6.–7. heinäkuuta BRICS-”liittouma” piti Brasilian isännöimänä 17. kokouksensa. Oleellisesti kokouksessa käsiteltiin muun muassa ”multinapaisuutta”, Donald Trumpin tullimaksupolitiikkaa ja Lähi-itää, mutta myös vaihtoehtoisten valuuttojen tai maksuvälineiden käyttöön ottamista vaihtoehtona dollarille. Venäjän ja Kiinan johtajat Vladimir Putin ja Xi Jinping puuttuivat paikalta.
Kokous pidettiin Brasilian Rio de Janeirossa, missä se merkitsi kaupungin voimakasta militarisaatiota tämän imperialistien intressejä ajavan välineen kokousta varten ja osoitti jälleen, kuinka Brasilian opportunistihallinto myy kansansa edut imperialisteille. Brasilian hallinto mobilisoi yli 2000 sotilasta valvomaan ”turvallisuutta”. Presidentti Luiz Inácio da Silva otti käyttöön myös ”takuut laista ja järjestyksestä”, jotka takaavat sotilaille poliisin valtuuksia – vastoin aikaisempia lupauksiaan olla koskaan käyttämättä tätä.
BRICS on alunperin erityisesti taloudellinen liittouma, johon kuuluu väitetysti ”nousevia” valtoja ja joka pyrkii haastamaan G7-liittouman. BRICS on alusta venäläisen imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin vaikutusvallan kasvattamiselle vehkeilyssä ja tappelussa keskenään. Näiden lisäksi liittoumaan kuuluu sorrettuja kansakuntia kuten Brasilia, Intia ja Etelä-Afrikka sekä nykyään myös Iran, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Etiopia ja Egypti.
Ensinnäkin BRICS:llä on edessään melko perustavanlaatuinen ongelma. ”Liittoumassa” yhtäältä vehkeilee keskenään, toisaalta kamppailee hegemoniasta venäläinen imperialismi ja kiinalainen sosiali-imperialismi. Vaikka kiinalainen sosiali-imperialismi on taloudellisesti voimakas, sen sotilaallinen voima on heikompaa. Venäläinen imperialismi on edelleen ydinasevalta, mutta on taloudellisesti suhteellisen heikko. Kiina haaveilee noususta supervallaksi, ja tämä vaikuttaa sen suhteeseen venäläiseen imperialismiin. Useissa BRICS:iin kuuluvissa maissa jenkki-imperialismi on pääasiallinen, mm. Brasiliassa ja Intiassa. Venäjältä ja Kiinalta puuttuu siis poliittista ja sotilaallista voimaa edistää taloudellista asemaansa BRICS:iin kuuluvissa sorretuissa kansakunnissa suhteessa jenkki-imperialismiin.
Esimerkiksi tullimaksuilla Trump onkin muistutellut Brasiliaa, ettei kannata ryhtyä niskuroimaan. Esimerkiksi brasilialainen mediamonopoli Correio Braziliense kirjoittaa eräässäkin BRICS:iä kehuvassa artikkelissaan, että ”’amerikanismi’ on ollut maan kehityksen ajava voima toisesta maailmansodasta lähtien.” Myöskin esimerkiksi intialainen The Indian Express toteaa pääkirjoituksessaan, ettei BRICS:istä ole ajamaan ”Intian” etuja (siis sen vallassa olevien hallitsevien luokkien etuja). Sen mukaan liittouma on täynnä sisäisiä ristiriitoja, eivätkä jäsenmaat voi sivuuttaa jenkki-imperialismin asemaa.
BRICS ei ole kykeneväinen lähtemään haastamaan jenkki-imperialismia, vaikka tästä on puhuttu jo pitkään. ”Liittoumassa” puhutaan maailman ”moninapaisuudesta”, mikä antaa käsityksen, että Yhdysvalloille, maailman ainoalle hegemoniselle supervallalle, olisi maailmassa sen kanssa hegemoniasta kamppaileva supervalta. Näin ei ole. Muut imperialistit pyrkivät mitä ilmeisemmin kasvavissa määrin haastamaan jenkki-imperialismia, mutta niillä on syviä ongelmia. Lisäksi tällä viitataan siihen, että esimerkiksi Brasilia tai Intia voisivat nousta supervalloiksi. Kuitenkin nämä ovat pääasiassa jenkki-imperialismin sortamia kansakuntia, ja niiden kehitys on sille alisteista, eli ne eivät voi kehittyä ”uusiksi supervalloiksi”. “Multinapaisuudesta” puhuminen sopii myös venäläisen imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin retoriikkaan niiden yrittäessä esittää itsensä “anti-imperialisteina”, jotka väitetysti jenkki-imperialismista poiketen edistävät kansakuntien itsemääräämisoikeutta ja kehitystä. Kuitenkin kyse on ainoastaan niiden riiston kehittämisestä näissä maissa.
Ristiriidat kuitenkin kärjistyvät. Eritoten vaihtoehtoisen maksujärjestelmän luomisesta puhuminen on ilmaus imperialistien välisestä kamppailusta ja jenkkien aseman haastamisesta – Wall Street Journalin artikkelissa jopa sanotaan, että ko. pyrkimys uhkaa romahduttaa jenkkivetoisen kansainvälisen talouden. Samanaikaisesti tästä on puhuttu jo pitkään ja osaltaan tällaisella retoriikalla oikeutetaan jenkkien yhä aggressiivisemmat toimet hegemoniansa ylläpitämiseksi, sillä todellisuudessa pelkkä maksujärjestelmän muutos ei voi kumota jenkkien hegemonista asemaa.
