12. toukokuuta Kurdistanin Työväenpuolue, PKK, ilmoitti 12. kongressissaan seuraavansa vangitun johtajansa Abdullah Öcalanin kutsua ja hajottavansa itsensä sekä lopettavansa aseellisen taistelun. PKK julisti taistelunsa ”murskanneen kansamme kiistämisen ja tuhoamisen politiikan, tuoneen kurdikysymyksen pisteeseen, jossa se voidaan ratkaista demokraattisen politiikan kautta ja tässä suhteessa täyttäneen PKK:n historiallisen tehtävän”. Tämä huolimatta siitä, että Turkki suorittaa jatkuvasti repressiota kurdipolitiikkoja, kurdien järjestöjä sekä kurdien kansallisia oikeuksia vastaan Turkissa, puhumattakaan siitä, että se yleisesti tukahduttaa demokraattisia oikeuksia, ja hiljattain Turkin presidentti Erdoğan jopa vangitutti kilpailevan CHP-puolueen (kemalistipuolue) johtajan . Lisäksi Syyriassa Turkin valtio sekä sen alaisuudessa toimiva ”Syyrian kansallinen armeija” sekä HTS ovat suorittaneet kansanmurhaisia toimia kurdeja vastaan.
Julkilausumassaan PKK kiistää täysin kurdien kansallisen itsemääräämisoikeuden, johon kuuluu myös oikeus oman valtion muodostamiseen, ja sen sijaan hehkuttaa ”turkkilaisten ja kurdien veljeyttä” ja väittävät, että ”kolmannen maailmansodan näköala tekee turkkilaisten ja kurdien välien uudelleenjärjestämisestä välttämätöntä”. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, vaan seuraa Öcalanin pidempää kansallisen itsemääräämisoikeuden kiistävää linjaa.
Turkin presidentti Erdoğan kutsui päätöstä askeleeksi kohti ”rauhaa ja veljeyttä” maassa, joka on ”vapaa terrorismista”. Kiihkokansallista turkkilaisnationalismia edustavan MHP-puolueen Devlet Bahçeli (joka oli perustamassa MHP:seen edelleen kiinteästi yhteydessä olevaa ”Harmaat sudet” -puolisotilaallista fasistijärjestöä) toivotti päätöksen tervetulleeksi ja kiitti Öcalania, kutsuen PKK:n taistelua ”petturuudella kirjoitetuksi yli 47 vuoden mittaiseksi veriseksi sivuksi historiassa”. Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio vahvisti tukensa ”liittolaiselleen” Turkille ja kutsui päätöstä ”käännekohdaksi” ja totesi, että ”terrorismilla ei ole sijaa sivistyneessä maailmassa”. Myös Syyrian uusi hallinto onnitteli Turkkia.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toni Alaranta kuvailee Ylellä yllättyneensä päätöksestä. Alaranta etsii päätöksen syitä siitä, että kurdien keskuudessa vallitsisi aseellisen taistelun vastainen mieliala johtuen siitä, että Turkin valtio kohdistaa repressiota myös siviileihin. Lisäksi Alaranta väittää, että ongelmana on myös ollut aseteknologian kehitys ja se, että sisseillä ei ole drooneja, joilla Turkin valtio on aiheuttanut heille tappioita. Alaranta siis väittää, että taantumuksellinen matalan intensiteetin sodan doktriini on ylivertainen, eikä sitä vastaan ole mahdollista taistella. Näin Alaranta hyökkää siis anti-imperialistista taistelua vastaan.
Tietenkään porvarillinen tutkija ei halua myöntää, että asiassa on pohjimmiltaan kyse siitä, pitäytyykö sorrettu kansa omiin voimiinsa nojaavan aseellisen taistelun tiellä vai ei, kohtasi se sitten mitä tahansa ulkoisia haasteita. Kurdit ovat jatkuvasti kapinoineet kohtaamansa sortoa vastaan, heidän keskuudessaan vallitsee aito halu ja tarve johdonmukaisesti kansallisen vapautuksen puolesta taistelevalle voimalle keskellä heihin kohdistuvia kansanmurhaisia toimia ja repressiota. PKK nousi aikoinaan juuri tästä kurdien tarpeesta kapinansa organisoimiselle. Laajennetun Lähi-idän alueella tilanne on räjähdysherkkä ja anti-imperialistinen aseellinen taistelu uhmaa imperialismia ja sen lakeijoja voimaperäisellä tavalla, nauttien maailman kansojen laajaa tukea. Koko maailmassa tilanne osoittaa, että ainoastaan aseellinen taistelu voi puolustaa sorrettuja taantumuksen hyökkäyksiä vastaan. On sortajien etu estää joukkoja kapinoimasta houkuttelemalla heitä illuusioihin muutoksesta rauhanomaisin keinoin, käyttäen samanaikaisesti repressiota kapitulaatioon houkuttelemiseksi. On vallankumouksellisten ja johdonmukaisten anti-imperialistien tehtävä aseistaa joukot näitä hyökkäyksiä vastaan myös tietoisuudellaan.
Mitä tulee aseteknologiaan, myöskään droonit eivät ole itsessään ongelma, kuten esimerkiksi Palestiinan kansan kansallisen vastarinnan esimerkki osoittaa – droonien valmistaminen tai kaappaaminen on mahdollista myös sorretun kansan sisseille vaikeissakin olosuhteissa. Kurdisissit ovat tuskin koskaan olleet yhtä hyvin aseistettuja kuin Turkin valtio, joka on Nato-maa ja saa aseistusta jenkki-imperialismilta. Lisäksi voidaan myöskin muistaa Vietnamin kansan historiallinen esimerkki – vietnamilaiset voittivat, vaikka heillä ei ollut napalmia. Lisäksi imperialisteilla on myös ydinaseita, eikä sekään ole estänyt sorrettuja kansakuntia ja kansoja tekemästä menestyksekästä vastarintaa niitä vastaan.
Yhtäältä porvarilliset tutkijat eivät yksinkertaisesti voi millään ymmärtää tilannetta oikein, ja he ovat asiasta yllättyneitä, koska he seuraavat kuolevan järjestelmänsä logiikkaa. He eivät pysty näkemään, että Öcalanin linja ei ole koskaan ollut johdonmukaisesti kansallisen itsemääräämisoikeuden puolella. Toisaalta he myös pyrkivät tarkoituksellisesti kaikin keinon edistämään pasifismia ja esittämään sorretut kansat heikkoina korostamalla esimerkiksi aseteknologian merkitystä.
Turkkilainen demokraattinen ja vallankumouksellinen lehti Yeni Demokrasi onkin aiemmin todennut, että Öcalanin kapitulaatiokutsussa ei ollut mitään yllättävää. Se on tulosta vuosikymmenien reformistisesta, epämarxilaisesta ja taantumuksen kanssa sovittelevasta linjasta, jota Öcalan on kehitellyt. ”Demokraattisen konfederalismin” teoria on aina edustanut ratkaisun etsimistä imperialismin sisällä. Öcalan on jo aiemmin avoimesti kiistänyt kansakuntien itsemääräämisoikeuden, mukaanlukien oikeuden itsenäisen valtion muodostamiseen.
Olemme kirjoittaneet aiheesta täällä:
Sen sijaan, että PKK olisi nojannut sorrettuihin kansanjoukkoihin ja omiin voimiinsa, se on suostunut taistelemaan jenkkien sotaa Syyriassa. Se on ollut vaikean tilanteen edessä, kun pääasiassa Yhdysvaltoja palveleva HTS syrjäytti venäläisen imperialismin lakeijan Assadin Syyrian hallinnossa. Tässä jenkit heittivät kurdit surman suuhun, tukien tässä lakeijaansa Turkkia sekä sen muodostamia voimia pyrkimystensä edistämiseksi Syyriassa. Sen sijaan, että PKK olisi valinnut tukeutua omiin voimiinsa, se alistui Turkin valtion ja jenkki-imperialismin suunnitelmille. Jo aiemmin se tunnusti HTS:n Syyrian hallintona. Nyt se alistuu Turkin valtion suunnitelmille osana jenkki-imperialismin suunnitelmia alueella.
PKK:n päätös kertoo sen johdon porvarillisesta luonteesta. Vain proletariaatti voi johtaa uusdemokraattisen vallankumouksen voittoonsa. Kansallinen vapautus ei ole mahdollista imperialismin sisällä eikä imperialisteihin nojautuen, oli kyseessä sitten jenkki-imperialismi tai esimerkiksi venäläinen imperialismi, sillä juuri imperialismi estää kansakuntia saavuttamasta vapauttaan, se on kuoleva järjestelmä, josta sosialismi on syntymässä. Tästä syystä ainoastaan uusdemokraattinen vallankumous, joka jatkuu katkeamatta sosialistiseen vallankumoukseen, voi toteuttaa kansallisen vapautuksen tehtävät. Tästä esimerkkinä toimivat käynnissä olevat kansansodat Perussa, Intiassa, Turkissa ja Filippiineillä, jotka ovat jo vuosikymmeniä ylittäneet kaikki niiden tiellä olevat vaikeudet ja toimineet esimerkkeinä johdonmukaisesta imperialismin vastaisesta taistelusta, joka on tuonut uuden vallan myötä suuria edistysaskelia joukoille.
Turkissa kansansotaa johtaa Turkin Kommunistinen Puolue/marxilais-leniniläinen (TKP/ML), joka käy kansansotaa. 53-vuotisen historiansa aikana se on kokenut useita myrskyjä ja vaikeita tilanteita, mutta se on aina jatkanut marssiaan pitäytymällä kansansodan tiellä uskollisena marttyyreilleen, jotka ovat antaneet elämänsä vallankumoukselle. TKP/ML käsittää kurdikysymyksen tärkeänä kysymyksenä Turkin vallankumouksessa ja se tunnustaa kurdien oikeuden muodostaa oman valtionsa, seuraten marxilaisia periaatteita kansallisesta itsemäärämisoikeudesta. TKP/ML on maaliskuussa tuominnut Öcalanin kutsun ja vannonut jatkavansa taistelua kurdien kansallisten oikeuksien edistämiseksi, pitäen ajatusta Turkin vanhan valtion ”demokratisoinnista” utopistisena ja palvelevan turkkilaista shovinismia. TKP/ML on todennut: ”Pitäydymme siinä, että kurdien kansakunnan itsemääräämisoikeus voi toteutua vain kansandemokraattisen vallankumouksen ohjelman ja taistelun sen puolesta kautta. (…) Loppujen lopuksi, kurdien kansakunnan vapaus voi koittaa vain kansandemokraattisen vallankumouksen puolesta puolueemme johdon alaisuudessa käytävän kansansodan kautta.”
