, että koronapandemia ja sen aikana Marinin hallituksen aikana ”shokkivaikutuksen” turvin tehdyt perusoikeuksiin kajoamiset muodostavat tärkeän ennakkotapauksen, ja tästä syystä tilanteesta ei voida syyttää ”äärioikeistohallitusta” yksin. Myös ns. ”oppositiopuolueet” tunnustavat tarpeen yhä taantumuksellisemmille laeille ”järjestäytyneen rikollisuuden” ja ”hybridiuhkien” torjumiseksi.
Porvarillinen demokratia ja sen yksilönvapaudet eivät ole koskaan merkinneet todellista vapautta muille kuin riistäjille. Koko järjestelmän upotessa yhä syvemmälle kriisiinsä ja luokkataistelun kiihtyessä porvaristo on pakotettu kiistämään jopa omat ihanteensa. Tämän se tekee kuitenkin ihanteidensa nimissä, ”demokratian” ja ”oikeusvaltion” suojelemiseksi. Olemme esimerkiksi huomauttaneet aiheesta täällä:
Näin se riisuu kaikki naamionsa kapitalismin edistyksellisyydestä nykyaikana ja tämän järjestelmän tuomasta ”vapaudesta”. Se osoittaa, että porvarillinen demokratia on lopultakin riistäjien demokratiaa. Se osoittaa, että lopulta elämme luokkayhteiskunnassa, jossa ”vapaus” ei koske kaikkia – se koskee vain hallitsevaa luokkaa, jonka oikeuksiin riistää ei olla kajoamassa kriisin hetkellä, sen sijaan tätä ollaan vain helpottamassa toteuttamalla useita työläisten vastaisia toimia.
