Iranin presidentti Masoud Pezeškian tapasi venäläisen imperialismin pään Vladimir Putinin Turkmenistanissa järjestetyn huippukokouksen yhteydessä 8. lokakuuta.
Pezeškianin mukaan Iran ja Venäjä vaihtoivat ehdotuksia sodan lopettamiseksi ja Hormuzinsalmen avaamiseksi. Kreml kertoi Putinin välittäneen Iranin ehdotuksen Trumpille presidenttien välisessä puhelinkeskustelussa. Tapaaminen oli seitsemäs Iranin ja Venäjän presidenttien välillä Pezeškianin kauden aikana.
Maat solmivat tammikuussa 2025 strategisen yhteistyösopimuksen ”ulkoisia uhkia vastaan”, syventäen maiden välistä ”yhteistyötä” kaupan, sotilasasioiden, koulutuksen ja tieteen saralla. Putin kiitteli, että siitä lähtien maiden välinen kauppa on kasvanut 21 % vuonna 2025, jatkaen samaan malliin vuoden 2026 seitsemänä ensimmäisenä kuukautena. Pezeškian kuvaili, että ”nykyinen tilanne” on tilaisuus syventää tätä ”yhteistyötä” ”suuremmalla nopeudella ja voimalla”. Kiina on pitkään ollut taloudellisesti merkittävä Iranissa, esimerkiksi ostaen iranilaista öljyä vaihtaen sen luottoon kiinalaisia tuotteita vastaan, mutta Venäjän asema on voimistunut hyökkäyssodan Ukrainaan alettua.
Venäläinen imperialismi vie pääomaa Iraniin, esimerkiksi ulkomaanvelan muodossa. Sen hallitsevat luokat ovat siis siitä riippuvaisia ja sortavat Iranin kansanluokkia palvellen ulkomaisia isäntiään. Imperialismin taloudellisesta perustasta johtuen on mahdotonta, että tällainen ”yhteistyö” sorretun kansakunnan ja imperialistivallan välillä olisi muuta kuin alistamis- ja riistosuhde, joka merkitsee iranilaisen yhteiskunnan kehityksen alistamista ulkomaisten monopolien armoille. Juuri tämän byrokraattisen kapitalismin kriisistä kertoivat ne joukkoprotestit, joita Yhdysvallat yritti epäonnistuen käyttää hallinnon kaatamiseen Iranissa ennen pommituskampanjaansa.
Venäjä vahvisti myös olevansa valmis siirtämään Iranille 1 miljardin dollarin arvoisen erän 20 miljardin lainapaketista. Ulkomaanvelka on eräs tapa imperialistisen ylivallan ylläpitämiseksi. Toinen keino ovat pakotteet: Venäjän intresseissä on ylläpitää Iraniin kohdistuvia pakotteita, sillä tämä ylläpitää sen alisteista asemaa ja pakottaa sen myymään öljyään halvalla. Venäjä hyötyy myös Hormuzinsalmen sulkemisesta, sillä tämä kasvattaa sen roolia iranilaisen öljyn viennissä sekä toisaalta korkeat öljyn hinnat hyödyttävät sitä. Kuten hiljattainen diesel-diili osoittaa, tilanne on myös pakottanut Yhdysvallat höllentämään pakotteita sitä vastaan.
Imperialismin kriisi syvenee. Erityisesti ainoa hegemoninen supervalta on suurissa vaikeuksissa. Samalla muut imperialistit, erityisesti venäläinen imperialismi ja kiinalainen sosiali-imperialismi, pyrkivät hyödyntämään tilannetta oman asemansa vahvistamiseksi. Ne lakeijoineen, eri variaatioin, väittävät ongelman olevan jenkkien ”unilateralismi” tai ”yksinapainen” maailma, ei imperialistinen riistojärjestelmä, ja ne haluavat siis murtaa Yhdysvaltojen hegemonisen aseman, ainoastaan hyödyttääkseen omia monopolejaan. Toisaalta myös niiden ongelmat kasvavat jatkuvasti. Yhdysvallat on kaikkea muuta kuin voitettu; vaikka sen ongelmat lisääntyvät, se edistää jatkuvasti suunnitelmiaan, sekä toisaalta kiihdyttää vehkeilyään muiden imperialistien kanssa valmistautuakseen jälleen taisteluun.
Ukrainan tilanne osoittaa selvästi, mitä seuraa kansan oikeutetun vastarinnan alistamisesta imperialisteille. Imperialistit, vaikka ne puhuisivat suuria vapaudesta ja kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, tukevat taistelua vain siinä määrin, kuin se tukee niiden omia intressejä kansanjoukkojen alistamiseksi niiden monopolien voittojen kasvattamiseksi. Vaikka niiden välinen taistelu on jatkuvaa ja pääasiallista, ne myös vehkeilevät keskenään maailman työläisiä ja sorrettuja kansoja vastaan. Vaikka sorretuissa kansakunnissa hallitsevat luokat, suurporvaristo ja feodaaliluokat, toisinaan olisivat ristiriidassa jonkin imperialismin kanssa ja saattaisivat esiintyä kansakunnan edun puolesta, niin niiden luokkaluonne imperialistien palvelijoina kuitenkin merkitsee sitä, että ne päätyvät ennemmin tai myöhemmin myymään kansanjoukkojen edut imperialisteille.
Venäläinen imperialismi murhaa jatkuvasti siviilejä Ukrainassa ja on syyllinen hirveyksiin kansanjoukkoja vastaan useissa maailman kolkissa. Tilaisuuden tullen, omien intressiensä edestä, se on valmis solmimaan sopimuksia jenkki-imperialismin kanssa, viis siitä, palvelevatko nämä kansanjoukkojen etuja. Ainoa, mikä imperialisteja ohjaa, on niiden voitontavoittelun kyyninen logiikka.
Yhä syvenevä kriisi, kiihtyvät joukkotaistelut, uudet imperialistiset aggressiot sorrettuja kansakuntia vastaan ja imperialistien kiihtyvät toimet maailmansodan valmistelemiseksi, vaativat sitä, että kommunistit asettuvat selkeästi näiden taistelujen johtoon, tukien proletariaatin järjestäytymistä ja proletaarisen ideologian levittämistä kaikkialla.
Ajith kirjoitti tekstissään, jonka olemme julkaisseet epävirallisena käännöksenä:
”Tilanteessa, jossa heidän maansa on Yhdysvaltojen imperialismin hyökkäyksen kohteena, kommunisteilla Iranissa on kaksinainen tehtävä. Heidän on säilytettävä itsenäisyytensä ja aloitteellisuutensa, ja liityttävä yhteen isänmaallisten voimien kanssa kansanjoukkojen mobilisoimiseksi imperialismin aggressiota vastaan. Samaan aikaan heidän on jatkettava hallinnon taholta tulevien hyökkäysten vastustamista, ja vaadittava sitä lopettamaan vankien teloitukset ja myöntämään joukoille demokraattisia oikeuksia, sallittava ja varmistettava joukkojen laajin ja aktiivisin osallistuminen kansalliseen vastarintasotaan.”
Iranin kommunistien tehtävä on epäilemättä vaikea. Toisaalta kommunistit ovat kautta historian joutuneet etenemään vaikeissa oloissa ja silti lopulta voittaneet. Heidän kaukonäköisyytensä, tieteellisestä maailmankuvasta kumpuava varmuus imperialismin lopullisesta tuhosta ja proletariaatin ja maailman kansojen voitosta ja asenne vuorien siirtämiseksi tuon tavoitteen saavuttamiseksi on se, joka saa heidät jatkamaan keskellä vaikeuksiakin.
Imperialistinen aggressio ja sen vastustaminen luo joukoissa spontaania imperialismin vastaista mielialaa, mutta tätä voidaan käyttää myös imperialisteja palvelevien hallitsevien luokkien vallan lujittamiseksi, mikäli puuttuu voimia, jotka paljastaisivat näiden valheellisen patriotismin. On vastustettava imperialistien mustamaalauskampanjoita, joilla oikeutetaan aggressiota ja pyritään kanavoimaan kansanjoukkojen tyytymättömyyttä imperialismia hyödyttävään hallinnon vaihtoon, mutta samalla pidettävä mielessä kommunistien kiireellinen tehtävä tehtäviensä tasolle nousemisesta Iranissa itsenäisen järjestäytymisensä kautta. Ukraina ja Iran osoittavat selvästi, että imperialistit ovat vaikeuksissa, ja koko imperialistisen järjestelmän epävakaus lisääntyy. Samalla ne osoittavat kiireellisen tarpeen järjestää kansanjoukkoihin nojautuvaa itsenäistä taistelua tavoitteena vapauttaa koko maa imperialistisesta ylivallasta ja taantumuksesta, estäen sen kanavoiminen hyödyttämään jotakin toista imperialistia. Työläisillä ja muilla kansanluokilla ei ole mitään syytä valita kahden tai useamman pahan väliltä; omiin voimiinsa nojaten ne pystyvät rakentamaan uuden maailman vailla riistoa ja sortoa, vaikka tie olisi pitkä ja vaikea, varsinkin, kun kommunistinen liike osoittaa edistymistä ympäri maailman.
