26. kesäkuuta Filippiinien Uuden Kansanarmeijan Roselyn Jean Pellen esikunnan yksikkö teloitti raiskaajan, joka oli tuomittu kuolemaan kansanoikeuden toimesta Barangay Bandilassa, Tobosossa Negros Occidentalin provinssissa. Sissit takavarikoivat myös aseita, lippaita ja ammuksia.
”Isafani Imalay, tunnettu myös nimellä ’Uko’ oli syyllistynyt useisiin raiskauksiin ja raiskauksen yrityksiin, terrorisoiden yhteisön naisia ja saalistaen erityisesti nuoria ja haavoittuvaisia”, Cecil Estrella, Roselyn Jean Pellen esikunnan tiedottaja, kertoi.
Brasilialainen lehti AND on kirjoittanut aiheesta ja siitä, miten vallankumouksellinen oikeus toimii.
Uuden Kansanarmeijan julkilausumassa paljastettiin, että vaikka Imalay oli aiemmin tuomittu raiskauksesta taantumuksellisessa oikeudessa ja hänestä oli annettu pidätysmääräys, hän oli yhä vapaalla jalalla ja sai jatkaa rikoksiaan johtuen poliisivoimien välinpitämättömyydestä. Joukot vaativat oikeutta ja Imalayn rankaisemista, ja kansanoikeus vastasi nopeasti tähän kutsuun.
Imalaylle annettiin reilu oikeudenkäynti, jonka jälkeenkin hänelle tarjottiin mahdollisuus tehdä parannus. Hän osoitti kuitenkin piittaamattomuutta eikä katunut. Kun sissit kohtasivat hänet, hän oli raskaasti aseistautunut ja teki väkivaltaista vastarintaa. Häneltä takavarikoitiin kaksi käsiasetta, konekivääri, lippaita ja ammuksia.
”Imalayn rangaistus osoittaa vallankumouksellisen kansanoikeuden ylivertaisuutta taantumuksellisen valtion olemukseltaan kyvyttömään, korruptoituneeseen ja elitistiseen oikeusjärjestelmään verrattuna. Vallankumouksellinen oikeus voidaan kiteyttää tunnukseen ‘oikeudenmukainen, pikainen ja tehokas’”, Uuden Kansanarmeijan tiedotteessa todettiin.
Imalay on yksi monista parantumattomista raiskaajista ja kansanvihollisista, jotka Uusi Kansanarmeija on poistanut terrorisoimasta joukkoja vallankumouksellisen oikeusprosessin kautta.
Kesä-heinäkuun vaihteessa maolaiset sissit ovat myös toimeenpanneet samassa kunnassa kansanoikeuden antaman kuolemantuomion Enrique “Eboy” Virtuciolle and Elias Palaylle, jotka toimivat urkkijoina Filippiinien asevoimien 79. jalkaväkipataljoonalle. Taantumukselliset asevoimat ovat nimittäneet tätä ”siviilien mielettömäksi tappamiseksi”. On tavallista, että taantumus yrittää esittää kansaa vastaan rikoksia häikäilemättä tekevien taantumuksellisten teloitukset tällä tavoin. Kansanoikeus perustuu kuitenkin sorrettujen joukkojen vaatimuksiin ja tässäkin tapauksessa joukot ovat ottaneet tuomiot vastaan helpotuksella ja ilolla. Sen sijaan, kuten filippiiniläiset vallankumoukselliset korostavat, asevoimat surevat tällaisten kansanvihollisten kuolemaa, ja itse asiassa värväävät kaikenlaisia rikollisia riveihinsä. Ei olekaan ihme, että siellä, missä AFP on läsnä, se kohdistaa kansaan terroria myös seksuaalisen häirinnän, hyväksikäytön ja raiskausten muodossa sekä korruptoimalla kansanjoukkoja levittämällä rappiota, kuten prostituutiota, uhkapelaamista ja päihteidenkäyttöä.
Kansanoikeutta on toteutettu Filippiineillä kansansodan aloittamisesta vuonna 1969 lähtien. Kansanoikeudella on pitkä historia erilaisissa vallankumouksellissa taisteluissa osana joukkojen tarpeisiin vastaamista ja uuden vallan pystyttämistä. Filippiineillä vallankumouksellisella oikeusjärjestelmällä on erityisiä elimiä eri alueilla ja vastaten erilaisiin rikoksiin. Nämä elimet toimeenpanevat oikeusprosesseja proletaarisen oikeudenmukaisuuden ja puoluettomuuden periaatteiden ohjaamana niin, että joukot osallistuvat prosessin kaikkiin vaiheisiin. Kuolemantuomioita jaetaan vakavia rikoksia tehneille, jotka eivät osoita katumusta eivätkä pyri tekemään parannusta. Vähäisempiä rikoksia voidaan käsitellä esimerkiksi keskustelun ja valistuksen sekä varoitusten, uudelleenkoulutuksen ja kurinpitomenetelmien kautta. Tässä olennaista on erottaa ristiriidat meidän ja vihollisen välillä sekä toisaalta ristiriidat kansan keskuudessa. Näin kansanoikeus voi aidosti turvata joukkojen turvallisuuden, jota vanha valtio ei heille takaa.
Imperialismin yleiskriisin syvetessä myös väkivalta naisia kohtaan raai’istuu. Sorretuissa kansakunnissa tähän yhdistyy byrokraattisen kapitalismin mätäneminen. Brasilian Kansannaisten Liike (MFP) on kirjoittanut, että tässä kontekstissa vanha valtio muuttuu yhä väkivaltaisemmaksi, yhteiskunta muuttuu yhä rappeutuneemmaksi, tavat ja kulttuuri raai’istuvat, ja samalla väkivalta naisia ja lapsia kohtaan lisääntyy. Raiskaukset nousevat yksityisomistuksen myötä syntyneestä patriarkaatista, ja niitä käytetään systemaattisesti sorron ja alistamisen välineenä joukkoja vastaan hallitsevien luokkien toimesta. Tästä syystä ainoastaan kansansodan myötä pystytettävä uusi valta voi ratkaista nämä ongelmat. MFP on kirjoittanut, että ainoa ratkaisu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on herättää heidän vallankumouksellinen raivonsa osana taistelua vanhan riistävän ja sortavan järjestelmän murskaamiseksi, vaatien kansannaisten organisoimista, itsepuolustusta, uutta koulutusta ja uutta kulttuuria kansannaisten ja -miesten keskuudessa, korostaen vallankumouksellisen väkivallan välttämättömyyttä uuden yhteiskunnan rakentamisessa. Filippiineillä naiset taistelevat kommunistisen puolueen alaisuudessa aseet kädessä kansansodassa. Filippiiniläinen naisjärjestö Makibaka on korostanut, että Uusi Kansanarmeija on näytellyt merkittävää roolia taistelussa naisten vapautuksen puolesta tunnustaen, että ”naiset voivat tarttua aseisiin palvellakseen kansaa, vapauttaen itsensä porvarillisista ja feodaalis-patriarkaalisista tavoista ja ideologioista.”
