4. marraskuuta Suomen poliisi pidätti kolme kurditaustaista miestä Ruokolahdella epäiltynä terrorismin rahoittamisesta ja teki kotietsinnän Kurdien demokraattisen yhteisökeskuksen NCDK:n tiloihin. Poliisin tekemät kiinniotot ja ratsia yhteisökeskukseen sijoittuivat samaan ajankohtaan, kun Turkin ulkoministeri Hakan Fidan vieraili Suomessa.
Käytännössä tämä suomalaisen imperialismin toteuttama toimi osaltaan osoittaa, että kapitulaatio aseellisesta taistelusta ei merkitse armoa, vaan repressio joukkoja kohtaan jatkuu, ja oikeastaan pahenee, koska mikään ei enää pidättele taantumusta. Se osoittaa, että kurdien oikeuksien saavuttaminen toimimalla Turkin valtion kautta on petollista haihattelua.
Useat järjestöt tuomitsivat repression kurdiliikettä kohtaan. Varisverkosto huomautti:
”Samalla viikolla kurdiliikkeeseen kohdistuvien ilmeisen poliittisten repressiotoimien kanssa, hallituksen esitys muutoksista terrorismilainsäädäntöön tuotiin eduskunnan käsittelyyn. Hallitus pyrkii paitsi koventamaan terrorismirikoksia annettavia tuomioita, myös laajentamaan rangaistavuuden alaa. Lakiesitys edistäisi terrorismirikoksia koskevien säännösten “sovellettavuutta ja käyttökelpoisuutta”, mikä toisin sanoen mahdollistaisi terrorismisyytösten esittämisen suuremmasta määrästä erilaisia tekoja kuin tällä hetkellä. Lisäksi lakiesitys antaisi myös nykyistä laajemmat oikeudet poliisille salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön, kuten telekuuntelu ja -valvonta ja tekninen kuuntelu, seuranta ja laitetarkkailu, mitä tulee terroristisiin rikoksiin.
Lakiesitykseen liitetty tilannekuva terrorismin uhasta Suomessa myös mainitsee nimenomaisesti PKK:n ja kurdiliikkeen solidaarisuuden osana terroristista uhkakuvaa. Lakiesityksessä kuitenkin myös todetaan, että PKK:n terrorismin uhka Suomessa on matala.”
Samanlaista taantumuksellistumiskehitystä edustaa myös hallituksen marraskuun lopussa antama esitys perustuslain kiireellisestä muutoksesta, jolla murennettaisiin yksityiselämän suojaa ”hybridioperaatioiden” ja ”järjestäytyneen rikollisuuden” torjumiseksi. Muutoksen myötä siviili- ja sotilastiedustelulle annettaisiin valtuuksia suorittaa tiedustelua vakituiseen asumiseen käytetyssä tilassa ja esimerkiksi luottamuksellisen viestin salaisuus voitaisiin murtaa ilman yksilöityä epäilystä vakavasta rikollisuudesta. Yksityisyyden suojaan voitaisiin kajota myös rikoksen ”ennaltaehkäisemiseksi” perustuen esimerkiksi epäilyyn jäsenyydestä rikollisjärjestössä. Lakia valmistelevan työryhmän mukaan lakimuutokset eivät avaisi takaporttia massavalvonnalle, mutta käytännössä ne mahdollistaisivat sen ja ovat hyökkäys porvarillista ”oikeusvaltioperiaatetta” vastaan, koska perusoikeuksien loukkaukset eivät vaatisi edes konkreettista rikosepäilyä eikä siis myöskään kunnollisia perusteita valvonnalle. Jo nyt nähdään, että jo olemassa olevia lakeja voidaan käyttää aktivistien urkintaan ja tukahduttamiseen hyvinkin kevyin ja jopa tekaistuin perustein, kuten huomataan esimerkiksi Elokapinan aktivistien televalvonnassa, josta olemme kirjoittaneet täällä:
Samaan aikaan kun mielivaltaa kirjoitetaan lakiin, lisääntyy se myös muuten. Esimerkiksi lokakuussa journalismia tehnyt aktivisti kysyi presidentti Stubbilta Suomen ja Israelin välisistä asekaupoista, nostaen esille sen, että YK ja ICJ ovat syyttäneet Israelia kansanmurhasta. Mies ei käyttäytynyt aggressiivisesti, vaan yksinkertaisesti esitti kysymyksen tasavallan presidentille. Presidentti ei reagoinut kysymykseen mitenkään. Stubbin turvamies huusi: ”Tulee putkareissu ja sakkoja tuosta!”, ja yhdessä poliisin kanssa otti miehen kiinni ja vei hänet Espoon poliisilaitokselle. Mies ei missään vaiheessa uhannut presidentin turvallisuutta, esitti ainoastaan kysymyksen, joka oli epäilemättä kiusallinen ”arvoliberaaliudellaan” kehuskelevalle presidentille. Poliisi oli etukäteen kieltänyt mielenilmaukset presidentin vierailun aikana, mitä se ei todellisuudessa voi tehdä, koska oikeus osoittaa mieltä on perustuslain suojaama. Kiinniotettu aktivisti kertoi, että hän esitti kysymyksensä ”huolestuneena kansalaisena”, eikä kyse ollut mielenilmauksesta. Reaktio osoittaa porvarillisen demokratian kääntyvän yhä enemmän omien ihanteidensa vastaiseksi itsensä ylläpitämiseksi, porvariston kauhusta totuuden edessä. Al-Aqsan tulva vuonna 2023 antoi valtavan kipinän anti-imperialistiselle liikkeelle. Israelin pääasiassa jenkki-imperialismin palveluksessa toimittama kansanmurha Palestiinassa ja Palestiinan kansallinen vastarinta on osoittanut niin imperialismin todelliset kasvot kuin sen, että imperialismi ei ole kaikkivoipaa, ja että sodassa ihmiset ratkaisevat, eivät aseet. Tämän totuuden paljastuminen yhä laajemmille joukoille edustaa valtavaa vaaraa imperialisteille.
Vastaavaa mielivaltaa esiintyy myös muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Norjassa, jossa aktivisteja vastaan nostettiin syytteet siksi, koska he olivat kysyneet kysymyksiä ja huutaneet tunnuksia poliitikko Sylvi Listhaugille; Saksassa poliisi on mielivaltaisesti, ilman oikeuden päätöstä, kieltänyt tiettyjä tunnuksia; Ranskassa ”terrorismin oikeuttamista” on käytetty Palestiina-aktivisteja vastaan. Dem Volke Dienen on kirjoittanut aiheesta hiljattain:
Luokkataistelu kiihtyy myös Suomessa, ja suomalainen imperialismi ponnistelee löytääkseen uusia keinoja padota tämän taistelun nousu. Koronapandemian ja sen aikana nähdyn ”poikkeustilan” aikana porvaristo suoritti monia kansan oikeuksien ja porvarillisdemokraattisten ihanteiden kiistämisiä, ja tätä jatkettiin ”poikkeuksien” ja ”kriisiajan” varjolla Venäjän hyökättyä Ukrainaan käyttäen erityisesti sodanuhkaa taantumuksellistumiskehityksen oikeuttamiseksi. Olemme tässä artikkelissa nostaneet esille erityisesti anti-imperialistiseen liikkeeseen liittyvää taantumuksellistumiskehitystä, koska tämä liike liikuttaa joukkoja myös Suomessa ja huolettaa tästä syystä porvaristoa, kuten voidaan huomata näistä tapauksista. Taantumuksellistumista edistetään voimakkaasti yleisesti ”Venäjän uhan” varjolla, ja toisinaan nämä myös yhdistetään esimerkiksi väittämällä solidaarisuusliikkeitä ”hyödyllisiksi idiooteiksi” tai ”hybridivaikuttamiseksi”. Kansallisia vapautustaisteluja leimataan kasvavissa määrin epätoivoisesti terrorismiksi ja niiden tukemista kriminalisoidaan ja demonisoidaan kiihtyvään tahtiin, koska tämä ”terrorismi” saa yhä laajempaa sympatiaa myös imperialisissa maissa, kun imperialismin yleiskriisi syvenee ja sen loismaisuus ja mädänneisyys käy yhä ilmiselvemmäksi, kun imperialistien täytyy päästää valloilleen yhä uusia verisiä hyökkäyssotia maailman kansoja vastaan ja aina vain kasvattaa riistoaan. Tämä osoittaa erityisesti imperialismin pääasiallisen ristiriidan, ristiriidan imperialismin ja sorrettujen kansojen ja kansakuntien välillä, kärjistymistä, ja tämän ristiriidan vaikutusta muihin imperialismin perustavanlaatuisiin ristiriitoihin.
Vetääksemme yhteen, jokaisen vallankumouksellisen on ymmärrettävä, että kansanliikkeiden toimintavapaudet kaventuvat hetki hetkeltä. Tämä vaatii vallankumouksellisilta yhä suurempaa luovuutta ja uskallusta, kovempia ponnisteluja porvariston mielivallan paljastamiseksi, sen asettamien rajoitusten ylittämiseksi ja vahvan siteen joukkojen kanssa muodostamiseksi. Se, että porvaristo kiistää omat ihanteensa ”yksilönvapauksista”, ja jäljelle jää vain finanssipääoman oikeus riistää, on merkki imperialismin lopunajoista, merkki sen heikkoudesta. On olennaista tarttua lujasti ja ymmärtää todella puheenjohtaja Maon sanat:
”Aivan kuten maailmassa ei ole ainoatakaan asiaa ilman kaksinaista luonnetta (tämä on vastakohtien ykseyden laki), niin imperialismilla ja kaikilla taantumuksellisillakin on kaksinainen luonne – he ovat samalla kertaa todellisia tiikereitä ja paperitiikereitä. Menneen historian aikana, ennen kuin ne saivat valtiovallan haltuunsa ja jonkin aikaa sen jälkeen, orjanomistajaluokka, feodaalitilanherraluokka ja porvaristo olivat ponnekkaita, vallankumouksellisia ja edistyksellisiä; ne olivat todellisia tiikereitä. Mutta koska niiden vastakohdat – orjaluokka, talonpoikaisluokka ja proletariaatti – aikaa myöten vahvistuivat askel askelelta, taistelivat niitä vastaan yhä kiivaammin, nämä hallitsevat luokat muuttuivat askel askeleita päinvastaisiksi, muuttuivat taantumuksellisiksi, muuttuivat takapajuisiksi, muuttuivat paperitiikereiksi. Ja lopulta ne tulivat kukistetuiksi tai tulevat kukistetuiksi kansan toimesta. Taantumukselliset, takapajuiset, rappeutuvat luokat säilyttivät tämän kaksinaisen luonteen vieläpä viimeisissä elämästä ja kuolemasta käydyissä taisteluissaan kansaa vastaan. Toisaalta ne olivat todellisia tiikereitä; ne ahmivat ihmisiä, ahmivat miljoonia ja kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kansan taistelun asia koki vaikeuksien ja vastoinkäymisten kauden ja tiellä oli monia mutkia ja käänteitä. Imperialismin, feodalismin ja byrokraattisen kapitalismin vallan hävittäminen Kiinassa vei Kiinan kansalta yli sata vuotta ja maksoi sille kymmenien miljoonien hengen ennen voittoa v. 1949. Katsokaa! Eivätkö nämä olleetkin eläviä tiikereitä, rautatiikereitä, oikeita tiikereitä? Mutta lopulta ne muuttuivat paperitiikereiksi, kuolleiksi tiikereiksi, papuvanukastiikereiksi. Nämä ovat historiallisia tosiasioita. Eivätkö ihmiset ole nähneet näitä tosiasioita tai kuulleet niistä? Niitä on tosiaankin ollut tuhansia ja kymmeniä tuhansia! Tuhansia ja kymmeniä tuhansia! Tämän vuoksi imperialismi ja kaikki taantumukselliset on sisimmältä olemukseltaan, pitkällä tähtäimellä, strategiselta kannalta katsottuna, nähtävä sellaisina kuin ne ovat – paperitiikereinä. Tälle meidän olisi rakennettava strateginen ajattelumme. Toisaalta ne ovat myös eläviä tiikereitä, rautatiikereitä, oikeita tiikereitä, jotka voivat ahmia ihmisiä. Tälle meidän olisi rakennettava taktinen ajattelumme.”
