Orpon hallituksella on useita hankkeita, joilla repressiokoneistoa ja sen kansanvastaisia oikeuksia kehitetään vastavallankumouksellisin tavoittein. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet biometristen tunnisteiden käyttöön liittyvästä lakivalmistelusta, joka takaisi poliisille mahdollisuuden käyttää passin tunnisteissa käytettäviä sormenjälkiä rikostutkinnassa.
Alkuvuonna hallitus asetti työryhmän arvioimaan pakkokeinolain muutostarpeita, joka ajaa salaisten kotietsintöjen sallimista tulevaisuudessa. Salainen kotietsintä, eli virallisesti ”jälki-ilmoitettava kotietsintä” mahdollistaisi poliisille oikeuden tunkeutua kansalaisten asuntoihin ilman, että he itse saavat olla paikan päällä todistamassa kotietsintää. Tämä kasvattaa poliisin valtuuksia kansalaisten demokraattisten oikeuksien kustannuksella. Muutoksia perustellaan lähinnä ”terrorismilla” ja ”järjestäytyneellä rikollisuudella”, ja salaista kotietsintää kaavaillaan pääasiassa ”rikosten ennaltaehkäisyn” välineeksi. Lakihankkeen merkitys vastavallankumoukselle on ilmeinen.
Salainen kotietsintä on ollut esillä myös aiemmin, ja se on liitetty ennen kaikkea ”terrorismin torjuntaan”. Suojelupoliisi, jonka tehtäviin kuuluu nimenomaan tuo eikä järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, on pitänyt asiaa esillä vuosien ajan. Poliitikoista vuonna 2015 Päivi Räsänen, joka oli tuolloin sisäministeri, ehdotti salaista kotietsintää nimenomaan ”terrorismin” torjunnan verukkeella. Myös Marinin hallitus selvitti asiaa ja teki asian eteen pohjatyötä, jota nykyinen hallitus hyödyntää.
Salainen kotietsintä on ristiriidassa kahden perustuslaillisen oikeuden kanssa: yksityiselämä ja kotirauha (PL 10 §) ja oikeusturva (PL 21 §). Taantumuksen taktiikkana näyttäisi olevan kiinnittää huomiota vain ensin mainittuun. Tämä näkyy esimerkiksi tavassa, jolla Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa asiaa tarkastellaan. Oikeusturvakysymyksen sivuuttamisen pioneerit löytyvät Marinin hallituksen tekemästä selvityksestä, jossa Keskusrikospoliisi ja Poliisihallitus mainitsevat eksplisiittisesti yksityiselämän ja kotirauhan, mutta vaikenevat täysin oikeusturva-aspektista. Myös muissa lausunnoissa puhutaan ”perusoikeudesta” nimenomaan yksikkömuodossa. (Ks. Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2022:25, kohta 2.18.1).
Kysymys oikeusturvasta on hyvin validi. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan lausunto vuodelta 2011 käsittelee tapausta, jossa poliisi oli suorittanut jälkikäteen ilmoitetun kotietsinnän (joka oli siis ilmiselvästi laiton). Pajuojan mukaan salainen kotietsintä rikkoo oikeutta avoimeen tutkintaan, ja epäillyn tai tämän nimeämän todistajan läsnäolon puuttuminen kotietsinnästä vaikuttaa negatiivisesti hänen oikeusturvaansa, joka on perutuslaissa säädetty perusoikeus. Salainen kotietsintä antaa poliisille yhä suuremman mahdollisuuden toimia laittomasti ja esimerkiksi kylvää syytetyn asuntoon todistusmateriaalia, jonka kumoaminen siirtyy syytetyn vastuulle – fakta, johon myös apulaisoikeusasiamies on viitannut lausunnossaan. Taantumus esittää täten kansalle ”demokratian” irvikuvan, jossa poliisilla on yhä enemmän valtaa rikkoa demokraattisia oikeuksia. Voidaan oikeutetusti kysyä, onko porvarillinen ”demokratia” demokratiaa laisinkaan?
Toinen taantumuksen taktiikan kohta on hivuttaminen. Ensin salaisia kotietsintöjä käytetään ”vain vakavimpien rikosten ennaltaehkäisyyn”, mutta hiljalleen sitä voidaan alkaa käyttää enemmän ja enemmän erilaisten rikostapausten yhteydessä. Tämä on sama kysymys kuin esimerkiksi biometrisissä tunnisteissa. Tällä tavoin hivuttamalla hallitus pyrkii normalisoimaan demokraattisten oikeuksien rikkomisen.
Voimme huomata, että porvarillinen demokratia muuttuu jatkuvasti taantumuksellisemmaksi, eikä tämä ole sattumanvaraista. Elämme tällä hetkellä proletaarisen maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin aikaa, joka tulee tuhoamaan imperialismin, kapitalismin viimeisen ja mädäntyvän vaiheen lopullisesti. Tämä tarkoittaa samanaikaisesti sitä, että taantumus kiihdyttää vastavallankumousta, josta eräs esimerkki on poliisin, taantumuksellisen väkivaltakoneiston, vallan kasvattaminen. Historia osoittaa, että sodan varjolla on tukahdutettu demokraattisia oikeuksia aina. Tällä demokraattisten oikeuksien maahan polkemisella taantumus pyrkii estämään muun muassa vallankumouksellista toimintaa järjestäytymästä, epäonnistuen siinä täysin, sillä jokainen demokratian vastainen lakiuudistus kylvää uutta epäluottamusta valtioon joukkojen mielissä.
Porvarillinen ”demokratia” on demokratiaa vain porvareille itselleen. Salainen kotietsintä heikentää kansalaisten oikeusturvaa, mikä on keskeinen ”oikeusvaltion” periaate, sekä myös yksityiselämän ja kotirauhan suojaa. Se merkitsee porvariston liberaalidemokraattisen oikeusjärjestelmän rapauttamista entisestään. Salainen kotietsintä iskee varsinkin syvimpiä ja laajimpia joukkoja vastaan, jotka ovat lähtökohtaisesti haavoittuvimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa, ja sellaiset iskusanat kuin ”terrorismi” ja ”katujengit” liitetään šovinistisesti maahanmuuttajataustaiseen nuorisoon. Tämä on ennen kaikkea vastavallankumouksellinen hanke, jonka vastavallankumouksellinen sisältö kiteytyy ”terrorismin ennaltaehkäisyn” tunnukseen.
