Aseistakieltäytyjäliitto on hiljattain ilmoittanut siviilipalvelusvelvollisten lakosta 22. toukokuuta. Samana päivänä järjestetään myös mielenosoitus militarisaatiota ja mielivaltaa vastaan alkaen Helsingin Rautatientoriltakello 15:00. Vierailimme Rauhanasemalla haastattelemassa Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) järjestökoordinaattoria.
PL: AKL on antanut sivareiden lakkovaroituksen 22.5. Mistä on kyse?
AKL: Kyseessä on siviilipalvelusta suorittavien lakosta, joka on poliittinen lakko ja se liittyy hallituksen tavoitteisiin uudistaa siviilipalveluslakia.
Tällä on sellainen historiallinen tausta, että edellisellä vaalikaudella oli niin sanottu parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea, jonka yksi tehtävä oli pohtia myös siviilipalveluslakia, ja tehtävänantoon oli kirjoitettu, että siviilipalveluslaki tulee määritellä uudestaan ajatellen valtion ja maanpuolustuksen hyötyjä. Tämä on ristiriidassa AKL:n kanssa. AKL näkee että siviilipalvelus ei ole olemassa siksi, että se olisi kätevä resurssi valtiolle, vaan siksi, että on ihmisoikeus pystyä vakaumuksensa takia kieltäytymään asepalveluksesta, ja että tätä vasten on jonkinlainen siviilimuotoinen vaihtoehto.
Parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea tuotti loppupäätelmäksi, että siviilipalvelus tulisi kytkeä yhä enemmän yleiseen “kokonaisturvallisuuden toimintamalliin”, joka taas on yleinen valtion suunnittelumalli, jolla pohditaan miten erilaisiin kriiseihin valmistaudutaan. Tämä malli on kehittynyt edistyksellisten liikkeiden ja rauhanliikkeiden kritiikistä, ettei tulisi valmistautua vain sotaan vaan myös muunlaisiin uhkiin, mutta se tapa millä kokonaisturvallisuus on tullut suunnitteluun konkretisoituu siten, että sotilaalliset voimat, puolustusvoimat, ja pääesikunta ovat mukana kaikessa turvallisuusaiheisessa varautumisessa, myös silloin kun varaudutaan siviililuonteisiin uhkiin. Toisaalta kaikki siviiliyhteiskunnan sektorit ovat myös mukana suunnittelussa kun varaudutaan sotilaallisiin uhkiin. Edistyksellisillä ajattelijoilla on ollut tavoitteena laajentaa militaarisesta turvallisuusajattelusta poispäin, mutta siitä onkin muodostunut väylä militarismille, jolla militaristinen ajattelu hiipii muuhun yhteiskuntaan.
Tällä vaalikaudella asevelvollisuuskomitean toimeksianto on lähtenyt etenemään käytäntöön ja hallitus asetti työryhmän uudistamaan siviilipalveluslakia. Aluksi mukaan kutsuttiin myös AKL:n edustaja, ja näin on ollut tapana 1980-1990-luvuilta lähtien, että työryhmässä on mukana joku taho, joka edustaa niitä, joihin lakiuudistus suoraan vaikuttaa. Toki toinen kysymys on kuunnellaanko tätä edustajaa työryhmässä, mutta ainakin muodollisesti on haluttu myös siviilipalvelusvelvollisten edustus. Kuitenkin nyt kävi niin, että kutsun oli saanut myös Varusmiesliitto, ja ainakin meille ilmoitettiin niin, että varusmiesliitto ei ollut nimennyt edustajaa työryhmään, jonka seurauksena ministeriön virkahenkilö soitti AKL:lle, että ei tarvitse teidänkään tulla mukaan, koska ei olisi tasa-arvoista, että siviilipalelushenkilöitä käsittelevässä työryhmässä ei olisi mukana myös Varusmiesliiton edustaja. Eli että jos siellä olisi siviilipalvelushenkilöiden edustaja samalla, kun varusmiesten edustaja puuttuu, niin tämä olisi epäreilua.
PL: Tartutaan tähän hetkeksi, tätä ei lukenut työryhmämuistiossa, jonka olin lukenut valtion sivuilta, kuulostaa erikoiselta.
AKL: Tämä oli meidän mielestä erikoisen kuuloinen perustelu ja me tietenkin nostettiin siitä äläkkää, tehtiin lehdistötiedote joka meni useammassa mediassa läpi, ja olimme yhteydessä kansanedustajiin. Tämä herätti muissakin tahoissa mielenkiintoa. Ministeriön tiedotus AKL:n hylkäämisestä myös muuttui, kun toimittajat ja kansanedustajat alkoivat kyselemään asiasta, ja yllättäen siinä ei ollutkaan enää mitään tekemistä Varusmiesliiton kanssa, vaan tämä oli kuulemma sittenkin vain päätös, että työryhmä tehdään asiantuntija- ja virkamiespohjalta, eikä kansalaisjärjestöjä kuulla työryhmän sisällä, vaan kuuleminen järjestetään erikseen.
PL:Mielenkiintoinen arvokysymys myös sinänsä, ettei kansalaisjärjestöjä pidetä asiantuntijoina tässä asiassa, koska ymmärrykseni mukaan AKL on kuitenkin siviilipalvelushenkilöiden etujärjestö?
AKL: Perinteisesti olemme katsoneet että meillä on kaksi tasa-arvoista tehtävää:
Olemme yhtäältä eri aseistakieltäytyjien etujärjestö (siviilipalvelusvelvollisten, totaalikieltäytyjien ja reservikieltäytyjien). Edustamme myös aseistakieltäytyjiä, jotka saavat vapautuksen terveydellisistä syistä, eivätkä kuulu aiempiin ryhmiin, he ovat myös edunvalvonnan piirissä. Tämän lisäksi myös naiset, jotka eivät halua tulla asevelvollisiksi, ovat meidän piirissämme yhtälailla.
Toisaalta olemme myös antimilitaristinen nuorisojärjestö, joka tekee antimilitaristista toimintaa, joka ei suoraan liity tähän aseistakieltäytyjien edunvalvontaan.
Rauhanaseman toimiston seinät ovat kauttaaltaan julisteiden ja lentolehtisten peitossa, joista käy ilmi AKL:n toiminnan pitkä ja värikäs historia. Seiniä täyttävät Rauhanasemalla järjestettyjen antimilitarististen tukikeikkojen lentolehtiset, mielenosoituskutsut, tarrat sekä lehtileikkeet antimilitaristisesta historiasta ja AKL:n saavutuksista. Järjestökoordinaattori kertoo, että AKL:n yksi toimintamuodoista edunvalvonnan lisäksi on esimerkiksi matkojen järjestäminen erilaisiin aktioihin Euroopassa. Viime vuonna järjestettiin matka Kööpenhaminaan “Cut ties with Genocide” toimintaleirille. Tällä toimintaleirillä toteutettiin aktio, joka katkaisi kulun kuljetusyhtiö MAERSK:in konttoriin, jolla pyrittiin estämään MAERSK:in konttiliikenteen eteneminen, sillä näissä konteissa kulkee myös aseita Israelin sotavoimille. Tulevaisuudessa on suunnitteilla myös lisää matkoja toimintaleireille. Tämän lisäksi edellä mainittuja tukikeikkoja, puhetilaisuuksia ja mielenosoituksia järjestetään edelleen.
AKL: Me hahmotamme rauhanaatetta niin, että antimilitarismi on arvopohja, josta käsin kritisoidaan yhteiskunnan sotilaallistumista, sotilaallisia arvoja ja instituutioita, ja väkivallattomuus on se toimintatapa, jolla me se tehdään. Aktiiviseen väkivallattomuuteen voi kuulua kansalaistottelemattomuus, lakien rikkominen ja suoran toiminnan aktiot, jossa omalla keholla estetään vaikka sotilasajoneuvojen liike tai muu teollinen toiminta, jota halutaan vastustaa.
PL: Onko historiassa ollut samankaltaisia tilanteita kuin nyt, ja ovatko siviilipalvelusvelvolliset lakkoilleet aikaisemminkin?
AKL: Vuonna 1987, jos en ihan väärin muista, määriteltiin “väliaikainen siviilipalveluslaki”, jossa luovuttiin vakaumuksentutkinnasta, mutta samalla siinä tuli negatiivisia puolia, siviilipalvelusvelvolliset rajattiin kokonaismaanpuolustusta tukeviin tehtäviin, joka oli hyvin tiukka rajaus siviilipalveluspaikoista. Tämän lisäksi siviilipalveluksen kesto pidentyi huomattavasti.
Siviilipalvelusvelvolliset lakkoilivat 90-luvun alkuvuosina todella hyvällä prosentilla ja määrätietoisesti. Koska siviilipalvelusvelvollisia oli sijoitettuna “kokonaismaanpuolustuksellisiin” tehtäviin, niin tähän liittyi myös hauskoja sivujuonteita, kuten esimerkiksi siviilipalvelusvelvollisten lakko eräällä lentokentällä, johon ajettiin myös sotilaslentokoneita. Lakko pysäytti siis myös sotilaslentokoneiden liikkumisen. 1990-luvun lakkoihin liittyi myös totaalikieltäytyjien nälkälakkoja, ja tämä kaikki johti siihen, että tämä siviilipalveluslaki hylättiin, ja siviilipalveluspaikkojen määrää lisättiin.
PL: Eli se oli voitto!
AKL: Se oli voitto. Palvelus myös lyheni. Muita lakkoaaltoja on ollut 2000-luvun alussa. 2008 saatiin lakolla painostetttua valtiovalta kuukauden mittaisen siiviilipalveluksen lyhenemiseen, jolloin siviilipalvelus ei ollut enää pidempi kuin pisin varusmiespalvelus, nyt se on yhtä pitkä.
PL: Seuraava kysymys on kaksiosainen:
Kokeeko AKL tällä hetkellä siviilipalveluksen rangaistuksena?
Toisaalta luin Antimilitaristi -lehdessä julkaistusta artikkelistanne, että koette siviilipalveluksen kannattelevan puolustusvoimien infrastruktuuria, onko tässä kyseessä nimenomaisesti tämä rangaistavuus, vai mitä tarkoititte?
AKL: Ensimmäiseen kysymykseen voisin sanoa näin: se ei ole pelkästään AKL:n mielipide, vaan myöskin YK:n ihmisoikeuskomitea on kehottanut säännöllisesti Suomea huolehtimaan, että siviilipalvelus ei ole rangaistuksenomainen, ja kertonut olevansa huolissaan sen tietyistä piirteistä, juurikin kestosta sekä siitä, että siviilipalveluksesta on riittämättömästi tietoa tarjolla. Onhan se selvää, että se halutaan pitää jossakin mielessä epämukavana, eritoten keston kautta, ettei liian moni sitä valitsisi.
Ja sitten miten me ajatellaan, että se pitää meidän nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää pystyssä? Siviilipalvelushan on palveluksesta vapauttamisen ohella se keskeisin tapa miten kohdellaan niitä, jotka eivät halua armeijaa suorittaa. Jos kaikki ne ihmiset, jotka menee sivariin, olisivatkin totaalikieltäytyjiä ja heille pitäisi määrätä vankeusrangaistuksia niin sehän olisi Suomen tapaisessa valtiossa ihan mahdoton tilanne. Suomi voi heittää muutaman kymmentä ihmistä vankilarangaistukseen vuosittain, mutta jos puhuttaisiin tuhansista, niin se olisi sekä kustannuskysymys, että se olisi oikeusjärjestelmälle raskasta. Tämän lisäksi se olisi valtava imagohaitta. Jos kuvitellaan että kaikki sivarit menisivät ikuiseen lakkoon, eivätkä menisi laisinkaan palveluspaikalle enää koskaan ja heidät pitäisi täten rikosoikeudellisesti käsitellä, niin se olisi Suomen tapaiselle valtiolle aikamoinen ongelma, valtava ongelma.
PL: Mitä lakosta voi seurata siviilipalvelusvelvolliselle, joka lakkoon osallistuu?
AKL: Palvelusrikkomuksista lain mukaan tulisi käsitellä siten, että palveluspaikan tulee tehdä ilmoitus rikkomuksesta siviilipalveluskeskukselle, jos sitä ei katsota niin vähäpätöiseksi, ettei se ole tarpeen. Palveluspaikka voi siis olla ilmoittamatta rikkomuksista, tässä tapauksessa lakosta. Historiallisista tapauksista me tiedämme, että palveluspaikat ovat yleisesti käyttäneet tätä mahdollisuutta olla ilmoittamatta, palveluspaikoissa on siis ollut kivaa solidaarisuutta sivareiden edunvalvonnalle. Lain mukaan siviilipalvelushenkilöllähän ei mitään lakko-oikeutta ole, mutta käytännössä sitä on pystytty saamaan palveluspaikkojen suopeuden kautta.
PL: Hienoa kuulla että palveluspaikat ovat olleet hyvin solidaarisia. Lakiuudistuksessa, jota lakko vastustaa, koetetaan avata väylä myös niin sanotulle “siviilipalveluskertaukselle”, mistä tässä on kyse?
AKL: Tämä edellä mainittu parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea suositteli, että siviilipalvelusvelvollisille olisi oma kertauspalveluksensa. Tässä suosituksessa ei kylläkään esitetty yhtään konkreettista asiaa mitä siellä kertauksessa pitäisi tehdä, mutta työryhmä oli sitä mieltä, että kyllähän se varmuuden varalta kannattaa lakiin mahdollistaa. Kaikki vaan mitä tällänen turvallisuus-varautumis-sektori suoltaa, kaikki mitä pystytään mahdollistamaan, että voidaan saada kaikki mahdollinen irti ilman, että mitään järjellistä tarvetta on pystytty missään osoittamaan. Oletettavasti sillä halutaan tehdä siviilipalveluksesta vielä vähän enemmän epämukavampaa jos sivarikin joutuisi välillä kertaamaan niin kuin armeijan käyneet.
PL: Näistä puheenvuoroista nousee kysymys, että kokeeko AKL että puolustusvoimilla (jotka ovat kaikissa työryhmissä joissa siviilipalvelusasioita tarkastellaan aina mukana) on liikaa sananvaltaa siviilipalveluskysymyksiin? Kumpi tätä lakiuudistusta vetää, puolustusvoimat vai hallitus?
AKL: No, en tiedä miten paljon puolustusvoimat ehtii tässä huseerata, mutta sanotaan näin, että hallitus toteuttaa heidän pitkäaikaisia tavoitteita vapaaehtoisesti. Meidän silmiin näyttää, että kyllä puolustushallinnon pitkä linja on aina ollut se, että siviilipalvelus pitäisi kytkeä mahdollisimman lähelle asepalvelusta, mahdollisimman lähelle turvallisuuteen liittyviin tehtäviin vähintään. Siellä on ollut paljon vastustusta tällaisia kansalaisjärjestöjä kohtaan, liian pehmeissä tehtävissä toimimiseen, mieluiten mahdollisimman karskeja juttuja halutaan ajaa läpi. Puolustusvoimien edustajat, puolustusministeriö ja pääesikunta sekä mainittu Varusmiesliitto ovat sellaisia tahoja, joilla on edustus kaikissa mahdollisissa siviilipalvelukseen liittyvissä ryhmissä, muun muassa siviilipalvelusasioiden neuvottelukunnassa, joka on tällänen jatkuvasti olemassaoleva elin. Heiltä tulee hyvin yhtenäisesti tätä samaa viestiä, jota hallitus on esittämässä.
PL: Muistelin, että Antimilitaristi -lehden artikkelissa mainittiin myös tämä vakaumuksen tutkinta ja sen mahdollistaminen myös rauhanaikana, voitko avata tätä?
AKL: Sehän on siis sellainen historiallinen jäänne meidän järjestelmässä, eli aikaisemmin kaikilta sivariin hakeneilta tutkittiin se vakaumus…
PL: Niin tämä klassinen pappi, kenraali, psykologi…
AKL: …Just näin, tällainen konklaavi arvioi hakijaa, ja testasi, onko hänellä aito vakaumus, joka estää asepalvelukseen hakemisen, ja tämä oli aikamoista teatteria ja farssia. Siellähän esitetiin tällaisia kompakysymyksiä ja ihmiset opiskelivat etukäteen mitä pitää vastata, tai sitten oli rohkeita huumoriveikkoja, jotka heitti läskiksi koko tilanteen. Siitä luovuttiin 80-luvulla siten, että siitä luovuttiin rauhanaikana, mutta lakiin jäi kuitenkin liikekannallepanon tai puolustusvoimain ylimääräisen kertausharjoituksen aikana voidaan edelleen suorittaa vakaumuksentutkintaa, eli tämä palaisi käytäntöön. Tämä on edelleen voimassa.
Viimeksi, kun asiaa käsiteltiin, perustuslakivaliokunta totesi, että voi esittää epäilyksiä siitä, voiko kenenkään ihmisen vakaumusta aidosti todentaa haastattelun kautta, tässä tulee esiin ongelmia mitä äsken sivuttiin: opetellut vastaukset ja toisaalta tutkijat voivat olla myös hyvin puolueellisia ja tiukkoja. Voi olla vaikkapa niin, että uskonnollinen vakaumus voi olla arvokkaampi kuin vaikka poliittinen vakaamus ja niin edelleen. Nyt hallituksen esityksessä halutaan edelleen laajentaa vakaumuksentutkintaa tiettyihin normaalioloihin. Nykyään on olemassa lainsäädännössä “valmiuden kohottamiseksi määrättävä kertausharjoitus” armeijan reserville. Jos armeija siis näkee, että nyt pitää korottaa valmiutta ja porukkaa pitää harjoituttaa, niin sitten ne voidaan kutsua kertausharjoituksiin, ja myös tämän aikana vakaumuksentutkinta voisi astua taas voimaan.
PL: Voisiko tämä tarkoittaa siis, että olisi olemassa tilanne, jossa siviilipalvelushenkilö, joka on siviilipalveluksensa suorittanut, voitaisiin silti määrätä puolustusvoimien alaisuuteen?
AKL: Onneksi ei kuitenkaan. Nämä jo allekirjoitetut siviilipalvelushakemukset ovat edelleen voimassa, eli tämä koskisi nyt vain uusia hakemuksia, eli sellaisia henkilöitä, jotka haluaisivat siviilipalvelukseen jännittyneen tilanteen aikana. Ihmisoikeus- ja perusoikeusasiantuntijat, joita kuultiin lakiuudistusta varten, kehottivat itse asiassa vakaumuksentutkinnasta luopumista myös sotaoloissa, mutta hallitus liikkuu täysin päinvastaiseen suuntaan laajentaessaan vakaumuksentutkintaa.
PL: Keskustellaan hieman AKL:stä ja suomalaisesta militarismista yleisesti. Millainen näkemys AKL:ssä on suomalaisesta militarismista tällä hetkellä?
AKL: Onhan se ihan selvää että se on kasvussa ja siitä ei ole hirveesti epäselvyyttä missään: Sotilasmenojen selkeä kasvu, nimenomaan tilanteessa, jossa kaikista muista julkisista menoista karsitaan, kaikenmaailman uusia oikeuksia harkitaan erilaisille turvallisuustoimijoille, ja on jo annetukin, siviilipalvelustakin käsitellään tällaisesta turvallisuusnäkökulmasta, turvallisuus- ja maanpuolustusasiana enemmän kuin ihmisoikeusasiana. Kyllä nämä kaikki on kehityksiä militarismin kasvua kohti.
PL: Millaisia tulevaisuuden näkymiä AKL:llä on näiden asioiden suhteen?
AKL: aikoinaan AKL:ssä oli ruusuinen tulevaisuuden kuva siitä, että asevelvollisuus on romahtamassa Suomessa ihan lähimmässä tulevaisuudessa, niinkuin on käynyt kaikkialla Euroopassa, ja Suomi koettiin viimeisenä mammuttina, joka tappaa turkiseläimiä ja pitää yllä asevelvollisuutta. Mutta se on valitettavasti muuttunut. Aikoinaan oli ajatus, että ehkä suunta on pois edunvalvontatehtävästä, koska aseistakieltäytyjät eivät sitä enää tarvitse, ja kehittyisimme antimilitaristisena toimintajärjestönä, mutta nyt näyttäytyy siltä että ihan lähimmässä tulevaisuudessa tulee olemaan tilausta edunvalvontatehtäville ja paljon. Toivotaan ettei ihan äärimmäisessä tilanteessa edunvalvonnalle, mutta näyttää siltä että meidän pitää tulevaisuudessa kuitenkin jatkaa.
Suomalaisessa asepalveluksessa on edelleen samat ongelmat kuin mitä on ollut aiemmin. Nuoremmissa sukupolvissa ei mene enää läpi, että sukupuolilla voi olla eri tehtävät. Tämä myös tuottaa sen, että Suomessa on tosi paljon reserviä siihen pisteeseen asti, että se sodanajan vahvuus mitä puolustusvoimat edes kuvittelevat voivansa varustaa on kohta enää kolmannes tai neljännes koko reservistä, ja reservi kasvaa kasvamistaan reservivelvollisen iän nostojen myötä. Ei ole kuviteltavissa sellaista tilannetta, että varustetaan ensimmäinen armeija ja se kuolee ja sitten toinen ja kolmas ja jopa neljäs armeija. Suomen reservi on hillittömän iso, vaikka sitä ei tällä hetkellä haluta sanoa ääneen vaan ylpeillä ennemminkin. Tällä reservillä ei ole mitään järkevää käyttöä, sillä sitä ei voida varustaa, eli tällainen liikatuotanto, mikä vie resursseja on edelleen ongelma mainittujen ihmisoikeusongelmien rinnalla. YK antaa Suomelle huomautuksia sivareiden rangaistuksista ja tällä on myös jonkunlainen vaikutus kansalaisiin yleisesti, kansalaisten mielipiteisiin.
PL: Haluatteko vielä lähettää terveiset lukijoillemme?
AKL: Ehkä voisimme välittää terveisiä yleisemmin liikkeiden välisestä solidaarisuudesta. Tällä hetkellä tarvitaan vastavoimaa hallituspolitiikan militarismille ja tarvitaan vastavoimaa ylipäätään hallituspolitiikan autoritäärisyydelle ja halulle hallita ja kukistaa kaikki ryhmät ja liikkeet jotka haluavat itse päättää omista asioistaan. Terveisiä ja solidaarisuutta kaikille tällaisille ryhmille!
Aseistakieltäytyjäliiton lausunnon siviilipalveluslain muutosesityksestä voi lukea täältä.
Julkaisemme myös Punalipun toimitukselle lähetetyt kuvat aktioista, joita on suoritettu siviilipalveluslakon tukemiseksi.
