Sorretuissa kansakunnissa ja imperialistisissa maissa on nähtävissä tulinen nuorten joukkojen taisteluiden aalto, joka on nykyisellään johtanut jopa hallitusten kaatumisiin. Useissa maissa mielenosoittajat nimittävät tätä ”Z-sukupolven kapinaksi”, ja kutsuja taistoon on levitetty sosiaalisessa mediassa laajalti. Mielenosoitukset ovat olleet erityisen taistelevia Nepalissa, Madagaskarissa, Perussa ja Marokossa.
Nepalissa, kansan lähdettyä kaduille, hallitus vastasi tiistaina 4. syyskuuta laajalla sosiaalisen median sensuurilla, mukaan lukien Facebook, X (ent. Twitter) ja Youtube. Tämä vain yllytti taistelun liekkiä, joka lopulta vaati 71 murhattua. Tänä aikana muun muassa ministereitä jahdattiin kaduilla ja poliitikkojen taloja poltettiin. Viikkoa myöhemmin presidentti Sharma Olin hallitus kaatui.
Nepalin monarkia kaadettiin vuonna 2008, mutta Prachandan petturuus takoi vain uuden herrasluokan proletariaatille ja talonpojille. Eliitin jälkipolvi näyttäytyi sosiaalisessa mediassa hulppeilla jahdeilla samalla, kun yli 25 prosenttia väestöstä kuuluu köyhyysrajan alle.
Madagaskarissa presidentti Andry Rajoelina kaatoi hallituksensa maanantaina 29. syyskuuta. Tätä oli edeltänyt useita päiviä kestäneet mielenosoitukset ja taistelut, joissa ainakin 22 ihmistä murhattiin hallituksen repression myötä. Mielenosoitukset sytytti jatkuvat sähkö- ja vesikatkokset. 75 prosenttia väestöstä lukeutuu köyhyysrajan alle ja Madagaskar on kansainvälisellä tasolla eräs korruptoituneimmista maista. Rajoelinan pyytämästä vuoden armonajasta ”korjata maan haasteet” huolimatta joukot eivät langenneet tähän petokseen, vaan jatkoivat taistelemista. Tiistaina 14. lokakuuta armeija otti vallan maassa, minkä myötä Rajoelina pakeni Ranskan armeijan lentokoneella.
Perjantaina 10. lokakuuta Perun presidentti Dina Boluarte poistettiin virasta ja hänet asetettiin syytteeseen maan laajan rikollisuuden takia. Muun muassa viikonloppuina 20.–21. ja 27.–28. syyskuuta joukot osoittivat raivokkaasti mieltään ja kävivät yhteenottoja poliisia vastaan. Poliisi kävi jopa toimittajien kimppuun sekä ampui mielenosoittajia kuula-aseilla silmiin. Tästä huolimatta mielenosoittajat eivät antautuneet, ja heittivät poliisia päin muun muassa kiviä ja polttopulloja. Lisäksi logistiikka-alan työläiset osallistuivat solidaarisuudessa 48 tunnin lakolla. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet mielenosoituksista 20.–21. lokakuuta (jatkuu alla):
Tähän mennessä poliisi on murhannut yhden ampumalla ja haavoittanut ainakin 120 ihmistä. Joukot ovat jatkaneet taisteluaan ja vaativat nyt presidentti José Jerín eroa. Tämä on puolestaan julistanut kansallisen hätätilan sekä ilmoittanut ”kansalaisten turvallisuutta lisäävistä” ja ”pääkaupungissa lisääntyneeseen rikollisuuteen vastaavista” toimista. Kyseiset toimet sallisivat mielivaltaisia kiinniottoja ja kotiratsioita ilman oikeuden päätöstä sekä rajoittaisi kokoontumis- ja liikkumisvapautta.
Vielä Boluarten erottaminen ei tule tuomaan joukoille muutosta – kongressi vain pyrkii ratkaisemaan kriisinsä vierittämällä vastuun maassa vallitsevasta rikollisuudesta tämän harteille. Kongressi on aivan yhtä osallinen eikä edusta kansaa millään lailla. Maan poliittista kriisiä kuvaa hyvin, että yhdeksän vuoden aikana on ollut seitsemän presidenttiä ja vuodesta 2021 lähtien kongressin jäsenistä yli 50 ovat vaihtaneet poliittista ryhmäänsä.
Viimeisen 10 vuoden aikana maan rikollisuus on yleisesti ottaen kasvanut 88 prosenttia. Keinotekoisella jengirikollisuuden ja ”terrorismin” uhalla perustellaan muun muassa armeijan mobilisaatioita ja mielipidevankien kiinniottoja. Rikollisuuden annetaan rehottaa, jotta joukkoja voidaan pitää pelossa ja alhaalla. Kuten näemme nytkin, silloin kun rikollisuuteen ”puututaan” jotenkin, se kohdistuu joukkojen oikeuksiin eikä varsinaiseen rikollisuuteen. Toisaalta ”antiterrorismi” on osa valtion käymää matalan intensiteetin sodankäyntiä kansansotaa vastaan.
Marokossa mielenosoitukset ovat levinneet yli 11 kaupunkiin, mihin valtio on vastannut jopa kuolettavalla repressiolla. Kiinniotettuja on yli 400 ja murhattuja kolme. Poliisi on jopa ajanut mielenosoittajien yli autoillaan. Joukkojen raivo on vain yltynyt repression myötä, ja mielenosoituksia on raportoitu olevan päivittäin.
Taisteluiden eräs oleellisimmista vaatimuksista on oikeus parempaan ja kattavampaan terveydenhuoltoon. Paikallisten sairaaloiden oloja on laiminlyöty vuosien ajan, ja vain 6-7 prosenttia hallituksen budjetista menee terveydenhuoltoon. Rabatissa ja Casablancassa on vain noin 2300 lääkäriä, kun Marokon kansallinen ihmisoikeusneuvoston (CNDH) mukaan paikallisen väestön määrä edellyttäisi noin 32 000 lääkäriä ja 65 000 hoitajaa. Puutteet ovat johtaneet korruptioon, jossa hoitoa saadakseen pitää joko odottaa pitkiä aikoja tai maksaa pimeästi päästäkseen jonon ohi. Monet lääkärit myös työskentelevät sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi kirurgeita ei ole usein läsnä julkisissa sairaaloissa. Samalla hallitus on tehnyt päätöksen maailman suurimman jalkapallostadiumin rakennuttamisesta 4,3 miljardilla eurolla ja infrastruktuurin rakennuttamisesta 30 miljardilla eurolla jalkapallon vuoden 2030 maailmanmestaruuskilpailuja varten.
Myös imperialistisissa maissa on ollut merkittäviä kamppailuja. Ranskassa on osoitettu laajalti mieltä hallituksen leikkauksia ja riiston kiristystoimia vastaan. 3. elokuuta lähes 600 000 ihmistä yli 200 kaupungissa osallistui Yleisen ammattiliiton (CGT) mobilisaatioon. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet taisteluista ”Estetään kaikki” -liikkeen elokuun mobilisaatiossa (jatkuu alla):
Puolestaan Palestiina-solidaarisuusliike on saanut mobilisoitua huomattavia ihmismääriä. Sillä on myös ollut tärkeä rooli paikallisten hallitusten painostamisessa – esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa liikeet saavuttivat niinkin suuret asemat, että maiden johdot joutuivat muuttamaan linjaansa Palestiinan suhteen. Tämä ei tarkoita, että niiden tarkoitusperät olisivat vilpittömiä tai edistyksellisiä, mutta myönnytyksiin taivuttaminen on suuri poliittinen voitto.
Lauantaina 4. lokakuuta Italian Roomassa miljoona mielenosoittajaa kokoontui Piazza San Giovannin aukiolle, ja Kansandemokratian puolesta -kollektiivi jakoi tuhansia lentolehtisiä Roomassa ja useissa muissa kaupungeissa. Aiemmin yli puoli miljoonaa joukkoa Italiassa olivat ammattiyhdistysten johdolla järjestäneet yleislakon maanantaina 22. syyskuuta. Järjestäjien mukaan 90 prosenttia julkisesta liikenteestä ja puolet rautatiepalveluista olivat kiinni.
Yhdysvalloissa on ollut toimintaa useissa osavaltioissa. New Yorkissa pidettiin Al-Aqsa tulvan kunniaksi noin sadan ihmisen mielenosoitus Columbian yliopiston edessä ja toinen mielenosoitus kansanmurhaa puolustelevan News Corp -yhtiön edessä. Washingtonin Seattlessa Puget Soundin Vallankumouksellinen Opiskelijaliitto järjesti 32 koulun ja noin 400 mielenosoittajan kanssa osavaltion suuruisen ulosmarssin Palestiinan puolesta.
Nuorten toiminta osoittaa, etteivät he näe vallitsevalle järjestelmälle tulevaisuutta ja taistelu tulee vain kiihtymään kunnes heidän vaatimuksiinsa vastataan. Näissä tapauksissa kuitenkin ilmenee väistämättä tahoja, jotka pyrkivät kaappaaman kapinan omaksi hyväkseen. Silti, vanha valta ei kykene ratkaisemaan poliittista kriisiään tai rauhoittamaan tilannetta vain hallitusta vaihtamalla – päinvastoin kriisi syvenee entisestään. Joukot vaativat kapinansa organisoimista pysyviä voittoja saavuttaakseen.