Julkaisemme vastaanottamamme käännöksen Nazariya-lehden artikkelista.
Paljastakaa, torjukaa ja voittakaa Gopal Mishran ja Prashant Rahin likvidaattoriklikki!
Taistelu uusdemokraattisen vallankumouksen puolesta on erottamaton taistelusta opportunismi-likvidationismi-revisionismia (OLR) vastaan. Jokaisen vallankumouksellisen on kuljettava vallankumouksellisen muutoksen tietä ja hylättävä kapitulaation tie. Vallankumouksen voitto voidaan saavuttaa vain taistelulla niitä, sekä sisäisiä, että ulkoisia voimia vastaan, jotka yrittävät pysäyttää vallankumouksen etenemisen…
Esipuhe
“Meidän aikanamme revisionismi on vastavallankumouksen ideologia. Siksi kamppailu puolueen sisällä – kamppailu vallankumouksellisen ideologian ja vastavallankumouksellisen ideologian välillä – tulee jatkumaan. “Yhtenäisyys, taistelu, yhtenäisyys” tarkoittaa, että vastavallankumouksellista revisionismia vastaan täytyy taistella, ja se täytyy voittaa. Vain siten yhtenäisyys on mahdollinen, mutta tuo yhtenäisyys ei ole pysyvä. Uusia ristiriitoja ilmaantuu, revisionismi yrittää ilmestyä uusissa muodoissa. Sen takia taistelua on käytävä uudella tasolla… Puolue kehittyy jatkuvien taisteluiden kautta, ulkoisia vihollisia ja sisäisiä vieraita virtauksia vastaan. Näiden taisteluiden kautta puolue tulee voimakkaammaksi, toimii vallankumouksen etujoukkona palvellakseen kansaa, muuttaa itseään ja muuttaa koko yhteiskunnan.” (Charu Majumdar(1))
Lukijat, jotka ovat perillä maailmantilanteesta ja kotimaisesta politiikasta tänä päivänä, tietävät varsin hyvin, että kansainvälinen kommunistinen liike (KKL) ja kommunistinen vallankumouksellinen liike Intiassa, kärsivät edellleen takaiskuista, ja vakava kriisi vaivaa niitä sisältäpäin. Samalla kun viholliset hyökkäävät kaikista suunnista ideologisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti, on ilmaantunut osa Intian vallankumouksellisen liikkeen sisällä, joka pyrkii pettämään Intian riistetyn ja sorrettun kansan edut, tuhoamaan kommunistisen puolueen, lakkauttamaan kansanarmeijan ja antautumaan Intian valtiolle. Kaikki sen teeskentelyt ovat kuvottavan samanlaisia. Intian valtio esittelee heitä kuin palkintoja, ja he antavat haastatteluja medialle, puhuen siitä, miten he ovat viimein ymmärtäneet totuuden aseellisen taistelun ja pitkitetyn kansansodan hyödyttömyydestä, ja ovat viimein tarttuneet perustuslakiin “palvellakseen kansaa”. Kuinka valistuneita henkilöitä! Heidän nimiään on monta – Balraj, Sonu, Devuji, – kaikki pelkkiä oikeisto-likvidationismi-revisionismin (OLR) leirin kasvoja. Tuo sairaus kuitenkin ulottuu paljon syvemmälle.
OLR:n voimat yrittävät tuhota liikkeen sisältäpäin, tehdä sen hampaattomaksi vihollisen hyökkäysten edessä, ja ohjata kansanjoukot sivuun vallankumouksen ja vapautuksen päämäärästä. Toveri Lenin taisteli aikanaan armottomasti opportunisteja, likvidaattoreita ja revisionisteja vastaan sekä Venäjällä, että kansainvälisesti. Toveri Mao kävi tuota taistelua KKP:n sisällä ja sen jälkeen kansainvälisellä tasolla suuren polemiikin kautta modernien revisionistien sosiali-imperialistista klikkiä vastaan, joka palautti kapitalismin Neuvostoliitossa. Tuo kehottaa meitä “hupsuja vanhuksia”, jotka yhä uskallamme haaveilla “vuorten siirtämisestä”, maailmasta ilman riistoa ja sortoa, jatkamaan suurten opettajiemme käymää taistelua. Jotta kommunistinen liike voi edetä, sen täytyy vapautua OLR:n loasta, joka pidättelee sitä, ja tuo taistelu on jatkuva ja loputon, koska kuten antiikin Kreikan mytologian Hydra, kun revisionismin pää katkaistaan, pari lisää kasvaa tilalle.
Riistosta ja sorrosta vapautumisen halun ja sen puolesta taistelun historia on yhtä pitkä kuin riiston ja sorron historia. Siitä lähtien kun ihmisyhteiskunta on ollut jaettu luokkiin, luokat ovat taistelleet keskenään, ja tämä luokkataistelu on ollut historiaa eteenpäin vievä voima. Spartacus orjuuden aikakaudelta ja Tuomas Münzer feodalismin aikakaudelta, ovat jääneet historiaan suurmiehinä, jotka johtivat kapinallisten armeijoita heidän aikansa riistäviä yhteiskuntajärjestelmiä vastaan. Mutta heidän suurista taisteluistaan huolimatta, heidän tehtävänsä jäi puolitiehen, koska läpi historian, yksi riistävä yhteiskuntajärjestelmä on vain korvaantunut toisella, tietyt luokkayhteiskunnan muodot ovat kaatuneet, mutta luokat ovat säilyneet. Sen takia kommunistinen ohjelma ihmiskunnan vapauttamiseksi luokkayhteiskunnan kahleista, kaikista riiston ja sorron muodoista, on sorrettujen kansojen pitkän vapautumispyrkimyksen huipentuma. Kommunistinen ohjelma kykenee selvittämään näiden aikaisempien vapaustaisteluiden ristiriidat. Kommunismi “on historian ratkaistu arvoitus ja tietää olevansa tämä ratkaisu.”(2)
Niinpä, on itsestään selvää, että kun porvaristo huomaa sen vapauden, veljeyden ja tasa-arvon paratiisia uhkaavan maallisen vaatimuksen todellisesta vapaudesta ja tasa-arvosta, se yrittää kaikin keinoin saattaa tuon liikkeen kykenemättömäksi saavuttaa päämääräänsä. Joten se korruptoi osan vallankumouksellisen liikkeen sisällä suoraan käyttämällä lahjuksia, lupauksia paremmasta elämästä jne., tai epäsuorasti auttamalla olemassaolevien ei-proletaaristen suuntausten ja ideologioiden siementen kasvamista noissa henkilöissä.(3) Opportunismi-likvidationismi-revisionismin ketjussa tärkein rengas on likvidationismi. Likvidationismi on linja, joka kannattaa kommunistisen puolueen lakkauttamista, ainoan puolueen joka kykenee johtamaan proletariaatin ja kaikki sorretut ja riistetyt joukot kommunismin toteuttamiseen. Likvidaattori tekee tämän “tuomitsemalla maanalaisuuden”.(4)
Lenin selitti Bolshevikkipuolueen sisäisten väittelyiden aikana, että vain ydin ammattivallankumouksellisia – kommunisteja, jotka ovat omistautuneet kokonaan vallankumoukselle ja sorrettujen vapautukselle, ja tehneet siitä elämänsä tehtävän – pysyen salaisina, johtaen kommunistista puoluetta ja vallankumousta yhdistämällä mestarillisesti illegaalisen ja legaalisen työn, pystyy takaamaan vallankumouksen onnistumisen.(5) Lukija saattaa kysyä miksi asia on näin. Eikö kommunistinen puolue irtaannu joukoista, jos sen koneisto on salainen, jos sen jäsenet eivät osallistu joukkoliikkeisiin avoimesti? Tähän Lenin vastaa: “Kaikille on ilmeistä, että yhteys joukkoihin on ollut vain niillä, jotka eivät ole luopuneet menneisyydestä ja jotka ovat osanneet käyttää “julkista toimintaa” ja kaikkia “mahdollisuuksia” yksinomaan… maanalaisen puolueen… hengessä, sen voimistamiseksi, lujittamiseksi ja kehittämiseksi.”(6) Mitä Lenin tässä selittää, on että kommunistinen puolue ylläpitää yhteyksiä joukkoihin, ei liuottamalla itseään avoimeen julkiseen toimintaan, vaan säilyttämällä salaisen organisaationsa ja käyttäen kaikkia julkisia mahdollisuuksia tuon organisaation vahvistamiseksi. Avoin työ on tärkeää, mutta sen merkitys on siinä, että sen avulla kasvatetaan puolueen vaikutusvaltaa joukkojen keskuudessa, lujitetaan maanalaista koneistoa, joka pystyy kestämään sortotoimet ja johtamaan vallankumouksellista liikettä.
Joten miksi kommunistisen puolueen tulisi olla salainen? Meidän on lähdettävä liikkeelle siitä perustavasta tosiasiasta, ettei yksikään riistävä luokka historiassa ole luopunut riistosta suostuttelun avulla. Jokaisen vallankumouksen perusolemus, keskeinen kysymys, on poliittisen vallan valtaaminen.(7) Luokkataistelu, loppujenlopuksi, on luokkien taistelua poliittisesta vallasta, koska poliittinen valta on se keino, jolla luokka muuttaa tai muokkaa yhteiskuntaa omen luokkaetunsa mukaisesti. Mutta mikään luokka ei rauhanomaisesti luovuta yksinoikeuttaan yhteiskunnan hallitsemisessa. Joten ymmärrys poliittisen vallan valtaamisesta täytyy ulottua myös siihen, että ymmärretään tuon valtaamisen olevan mahdollista ainoastaan sodan kautta.(8)
Mutta mikä on sodan tarkoitus? Miksi jotkin armeijat häviävät ja toiset voittavat, joidenkin sotien taas päättyessä pattitilanteeseen? Toveri Mao osoitti, että sodan tarkoitus on tuhota vihollisen voimat, säilyttäen samalla omia voimia.(9) Joten voittaakseen luokkasodan proletariaatin täytyy myös suojata omia voimiaan. Vuoden 2004 rauhanneuvottelujen aikana Andhra Pradeshin hallituksen ja IKP (ML) Kansansodan ja IKP (ML) Janashaktin välillä, molempien puolueiden edustajia tuli väliaikaisesti esiin maanalaiisuudesta osallistuakseen neuvotteluihin. Neuvotteluiden päätyttyä Kansansodan johto välittömästi palasi maanalaisuuteen, säilyttäen salaisen ja maanalaisen toimintansa, kun taas Janashaktin johto pysyi julkisena. Seuraavat sortotoimet molempien puolueiden kaadereita ja johtoa kohtaan johtivat Janashaktin johtajien kylmäverisiin murhiin, mukaanlukien toveri Riyazin, joka oli toiminut yhtenä edustajana rauhanneuvotteluissa. Tuo esimerkki osoittaa, ettei vallankumouksellinen puolue voi luopua salaisista toimintatavoista, jotka ovat välttämättömiä sen selviytymiselle. Voimme myös katsoa taaksepäin Italian ja Saksan kommunististen puolueiden historiaan fasistihyökkäysten aikana. Niiden puutteellinen salaisuus jouduttiin maksamaan molempien puolueiden pääsihteerien (toverien Ernst Thälmannin ja Antonio Gramscin) pidätyksillä ja marttyyrikuolemilla. Tämä toveri Leninin opetus, jonka jokainen vallankumouksellinen on vahvistanut uudelleen ja uudelleen, on saatu maksaa kansainvälisen proletariaatin verellä. Kun meidän aikamme revisionistit soittavat maanalaisen järjestön lakkauttamisen vanhaa sävelmää, kyse ei ole pelkästä ideologisesta ja poliittisesta puutteellisuudesta. He tanssivat kansainvälisen hallitsevan kapitalisti-imperialistiluokan pillin mukaan. Meillä ei saa olla mitään muuta kuin luokkavihaa näitä imperialismin palvelijoita kohtaan, ja heidät on nähtävä ainoastaan luokkavihollisina.
Kommunistien taistelu likvidationismia vastaan ei ole suljettujen piirien taistelu. Taistelu kommunistisen liikkeen ja kommunistisen puolueen elämästä ja kuolemasta on kysymys riistosta vapaan yhteiskunnan puolesta taistelun elämästä ja kuolemasta. Kun maolaiset ovat heikentyneet Dandakaranyassa, Adivasitalonpojat ovat ne, jotka siitä ovat saaneet kärsiä eniten. Ja jos Sarandan metsiä ei vielä ole myyty imperialisteille Intian hallitsevan kompradori-byrokraattiluokan toimesta, sekin johtuu maolaisista, jotka jatkavat taistelua eivätkä antaudu.
Niin kauan kun vallankumouksellinen liike on heikko, nykyisen järjestelmän väkivalta jatkuu ilman rajoja. Jokainen päivä tuo lisää kommunalistisen [uskonnollis-etnisen, toim. huom.] vihan ja kastisorron uhreja. Lukemattomat naiset kärsivät seksuaalisesta väkivallasta. Työläisten kimppuun käydään ja heitä murhataan poliisien ja kapitalistien palkkaamien rikollisten toimesta, jos he kehtaavat edes vaatia palkkaa jolla tulee toimeen. Talonpoikia tapetaan, koska he vaativat maata jota he kyntävät. Kaikkien, jotka haluavat omana elinaikanaan nähdä demokraattisen ja todella vapaan Intian, sekä kaikkien voimien maailmanlaajuisesti, jotka vastustavat imperialismia ja kaikkea taantumusta, on vaalittava IKP (Maolaisen) taistelua likvidationismia vastaan omana taistelunaan, ja keräännyttävä puolustamaan sitä. Isku taantumusta vastaan missä tahansa, on isku taantumusta vastaan kaikkialla.
IKP (Maolaisen) Pohjoinen koordinaatiokomitea (PKK) on viimeaikoina julkaissut useita lausuntoja, jotka ovat vapaasti luettavissa, käynnistäen kärkevän taistelun OLR:n voimia vastaan.(10) He ovat erottaneet useita revisionisteja, jotka aiemmin olivat osa puolueen järjestöä, mutta osallistuivat puolueen vastaisiin toimiin johtajansa Baccha Prasad Singh alias Baljarin johdolla. Meille erityisen mielenkiintoinen on helmikuun 28. päivänä 2026 julkaistu lausunto, Gopal Mishra alias Raghun ja Prashant Rahin erottamisesta.(11) Nämä kaksi henkilöä ovat aktiivisesti pitkään kylväneet epätietoisuutta vallankumouksellisen ja demokraattisen liikkeen keskuudessa Delhissä, ja harjoittaneet sabotaasia. Niinpä haluamme käyttää lehteämme julkaistaksemme ja esittääksemme näiden kahden luopion vastavallankumoukselliset linjat.
Balraj – Revisionismin isä pohjois-Intiassa
Ennen kuin puhumme Gopal Mishran ja Prashant Rahin linjoista ja toimista, on tärkeää käsitellä hieman heidän ideologista isäänsä – revisionisti Baccha Prasad Singh alias Balrajia.(12)
Balraj oli Intian kommunistisen puolueen (Maolaisen) politbyron jäsen ja johti puolueen Pohjoisen alueen toimistoa (PAT) ennen pidätystään 2010. PAT sittemmin lakkautettiin 2013. Päästyään vankilasta Balraj vaati, että hänet palautetaan takaisin tehtäväänsä PAT:n johtoon, vaikka PAT ei enää ollut olemassa. Kun häntä pyydettiin ilmoittautumaan toisen alueen johdolle ja toimimaan sen alaisuudessa, hänen feodaalinen egonsa sai kolauksen, ja hän aloitti puolueenvastaiset likvidationistiset ja salaliittolaiset toimet. Hän kieltäytyi menemästä maan alle, huolimatta siitä että oli politbyron jäsen, koska hän ei ollut valmis menettämään luokka-asemaansa ja kohtaamaan niitä vaikeuksia ja uhrauksia, joita ammattivallankumouksellisena toimiminen vaatii. Hän aloitti keinotekoisia väittelyitä piilottaakseen oman revisionisminsa ja ei-proletaarisen luokkapolitiikkansa. Hän vaati, että olisi oltava kaksi keskuskomiteaa, yksi julkinen KK koordinoimaan kaupunkityötä, ja toinen maanalainen KK koordinoimaan maaseudun työtä, mikä periaatteessa kiisti, että maanalaisuudella pitäisi olla pääasiallinen rooli vallankumouksessa. Hän ja hänen lakeijansa väittivät, että puoli-siirtomaa ja puoli-feodaalinen tuotantotapa on vanhentunut analyysi, ja että kapitalismi on kehittynyt joissakin Intian osissa, kuten Punjab ja Haryana. Tämän perusteella he väittivät, että pitkitetyn kansansodan linja ei ole enää oikea, koska maakysymyksen ratkaiseminen ei ole enää Intian vallankumouksen keskeinen kysymys. He väittivät, että IKP (Maolainen) keskittyy liikaa sotilaalliseen linjaan, eikä anna huomiota joukkoliikkeiden rakentamiselle. Ja kun heidän linjansa kärsi tappion puoluejärjestöissä, he väittivät ettei puolue salli väittelyä, ja alkoivat koota voimia rinnakkaisen KK:n luomiseksi. Huolimatta jatkuvista yrityksistä yhdistyä hänen kanssaan ja käydä periaatteellista kahden linjan taistelua, hän kieltäytyi vastaamasta mihinkään näistä yrityksistä, ja jatkoi likvidationistisia toimiaan. Lopulta, IKP (Maolainen) erotti hänet 2023.
Tämä ei kuitenkaan ollut puolueen ylle langenneen Balrajin varjon loppu. Kuten PKK:n 2026 tammikuun 24. päivän lausunto kertoo, Balraj oli huolellisesti valmistellut puolueen sisälle verkoston agenttejaan, jotka jatkaisivat hänen likvidaattorin työtään hänen poissaolessaan. Tämä seuraa Lin Piaon salaliittolaisia metodeja. Lin oli KKP:n varapuheenjohtaja. Julkisuudessa hän esitti olevansa vallankumouksellinen, mutta suljettujen ovien takana hän juonitteli ja loi salaisia ryhmäkuntia kaapatakseen vallankumouksen. Samalla tavalla Balraj ja hänen agenttiensa verkosto seuraavat tuota puolueen sisältäpäin kaappaamisen tietä. Nämä likvidaattorit pitivät salaisen kokouksen vuonna 2023, jossa he hyväksyivät päätöksen, että poliittinen ja järjestöllinen yhtenäisyys puoluejärjestöjen kanssa Pohjois-Intiassa ei mitenkään ole mahdollista, ja sellainen olisi periaatteetonta.
Balrajin revisionismi on suuri vaara puolueelle ja vallankumoukselliselle leirille, jopa hänen erottamisensa jälkeen. Meidän on ylläpidettävä mitä suurinta valppautta, tunnistaaksemme ja paljastaaksemme tuollaiset hallitsevan luokan voimat vallankumouksellisissa järjestöissä. Niinpä, kaikki opportunistit, likvidaattorit ja revisionistit, jotka nostavat päätään, erityisesti pohjois-Intiassa, on nähtävä Balrajin puolueenvastaisen poliittisen linjan jatkajina.
Gopal Mishra alias Raghu – Balrajin sylikoira
Gopal Mishra alias Raghu oli Delhissä toimiva ammattiliittoaktivisti. Hänet pidätettiin vaimonsa kanssa vuonna 2010 Delhin poliisin erikoisyksikön toimesta syytettynä puolueen Delhin osavaltion komitean sihteerinä olemisesta.
Kun Mishra pääsi pois vankilasta, sen sijaan että olisi antanut itsekritiikkinsä tapaamalla tovereiden kanssa, hän jatkoi rinnakkaista toimintaa oman mielensä mukaan, virheellisten poliittisten näkemysten perusteella ja solmi yhtenäisyyden Balrajin ryhmän kanssa.
Gopal Mishra ja hänen ryhmänsä, toistaen Balrajin linjaa, kieltäytyvät hyväksymästä sitä, että vallankumouksen tie puolifeodaalisessa puolisiirtomaa Intiassa, on uusdemokraattinen vallankumous pitkitetyn kansansodan kautta. Delhissä, joka on Gopal Mishran ryhmän työn (kenties olisi tarkempaa sanoa sabotaasin) pääasiallinen paikka, he ovat auttaneet valtiota, häiritsemällä vallankumouksellisten järjestöjen työtä ja mustamaalaamalla tovereita. He olivat julistaneet toveri G. N. Saibaban diktatoriseksi ja autoritääriseksi, ja tekivät kaikkensa eristääkseen hänet, koska hän noudatti aina terävää ja oikeaa marxilais-leniniläis-maolaista linjaa kaikkia poikkeamien muotoja vastaan. He näkivät paljon vaivaa eristäkseen toveri Saibaban ja sabotoidakseen sitä suurta työtä jota hän teki, paljastaakseen kansaan kohdistuvan sodan. He ovat omaksuneet saman lähestymistavan kaikkiin tovereihin ja tukijoihin, jotka kannattavat ja puolustavat oikeaa MLM-linjaa.
Heidän ihmisensä ovat hävyttömästi osallistuneet vallankumouksellisten järjestöjen punamaalaamiseen [kommunisteiksi leimaamiseen, toim. huom.] ja tehneet vastatoimia agitaatio- ja propaganda-aktioita vastaan, joita Delhin vallankumoukselliset järjestöt ovat suorittaneet tukeakseen käynnissä olevaa uusdemokraattista vallankumousta. He ovat jopa uhanneet opiskelijoita vakavilla seurauksilla, jos he liittyvät vallankumouksellisiin joukkojärjestöihin, jotka noudattavat oikeaa MLM-linjaa. He ovat rakentaneet rinnakkaisjärjestöjä joissakin yliopistoissa, joissa ei ole vallankumouksellisia järjestöjä, ohjatakseen omaan suuntaansa opiskelijoita, jotka suhtautuvat myönteisesti MLM:n politiikkaa ja uusdemokraattista vallankumousta kohtaan. He myös rakensivat rinnakkaisjärjestöjä paikoissa, joissa jo oli uusdemokraattisia järjestöjä. Huolimatta heidän täysin hävyttömistä, hajottajien taktiikoistaan, jotka ovat niin tavallisia likvidaattorien keskuudessa, vallankumouksellinen liike jatkoi toimintaansa oikean marxilais-leniniläis-maolaisen linjan pohjalta, ja tulee jatkamaan taistelemalla kaikkia OLR-voimia vastaan.
Hänen ryhmänsä myös tarjoaa turvaa valtion agenteille ja uusdemokraattisista järjestöistä erotetuille henkilöille, mukaanlukien niille, jotka on erotettu seksuaalisen häirinnän tai muiden naisvastaisten toimien takia. Yhteen aikaan oli muodustunut lähes yleiseksi tavaksi, että yksilöt tekivät naisvastaisia tekoja, vallankumoukselliset järjestöt joissa he olivat mukana käsittelivät asian, päättivät miten heitä rangaistaan, jonka jälkeen nuo yksilöt juoksivat pois, suoraan Gopal Mishran luo, joka otti heidät avosylin vastaan.
Gopal Mishra, samalla kun hän sanoissa yhä väitti pyrkivänsä yhtenäisyyteen vallankumouksellisen leirin kanssa, levitti valheita Delhin vallankumouksellisen liikkeen johtoa vastaan. PKK:n lausunto kertoo, että jopa likvidationistisen kokouksen jälkeen, tehtiin kaikki mahdolliset toimet, jotta hänen kanssaan voitaisiin taistella poliittisesti, etsiä yhtenäisyyttä, ja voittaa hänet puolelle. Kuitenkaan hän ei jättänyt mitään mahdollisuuksia näille yrityksille kieltäytyen tapaamasta ketään tovereita. Hänen puolueenvastaisen, hajottavan ja likvidationistisen toimintansa ansiosta hän on vallankumoukselliselle liikkeelle yhtä suuri vaara kuin Balraj, kuten PKK on oikein todennut lausunnossaan.
Lisäksi, Gopal Mishra on osallistunut rahan keräämiseen vallankumouksen tukijoilta ja joukoilta maolaisen puolueen nimissä. Tuo ei ole mitään muuta kuin korruptiota. Hän kieltäytyy alistumasta puolueen kuriin, levittää likvidationistisia valheita puolueesta, sen johdosta ja vallankumouksellisista järjestöistä, mutta toisaalta menee kuitenkin joukkojen luo pyytämään varoja puolueen nimissä. Rappeutuneet revisionistit aina vajoavat tuollaisiin tekoihin. Me pyydämme tukijoita ja tovereita, etteivät he lankeaisivat revisionistien huijauksiin. Raha ja tuki, jota vallankumouksellinen liike saa joukoilta, käytetään vallankumouksen vahvistamiseksi ja joukkojen etujen palvelemiseen. Raha, jonka OLR:n voimat varastavat joukoilta, poikkeuksetta käytetään vastavallankumouksellisten ja kansanvastaisten toimien vahvistamiseen.
Vasikka ja revisionisti – helvetissä solmittu avioliitto
Prashant Rahi, joka oli pitkään ollut Delhissä vallankumouksellisten järjestöjen, mukaanlukien lehtemme, epäilyksen alaisena, on PKK:n lausunnossa paljastettu valtion agentiksi ja petturiksi. Saibaba, ennen marttyyrin kuolemaansa, oli ilmoittanut tovereille, että tämä petturi suoritti vasikointia, jonka takia Sain tapauksessa useita tovereita joutui pidätetyksi. Jo ennen pidätystään Rahi oli mukana puolueenvastaisissa ja vastavallankumouksellisissa toimissa, sekaantui muiden osavaltioiden asioihin, rakensi olemassaolevien vallankumouksellisten järjestöjen viereen rinnakkaisjärjestöjä jne.. jonka takia häneen kohdistettiin kurinpidollisia toimenpiteitä.
Prashant Rahi kulkee ympäriinsä, käyttäen imagoaan poliittisena vankina sekaantuakseen vallankumouksellisten järjestöjen asioihin. Jopa lehtemme kohdalla, hän on useasti yrittänyt punamaalata meitä. Kun opiskelijoita pidätettiin Delhin ilmansaaste-mielenosoitusten aikana, hän saapui oikeuden istuntoihin ja puhui kahden kesken aktivistien vanhemmille (jotka olivat jo heidän lastensa aktivismiin osallistumista vastaan), mikä myös herätti epäilyksiä.
Huolimatta useista toverien yrityksistä varoittaa Gopal Mishraa ja hänen klikkiään olemasta tekemisissä Prashant Rahin kanssa, ja kertoa heille, että tämä on valtion agentti ja vasikka, he ovat jatkaneet toimintaansa hänen kanssaan.
Prashant Rahi on oikeastaan Balrajin ryhmän “vallankumoukselliset” kasvot. Hän usein kulkee ympäri maata yrittäen käyttää imagoaan arvovallan saamiseen, jota Gopal Mishran joukkio ja loput Balrajin ryhmästä tarvitsevat saadakseen uskottavuutta itselleen. Vallankumouksellisten järjestöjen on siis vaarallista antaa hänelle mitään puhujalavaa, koska se antaisi hänelle uskottavuutta joukkojen edessä, jota hän käyttäisi vastavallankumouksellisten toimiensa jatkamiseen. Vetoamme vallankumouksellisiin järjestöihin, jotka ovat saattaneet tietämättään antaa hänelle puhujalavan, olemaan toistamatta tuota virhettä.
Yhteenveto
Taistelu uusdemokraattisen vallankumouksen puolesta on erottamaton taistelusta opportunismi-likvidationismi-revisionismia (OLR) vastaan. Jokaisen vallankumouksellisen on kuljettava vallankumouksellisen muutoksen tietä ja hylättävä kapitulaation tie. Vallankumouksen voitto voidaan saavuttaa vain taistelulla niitä, sekä sisäisiä, että ulkoisia voimia vastaan, jotka yrittävät pysäyttää vallankumouksen etenemisen. Vuonna 1924 toveri Stalin sanoi:
“Kun puolueemme onnistui luoda itselleen sisäinen yhtenäisyys ja riviensä verraton eheys, niin se tapahtui ennen kaikkea siitä syystä, että se kykeni aikanaan puhdistautumaan opportunismin loasta, että se kykeni ajamaan ulos puolueesta likvidaattorit ja menshevikit. Proletaaristen puolueiden kehityksen ja lujittumisen tie käy niiden puhdistamisen kautta opportunisteista ja reformisteista, sosiali-imperialisteista ja sosiali-chauvinisteista, sosiali-patriooteista ja sosiali-pasifisteista.”(13)
Me pyydämme tovereita, vallankumouksellisia joukkoja ja tukijoita olemaan antamatta mitään tilaa Gopal Mishralle ja hänen ryhmälleen, mukaanlukien valtion agentti ja vasikka Prashant Rahille, ja paljastamaan, eristämään ja kohdistamaan militanttia toimintaa näitä kansanvastaisia pettureita vastaan. Niille, jotka haluavat liittyä Balrajin, Gopal Mishran ja kumppanien likvidaattorisirkukseen, me varoitamme teitä parantamaan tapanne ennen kuin on liian myöhäistä. Opiskelijoille, nuorisolle ja joukoille, jotka haluavat uusdemokraattista vallankumousta, mutta ovat joutuneet näiden petturien huijaamiksi, ja ovat mukana petturien perustamissa rinnakkaisjärjestöissä, joiden tarkoitus on teidän ohjaamisenne väärälle tielle, vetoamme teitä kapinoimaan revisionistista johtoa vastaan ja liittymään oikeisiin vallankumouksellisiin järjestöihin, tai muuttamaan järjestönne vallankumouksellisiksi järjestöiksi. Maassamme on vain yksi vallankumouksellinen liike ja kaikki heidän selityksensä teille, miksi heidän järjestönsä ovat erillään olemassolevista vallankumouksellisista järjestöistä, ovat pelkkiä valheita teidän huijaamiseksenne. Kohottakaamme korkealle marxismi-leninismi-maoismin punainen lippu ja viekäämme vallankumouksellista liikettä eteenpäin. Käykäämme taipumatonta taistelua opportunismi-likvidationismi-revisionismia vastaan Marxin, Engelsin, Leninin, Stalinin, Maon, Charu Majumdarin, Kanhai Chatterjeen hengessä, ja lukemattomien muiden kommunistien, jotka ovat antaneet henkensä riistosta vapaan yhteiskunnan saavuttamisen puolesta.
Viitteet
1. Charu Mazumdar. Why must we form the party now? (1969).
2. Karl Marx. Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844.
3. Kommunistit ovat myös osa tätä yhteiskuntaa. He eivät taistele paremman maailman puolesta seisomalla sen yläpuolella. “Kukaan ei voi seistä sotivien luokkien yläpuolella, sillä kukaan ei voi seistä ihmiskunnan yläpuolella.” (Bertolt Brecht, A Short Organum for the Threatre, 1949). Pystyäkseen jatkamaan taistelua maailman muuttamiseksi, kommunistien on muutettava myös itseään. On mahdotonta kokonaan ymmärtää taistelun vaikeutta ja tarvetta taistella järjestelmää vastaan, jota me kaikki vastustamme, ellei myös ymmärretä, että tämän järjestelmän ajatukset ovat paljon tiukemmassa ja vaikeampia repiä juurineen irti, ja niitä vastaan on taisteltava säälittä. On totta, että yksilön muuttaminen kokonaan, on mahdollista vain yhteiskunnan radikaalisen muuttamisen kautta, mutta on myös aivan yhtä totta, ettei yksilö pysty kunnolla osallistumaan tähän radikaaliseen muuttamiseen, ellei hän tietoisesti taistele omassa itsessään piileviä riistäjäluokkien näkemyksiä vastaan. Jos tätä ei ymmärretä, matka toverista luopioksi tulee myös näyttämään mysteeriltä. Katso myös, A basic understanding of the Communist Party, Communist Party of China. Norman Bethune Institute, 1976; ja Qin Zhengxian, Inner-Party Bourgeoisie in Socialism. 1976.
4. V. I. Lenin. Kiistakysymyksiä: Julkinen puolue ja marxilaiset. (1913).
5. Lenin kävi kärkevän, pitkittyneen taistelun menshevikkejä ja muita likvidaattoreita vastaan puolustaakseen maanalaisuutta ja kommunistisen puolueen luonnetta salaisena järjestönä, osoittaen dialektisen suhteen legaalisen ja illegaalisen työn välillä, jotka kommunistisen puolueen on taitavasti yhdistettävä, tarttuen illegaaliseen työhön pääasiallisena. Paremman ymmärryksen saamiseksi, katso: Tony Cliff, Lenin 1: Building the Party (1893-1914). (1975).
6. V. I. Lenin. Kiistakysymyksiä: Julkinen puolue ja marxilaiset. (1913).
7. V. I. Lenin. Eräs vallankumouksen peruskysymyksistä. (1917)
8. Mao Zedong. Problems of war and strategy. (1938).
9. Mao Tse-Tung. Pitkällisestä sodasta. (1938)
10. Pohjoisen koordinaatiokomitean lausunnot ovat julkisesti luettavissa osoitteessa redspark.nu.
11. Virallinen IKP (Maolaisen) PKK:n lehdistötiedote 2/28/2026.
12. Katso: Exposing the Modern Revisionist Line of ‘Balraj’ and Lackeys as the ideological Wings of Operation SAMADHAN-Prahar (Firmly Resolve to Forge the Path of NDR!), by Nazariya Magazine. (2024)
13. J. V. Stalin. Kappale VIII: Puolue. Leninismin perusteista. (1924).
Lisälukemiseksi kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä olevan likvidationismin historian ja nykytilanteen ymmärtämiseksi, katso: Amit Bhattacharyya. Storming the Gates of Heaven: The Maoist Movement in India: a Critical Study, 1972-2014. Setu Prakashan, 2016. Lisäksi: Documents of the CPC – The Great Debate, Vol. and 2. Foreign Languages Press, Paris.
Kirjoittanut Rudra, Nazariya-lehden toimituskunnan jäsen.
