Julkaisemme epävirallisen käännöksen Köyhien talonpoikien liiton (LCP) julkilausumasta, joka on julkaistu lehdessä Resistência Camponesa.
Hylätkää illuusiot!
Valmistautukaa taisteluun!
Frei Canecan sokeritehtaan toiminnasta kärsivien perheiden kamppailun täytyy vahvistaa järjestöään voidakseen voittaa! Se, että Engenho Fervedourossa perheiden häätömääräys on toistaiseksi keskeytetty, oli seurausta paineesta, joka synnytettiin useiden yhteiskuntasektorien tuella sikamaisia tuomareita vastaan, jotka ovat aina maanomistajien puolella. Se kuitenkin osoittaa myös koko Jaqueiran kaupungin ja ympäröivien alueiden yhteisölle, että viholliset eivät ole ikinä lopettaneet juonittelemasta maidemme varastamiseksi ja kotiemme tuhoamiseksi, ja etteivät he lopeta ennen kuin olemme täydellisesti saavuttaneet oikeutemme, todistaen, että olemme niiden maiden omistajia, joilla olemme asuneet ja tehneet työtä jo monet vuosikymmenet.
Tilanne Engenho Barro Brancossa ja sen naapuritiloilla on samanlainen. Tämän vuoden toukokuusta lähtien on ollut voimassa tuomioistuimen päätös asukkaiden ja maanhaltijoiden häätämiseksi Monteirosta, Furnasista, Cabugista ja jopa osasta Caixa D’aguan tiloilta, syyttäen maanvaltaajia “ympäristörikoksista” ja siitä, että he ovat “metsien varastajia” – jotka ovat silkkaa valetta! Me emme voi luottaa siihen seikkaan, että tätä määräystä ei ole pantu täytäntöön, koska Maraialissa tuomari määräsi häädöstä kesäkuun 30. päivä, ja poliisi saattaa millä hetkellä tahansa saapua ovellemme, vaatien maittemme luovuttamista tuolle rosvolle ja maavarkaalle Guilherme Maranhãolle, ja hänen koplalleen pyssymiehiä.
Kaikki INCRA:n [maareformista vastaava valtion virasto – toim. huom.] “ihmeelliset” lupaukset olivat pelkkiä lupaksia: viivytystaktiikkaa talonpoikia vastaan, jotta suurmaanomistajat saivat aikaa uudelleen järjestäytyä sen “löylytyksen” jälkeen, jonka he kokivat Barro Brancossa 2024. “Maanmittaukset”, joita INCRA teki maillamme oli pelkkää hämäystä eikä hyödyttänyt mitään, koska kukaan ei ole tähän päivään saakka edes nähnyt, saatika saanut maanomistusasiakirjoja. Ns. agraarisyyttäjä ei tehnyt mitään, ja nyt yhtiö on palannut taktiikkaansa suihkuttaa myrkkyä kaivoihimme ja viljelyksiimme drooneilla. Nuo rosvot eivät ole saaneet mitään rangaistusta, tilanne on absurdi!
Samalla kun verenhimoiset suurmaanomistajat haluavat väkisin syöstä kansamme köyhyyteen, opportunistit, jotka johtavat “virallisia elimiä” ainoastaan estävät kamppailuamme. Jo riittävät tyhjät lupaukset, joita on toisteltu niin monta vuotta! Jo riitttävät uhkaukset ja viivyttely: haluamme ratkaisun, ja se saavutetaan vain järjestäytyneellä ja taistelutahtoisella kamppailullamme.
Meidän on tuettava sitä, että organisoidaan Frei Canecan sokeritehtaan ja Mata Sul Agribusinessin toiminnasta kärsivien kamppailukomitea, eli COLUATI, joka kokoaa yhteen maanhaltijat, asukkaat, pienviljelijät, ja entiset Caloteiran sokeritehtaan työläiset, torjumaan jälleen yksi laiton häätö, voittamaan työläisille oikeudet, maan jakaminen niille, jotka asuvat sillä ja kyntävät sitä, ja kunnioitus pitkäaikaisille tiluksille koko aluella! Me emme tule hyväksymään mitään häätöjä, maksoi mitä maksoi!
Viljelijät päihittävät agraarisyyttäjän viraston Lagoa dos Gatosissa
Yli 8 vuoden ajan Zé Ricardon vallankumouksellisen alueen talonpoikia on uhattu häädöllä ja painostettu kaikin keinoin agraarisyyttäjänviraston toimesta ostamaan maa, jolla he ovat asuneet ja työskennelleet yli 20 vuotta – maa, joka jaettiin ja annettiin heille kylvämistä ja viljelyä varten 17 vuotta sitten Köyhien talonpoikien liiton (LCP) demokraattisen maanjaon kautta. Heidän torjuttuaan jo aikaisempina vuosina useita häätöyrityksiä 8 vuoden aikana alueen perheitä uhattiin jatkuvasti häädöillä väitettyjen maan perillisten hyväksi, jotka eivät ole koskaan esittäneet mitään asiakirjoja, jotka todistaisivat mitään, paitsi että he hyväksyvät ns. “maaluoton”, aikaisemmalta nimeltään maapankin, ja suostuvat maksamaan seuraavat 25 vuotta yli 1000 realia kuukaudessa, noin 300,000 realia perhettä kohden, kerätäkseen suuren rahamäärän, jonka tämä syyttäjä haluaa maksaa vanhan “eversti Cordeirinhon” perheelle. Cordeirinho oli anastanut kyseiset maat, riisti, hakkasi, kaltoinkohteli ja jopa tappoi talonpoikia, jotka asuivat “hänen” maillaan.
Kuitenkin talonpoikien järjestäytymisen kehittyessä LCP:n johdolla, ja ABRAPO:n (Brasilian kansanasianajajien yhdistyksen) tuella lakiasioissa, talonpoikien onnistui päihittää suurmaanomistajien likainen painostus ja valmistella oma vastakkainen oikeusjuttu maanomistuksesta, vaatien välittömästi heidän tunnustamistaan maan virallisiksi omistajiksi, osoittaen kiistattomat todisteet siitä, että talonpojat ovat maan todellisia omistajia.
Talonpoikien mahti, ilmaistuna heidän oikeustaistelussaan, oli niin suuri, että agraarisyyttäjä Leonardo Caribé, sama syyttäjä, joka antoi Barro Brancon suurmaanomistajille täysin vapaat kädet, kokonaan “perääntyi” oikeusjutusta, jota oli ajanut talonpoikia vastaan yrittäen sillä uhkailla nämä hyväksymään ns. maapankin tarjoaman ikuisen velkasuhteen. Hän vetäytyi kokonaan oikeusjutusta ja jopa maksoi artikkelista Diário de Pernambuco-lehteen, jossa yritti puolustella itseään ja hyväksyi talonpoikien argumentit siitä, että maanomistajat eivät koskaan olleet esittäneet mitään asiakirjoja. Kävi täysin selväksi, että hän oli vuosia toiminut todellisena asianajajana suurmaanomistajille.
Sen lisäksi, että hän myöntää talonpoikien voiton, tämä suurisuinen syyttäjä todellisuudessa yrittää pestä kätensä rikoksistaan talonpoikia kohtaan, joita hän on suorittanut vuosia. Hän ei tule onnistumaan! Zé Ricardon vallankumouksellisen alueen talonpojat pysyvät mobilisoituina painostaakseen “virallisia elimiä” kaikin tavoin, kunnes heidän oikeutensa on myönnetty. Haluamme, että meidät välittömästi todetaan maittemme virallisiksi omistajiksi!
Vaalit ovat farssi!
Tämä Lagia dos Gatosin viljelijöiden tärkeä voitto osoittaa koko maaseudun ja kaupungin köyhälistölle, että oikeuksiemme saavuttaminen ei tapahdu tuon vanhan ja mädäntyvän porvarillis-maanomistajavaltion ja sen rappeutuvien elimien kautta.
Joka neljäs vuosi rivi kaikenkarvaisia rosvoja ja narreja palaa näyttämölle yrittäen huijata varomattomia ja ostaa kannatusta murusilla ja lupauksilla. He teeskentelevät, että heidän välillään on paljon eroa antaakseen sen vaikutelman, että me valitsisimme kuka hallitsee meitä, mutta se on pelkkää suurta petosta. Riippumatta kuka heistä voittaa, kuten aina, he tulevat pysymään verorahojen varastajina, maanomistajaruhtinaiden ja lakeijaporvariston palvelijoina. Koko tuo joukko on imperialismin palvelijoita, pääasiassa jenkkien, kilpaillen siitä, kuka toimittaa enemmän maamme rikkauksia heidän herralleen, oli se sitten Donald Trump, Obama, tai kuka tahansa muu.
Nuo vaalit ovat täysi farssi, jossa ei ikinä ratkaista maamme todellisia ongelmia: kysymystä maasta, miljoonista maattomista tai lähes maattomista talonpojista, joiden enemmän ja enemmän on pakko myydä työvoimaansa suurissa kaupungeissa ja nähtävä nälkää surkeilla palkoilla. Tehkäämme tämä selväksi: kaikki ehdokkaat tässä vaali-“taistelussa” ovat suurmaanomistajien ystäviä, kulkevat käsi kädessä ja saavat sievoisia summia näiltä maan anastajilta, jotka ryöstävät talonpojilta.
Yhtenä protestin muotona tätä vanhaa järjestystä vastaan, me kutsumme kaikkia järjestäytymään taisteluun ja OLEMAAN ÄÄNESTÄMÄTTÄ! Äänestäminen vain legitimisoi tätä vaalifarssia. Olipa vaalien voittaja Lula, Bolsanaro tai joku muu, he kaikki tulevat edelleen lähettämään INCRA:n huijaamaan meitä ja poliisin häätämään meitä, samalla kun he täyttävät taskunsa ja suurmaanomistajaystäviensä taskut rahoilla, jotka ovat meidän veremme ja hikemme tuotetta. Ainoastaan SUURI VALLANKUMOUS voi muuttaa maamme historian ja rakentaa aidosti demokraattisen, vauraan kansakunnan, joka tarjoaa kunniallisen elämän koko kansalle! AGRAARIVALLANKUMOUS on ainoa tie ja ensimmäinen askel kohti todellisen UUDEN DEMOKRATIAN rakentamiseksi maassamme.
VAALIT EI! VALLANKUMOUS KYLLÄ!
Maa kuuluu niille, jotka sillä asuvat ja sitä kyntävät!
Eläköön agraarivallankumous! Kuolema latifundioille!
Koillisen köyhien talonpoikien liitto – LCP