9.9.2026 porvarillinen media uutisoi teknologiayhtiö Googlen jättimäisistä 13 miljardin euron sijoituksista Suomeen, joiden tarkoituksena on rakentaa useita datakeskuksia Suomen maaperälle. Datakeskuksia on kaavailtu paikkoihin kuten Muhos, Vaala ja Otanmäki, ja kyseisistä kunnista Google on ostanut noin 2000 hehtaaria maa-alueita omaan käyttöönsä. Kajaanissa ja Utajärvellä uusien datakeskuksien rakennustyöt ovat jo käynnissä. Ylen haastattelussa Suomen sähköverkosta vastaavan Fingridin kantaverkkosuunnittelun johtaja Jussi Jyrinsalo kertoo, että datakeskusten on tärkeää päästä lähelle sähköntuotannon alkupäätä, jolloin sähköä ei tarvitse siirtää pitkiä välimatkoja. Tämän lisäksi pohjoisen kantaverkko on verrattain vähäisellä käytöllä, joten siihen on helpompaa yhdistää suuremman kokoluokan infrastruktuurihankkeita ilman erillistä kantaverkon laajentamista. Näiden teknologiajättien investointien lisäksi Suomen maaperälle on kaavailtu noin 130 uutta datakeskusta eri kokoluokista ja eri toimialoilta.
Google on tehnyt alustavia hankitoja uusien datakeskusten rakennuspaikoista jo muutamia vuosia sitten, jolloin ostettiin 1 400 hehtaaria maata. Googlen lisäksi eteläiseen Suomeen on investoinut teknologiayhtiö Microsoft, joka aikoo rakentaa datakeskuksia Espooseen, Vihtiin ja Kirkkonummelle. Näiden lisäksi Suomessa toimii myös saksalaisen Hetznerin datakeskus Tuusulassa, sekä yhdysvaltalaisen Equinoxin datakeskus Helsingissä. Suomeen on kaavailtu vuonna 2026 rakennettavaksi noin 130 datakeskusta. Poliittinen Talous -lehden numerossa 13 julkaistussa artikkelissa Datakeskusinvestoinnit Suomeen – hyvä vai huono diili kansainvälisen poliittisen talouden valossa? vuodelta 2025 taloussosiologian tohtori ja teknopolitiikan professori Vili Lehdonvirta toistaa tutut lauseet: Datakeskukset työllistävät rakennusvaiheessa ihmisiä, mutta eivät tarjoa pitkäaikaisia työllisyysmahdollisuuksia. Hän esittää, että datakeskusinvestointien todellinen voittoa tuottava mekanismi on datakeskusten mahdollistamien palveluiden hyödyntäminen.
Lehdonvirta esittää, että datakeskusinvestoinneissa voi olla taustalla myös turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Suomalainen imperialismi, joka muiden imperialististen maiden tapaan militarisoi itseään tuleviin imperialistien välisiin konflikteihin, pyrkii konfliktin alkaessa säilyttämään ja turvaamaan datansa. Tähän voi olla apuna valtion rajojen sisällä sijaitsevat datakeskukset. Yhdysvaltalaisten suuryritysten datakeskukset Suomen maaperällä antavat myös strategisen intressin jenkki-imperialismille tukea ja puolustaa suomalaista imperialismia sodan syttyessä. Datakeskukset voidaankin täten nähdä suomalaisen imperialismin ja sen hallitsevan luokan yrityksenä lujittaa suhteitaan voimakkaampiin imperialistisiin valtioihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Saksaan, päästäkseen osalliseksi imperialistisesta saaliin jaosta.
Yhdysvaltalaisten suuryritysten datakeskukset antavat mahdollisuuden jenkki-imperialismille yritystensä kautta sitoa pienempiä imperialistisia valtioita kuten Suomen omaan talutushihnaansa. Datakeskuksia voidaan käyttää myös vakoiluun tietyn valtion alueella. Esimerkiksi vuonna 2018 asetettu CLOUD act -laki antaa USA:n liittovaltion poliisille oikeuden päästä käsiksi kaikkiin yhdysvaltalaisyritysten tietoihin, riippumatta siitä, missä datakeskukset fyysisesti sijaitsevat.
Porvarillisessa mediassa on esiintynyt kiivasta keskustelua datakeskusinvestoinneista, esimerkiksi Ylen tuottaman Politiikkaradion 15.9.2026 julkaistussa jaksossa. Keskustelijat Ville Kaunisto (Kok.), Miko Bergbom (PS) ja Mai Kivelä (Vas.), joista kaksi ensimmäistä edustivat istuvaa hallitusta, esittivät jokainen, että datakeskukset ovat Suomelle kannattava investointi, Kivelän esittäessä näennäisiä huolia sääntelystä.
Koska datakeskuksia rakennuttavat yritykset tulevat ostamaan Suomen porvareilta sähköä, sekä käyttämään esim. tekoälykehityksessä kansanjoukoilta kerättyä dataa, on osa suomalaisia porvareita väittänyt, että Suomea alistetaan ja Suomi muuttuu ”raaka-ainetaloudeksi”. Olisi kuitenkin vakava virhe tulkita Suomi, imperialistinen valtio, samanlaiseksi ”raaka-aine taloudeksi” kuin esimerkiksi sorretut öljyvaltiot kuten Iran, tai Etelä-Amerikan maatalousvaltaiset sorretut kansakunnat kuten Brasilia, joiden talous on alistettu palvelemaan pääasiassa ulkomaista imperialismia. Pikkuporvarillinen datakeskuskritiikki, jota porvarillinen media lietsoo samaistaa Suomen valtion sorrettuihin kansakuntiin, ikään kuin Suomi olisi ”kehitysmaa” tai ”banaanivaltio”, ts. puolisiirtomaa. Tämä kritiikki, jota hyödyntämällä yksi osa imperialistista suurpääomaa pyrkii uhriutumaan saavuttaakseen kansalaisten tuen, on täysin väärää. Suomi on imperialistinen valtio, jolla on oma itsenäinen, historiallisesti muodostunut teollisuus ja oma imperialistiseen vaiheeseen kehittynyt pääoma, jota se pyrkii laajentamaan. Datakeskusinvestoinneissa ei ole kyse Suomen alistamisesta, vaan pääasiassa suomalaisen imperialismin pyrkimyksestä päästä mukaan datakeskus- ja tekoälykeinotteluun.
Teknologiayritykset tekevät Suomen suurpääoman kanssa miljardien maakauppoja ja rakennussopimuksia datakeskuksien perustamiseksi nyt, kun datakeskusbuumi on vielä täydessä käynnissä. Keinottelua tästä tekee ensinnäkin se, että suurpääoman edustajat hyvin ymmärtävät kyseessä olevan talouskuplan, joka tulee puhkeamaan, mutta sijoittajat pyrkivät kaikki repimään tästä prosessista voittoja niin kauan kuin se kestää. Toiseksi, datakeskuksia tullaan käyttämään suurelta osin hyödyttömään, yhteiskunnallista varallisuutta tuottamattomaan toimintaan, jolla ei ole mitään tekemistä aineellisen tuotannon kanssa. Imperialismille on tyypillistä keinottelun ja loismaisuuden lisääntyminen, sekä aineellisia hyödykkeitä tuottavan tuotannon osuuden suhteellinen väheneminen kansantaloudessa. Tekoäly- ja datakeskuskuplan väistämättömästi puhjetessa suurimmat teknologiayritykset kykenevät ostamaan konkurssivalmiit kilpailijansa, kasvattaen omaa markkinaosuuttaan entisestään.
Jos tarkastelemme sähköä ja dataa raaka-aineina kuten porvarit asian esittävät, huomaamme, että datatalous kattaa Suomen kokonaistaloudesta vain muutaman prosentin, kun taas varsinaisten raaka-ainetalouksien kohdalla raaka-aineiden vienti muodostaa niiden talouden tukipilarin. Kyseessä ei ole porvarillisen median keskusteluissa välähdellyt ”banaanivaltiokehitys”, vaan kyse on ennen kaikkea pääoman liikkuvuudesta imperialististen valtioiden välillä. Suomalaiset imperialistit näkevät kannattavaksi myydä suomalaista energiaa datakeskuksiin tuottamattomaan keinotteluun, samalla kun kansa kärsii korkeista energian hinnoista.
Salla-Mari Kivijärven maisterintutkielmassa Datakeskusdiskurssit alueen ja kestävyyden näkökulmista vuodelta 2025 tuodaan ilmi, että erityisesti kuntien johtajat ja paikalliset yrittäjät haluavat tukea datakeskusinvestointeja, toivoen että ne elävöittävät hiljaisia taajamia. Datakeskus ei ole kuitenkaan sama kuin elävän työn tehdas, ja taloudellinen hyöty datakeskuksen rakentamisesta tietyn kunnan alueelle on enintäänkin marginaalista, sillä tulot valuvat kunnille ja lähialueen pienemmille yrittäjille norona kiinteistöverojen muodossa, siinä missä todelliset voitot vyöryvät loismaisten suuryritysten tileille veroparatiiseihin pauhaavana koskena. Vuonna 2026 kun Suomen työttömyystilanne on Euroopan huonoin, ja suomalaisesta työväestä ilman työpaikkaa on yli 300 000 henkilöä, datakeskusten työllisyysluvut jäävät auttamatta mahdottoman pieniksi murusiksi. Datakeskusinvestoinneilla ja niiden rakentamisella porvarillinen luokka levittää illuusiota ”talouskasvusta.” Olemme aiemmin kirjoittaneet talouskasvun valheellisuudesta artikkelissamme: ”Kuinka todellista on porvarien lupailema talouskasvu.”
Lenin sanoo: ”Imperialismin taloudellisena peruspiirteenä, olemuksena on vapaan kilpailun vaihtuminen monopoliin” (Lenin, Imperialismi ja sosialistisen liikkeen hajaannus). Tuotannon keskittyminen harvojen monopolien käsiin näkyy vahvasti myös datakeskusten kontekstissa.
Tätä kehityskulkua kuvaa Liikenne- ja Viestintäministeriö vuoden 2026 julkaisussaan Data- ja laskentamarkkinoiden tulevaisuuskuvia talouden ja kansainvälisen politiikan näkökulmista. Liikenne- ja Viestintäministeriö esittää, että Suomessakin datamarkkinat ovat kääntyneet niin kutsutuille ”hyperskaalaajille” eli yrityksille, jotka pystyvät omalla pääomallaan kasvattamaan datatuotantoa yhä enemmän ja enemmän valtavan suureen kokoluokkaan. Suomen kaltainen pieni imperialistinen valtio ei kykene kilpailemaan suurempien imperialistien, lähinnä jenkki-imperialismin, kanssa datatuotannosta ja on jo nyt riippuvainen vain muutaman yhdysvaltalaisen teknologiayrityksen palveluista keskittäen data- ja laskentamarkkinoita yhä enenevissä määrin kiinni jenkki-imperialismin pääomaan. Jenkki-imperialismi ja sen suuret teknologiayritykset kykenevät hajauttamaan toimintaansa ja skaalaamaan sitä ylöspäin massiivisilla investoinneilla, syöden yhä enemmän pienempiä yrityksiä sisuksiinsa. Tämä johtaa väistämättä datatalouden kasvavaan monopolisaatioon, joka hyödyttää enimmäkseen jenkki-imperialismia, joka kerää suurimmat voitot ja hallitsee datatuotantoa.
Liikenne- ja Viestintäministeriö myöntää sen, minkä kansa jo intuitiivisesti tietää: datakeskusten voitot menevät suurpääomalle, siinä missä haitat jäävät kansalle. Näihin haittoihin kuuluu muun muassa sähkön hinnan nousu, ympäristön ja biodiversiteetin tuhoutuminen, juomaveden pilaantuminen ja lukuisat terveysriskit, joita datakeskukset aiheuttavat niiden lähettyvillä asuville kansalaisille. Suomessakin Google on jo aloittanut metsän hakkuut ainakin Muhoksen datakeskustaan varten, vaikka tarvittavia ympäristölupia ei ilmeisesti ole saatu. Tämä on erityisen tuhoisaa sorretuissa kansakunnissa, joissa ei ole senkään vertaa ympäristöä ja kansan elinmahdollisuuksia suojaavaa lainsäädäntöä kuin imperialistisissa maissa, tai ulkomainen suurpääomaa pystyy toimimaan piittaamatta niistä. Julkaisussaan Liikenne- ja Viestintäministeriö esittää myös, että on todennäköistä, ettei porvarillisen median julistama ”suomalainen puhdas energia” pysy datakeskusten laajentumisen ja siitä johtuvan virransaannin tarpeen kasvamisen perässä, vaan tulee aiheuttamaan merkittäviä kasvihuonepäästöjä. Näin on käynyt esimerkiksi sorretussa kansakunnassa Irlannissa, jossa datakeskusala kuluttaa jo yli viidenneksen maan sähköstä.
Porvariston valtavasta propagandakampanjasta huolimatta, joilla datakeskuksista luvataan taloudelle ihmelääkettä ja suurta teknologisen edistyksen lähdettä, kansa suhtautuu epäluuloisesti datakeskuksiin. Tämä näkyy kansalaisaloitteessa, jossa vaadittiin tiukempaa sääntelyä datakeskuksille, ja korvauksia niiden aiheuttamista ympäristövahingoista. Aloite sai kasaan vaadittavat 50 000 allekirjoitusta vain kahdessa päivässä. Ennen kaikkea datakeskuksia tulee kuitenkin vastustaa niiden taloudellisen olemuksen takia: nykyisen imperialistisen järjestelmän puitteissa datakeskukset palvelevat imperialistista keinottelua kansan kustannuksella.
