Joulukuusta alkaen iranilaiset opiskelijat, työläiset ja katukauppiaat ovat mobilisoituneet valtaviin mielenosoituksiin maan huonontuvia elinolosuhteita vastaan. Yhdysvallat on käyttänyt näitä oikeutettuja spontaaneja protesteja oikeuttamaan aggressiota Irania vastaan ja pyrkinyt kanavoimaan mielenosoitukset palvelemaan sitä hyödyttävää vallankaappausta maassa. Yhdysvalloissa vuosikymmeniä elänyt šaahin perillinen Reza Pahlavi julisti itsensä mielenosoitusten johtajaksi kartanostaan Yhdysvalloissa. Yhdysvallat uhkasi pommittaa Irania, jos se tappaa mielenosoittajia, mutta lopulta Trump perääntyi tästä uhkauksesta, väittäen, että väkivalta mielenosoittajia vastaan on loppunut. Myös suomalaisen imperialismin media määki ”vallankumouksesta” Iranissa ja osallistui ja osallistuu aggression oikeuttavaan mielialanmuokkaukseen ja propagandan levittämiseen.
Vaikka Trump vaikuttaa perääntyneen mielenosoittajien ”auttamisesta”, se jatkaa Iranin uhkaamista sotilaallisella aggressiolla. Se on siirtämässä lentotukialus Abraham Lincolnin, jolle mahtuu yli 90 lentoalusta ja yli 5000 miestä, Eteläkiinanmereltä Persianlahdelle. Samaa alusta on aiemmin käytetty aggressioon mm. Jemeniä vastaan.
Vaikka mielenosoitusten alkuperä on köyhien joukkojen elinolojen voimakkaassa huonontumisessa, ne olivat Mossadin lietsomia ja kaappaamia. Jo syyskuussa 2025 Mossadin johtaja David Bernea totesi, että sionistisilla agenteilla oli merkittäviä toimintakykyjä Iranissa, mukaanlukien sen pääkaupungissa Tehranissa. Libanonilaisen Al Mayadeenin mukaan agentit ovat väitetysti tehneet tuhopolttoja ja veitsihyökkäyksiä islamilaisen kaartin jäseniä vastaan. Iranin tiedustelun mukaan Mossad oli tunkeutunut salaisiin sotilastukikohtiin ja asentanut järjestelmiä ja räjähteitä, jotka aktivoitiin edellisen vuoden kesäkuun hyökkäyksessä. Yhdysvaltain, sen lakeijoiden ja imperialistien vaikutus psykologisessa sodankäynnissä näkyy selvästi myös mediassa – maassa ei ole interneyhteyttä, joten sosiaaliseen mediaan ja muihin medioihin yhteydessä olevat mielenosoittajat ja lähteet eivät todellakaan edusta maan syvimpiä ja laajimpia joukkoja, vaan Mossadin agentteja, harvoja, joilla on varaa Starlink-yhteyteen sekä ulkomailla eläviä.
Vastauksena näihin hyökkääjien lietsomiin levottumuuksiin, maassa nähtiin myös valtavia mielenosoituksia, jotka vastustivat Yhdysvaltain ja Israelin aggressiota tunnuksen ”Kuolema Amerikalle” alla.
Yhdysvallat sekä sen vanavedessä myös suomalainen imperialismi kauhistelevat Ajatollah Khamenein ”hirmuhallintoa” ja käyttävät joukkojen kurjuutta pelinappulana. A Nova Democracia on paljastanut, että kriisin taustalla on Iranissa kehittyvän imperialismille alisteisen kapitalismin, byrokraattisen kapitalismin, kriisi, jota Yhdysvaltain ja muiden imperialistien Iranille asettamat pakotteet ovat kiihdyttäneet. AND kirjoittaa1:
”Öljyntuotanto ja -vienti, jotka ovat historiallisesti muodostaneet noin 65,5 % hallinnon tuloista ja 57 % kaikesta viennistä, ovat vähentyneet vuoden 2024 aikana johtuen Yhdysvaltain pakotteista. Nämä pakotteet rankaisevat Yhdysvaltain kansalaisia, yrityksiä ja pankkeja, jotka ylläpitävät taloudellisia suhteita Iraniin, kuten myös yrityksiä, jotka käyvät kauppaa Yhdysvaltojen pakotteiden alaisilla aloilla. Lisäksi Yhdysvallat on asettanut strategisia iranilaisia entiteettejä …, joka jäädyttää omaisuutta, asettaa sakkoja ja vie pääsyn kansainväliseen finanssijärjestelmään. Öljyn suhteen yrityksiltä ja mailta, jotka hankkivat iranilaista öljyä, evätään pääsy Yhdysvaltain finanssijärjestelmään, ne kohtaavat omaisuuden jäädyttämistä, sakkoja ja muita toimia. Näin Iranin hallinto vie öljyä vaikeissa olosuhteissa, joskus salattujen metodien avulla, joutuen antamaan merkittäviä alennuksia, korkeammilla logistisilla kuluilla ja rajoitetulla ”pääsyllä markkinoille”. Aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, Yhdysvaltain hallinto asetti uusia pakotteita: 25 % tulli kaikille tuotteille mistä tahansa maasta, joka käy kauppaa Iranin kanssa.
Virallinen data osoittaa, että Iranin talous käy läpi eräitä huonoimpia kausiaan. OPEC:in/Reutersin tiedot indikoivat, että joulukuussa 2025, Iranin öljyntuotanto putosi lähes 100 000 barrelilla päivässä Suuren Saatanan asettamien pakotteiden johdosta, vaikuttaen kokonaistuotannon laskuun. Maan valuutta, Iranin rial kärsi voimakkaasta devalvaatiosta, vaihtokurssien merkiten 1,4 miljoonaa rialia yhtä dollaria kohden vuonna 2026. Inflaatio nousi pilviin kumulatiivisena seurauksena valuutan devalvaatiosta, kaupparajoituksista ja Iranin terästeollisuuteen kohdistuvista pakotteista: 48,6 % lokakuussa 2025 edellisvuoteen verrattuna (Iranin tilastokeskuksen mukaan). Kaikki tämä puristaa entisestään tuontikustannuksia ja peruselintarvikkeiden hintoja ylemmäs, sillä Iran on suhteellisen teollistunut maa, mutta keskittynyt ensituotteiden (erityisesti öljyn) vientiin maanomistajamonopolien alaisuudessa, se on talous, joka on alistettu finanssipääoman hallitsemille tuotantoketjuille, imperialismille. Maailmanpankin mukaan Iranin BKT:n odotetaan supistuvan: -1,7 % vuonna 2025 ja odotetusti -2,8 % vuonna 2026. Tästä syystä Iranin viralliset lähteet arvioivat, että noin 33 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.”
Jos ”läntiset” imperialistit, erityisesti Yhdysvallat, siis todella välittäisivät Iranin kansasta, ne poistaisivat ensimmäisinä pakotteet. Näin ne eivät kuitenkaan toimi, sillä pakotteet hyödyttävät niitä taloudellisesti.
AND jatkaa:
”Taloudelliset pakotteet Irania vastaan, kuten myös tarkkaan kohdistetut perinteiset sotatoimet yhdessä ”asymmetristen” (ei-perinteisten) sotatoimien kanssa ovat osa Yhdysvaltain imperialismin ja sionismin strategiaa heikentää Iranin hallintoa, luoden olosuhteet kaappaukselle hallinnossa ja tällä tavoin purkaa edukseen se, mikä on tällä hetkellä tärkeä tuen lähde anti-imperialistisille aseellisille taisteluille alueella. Iranin hallintoon kohdistuu aggressiota jenkki- ja sionistihyökkääjien toimesta, koska se tukee anti-imperialistisia voimia alueella, mikä on kanta, jota sen on pakko ylläpitää, koska sen hallinto pystyy ylläpitämään itseään vain jenkkien vastaiseen politiikkaan ja Iranin joukkojen anti-imperialiseen mielialaan ankkuroituna, ja alueellisesti samalla tavalla suhteessa anti-imperialistisiin sissivoimiin Lähi-idässä. Tästä syystä on kiistämätöntä, että Iranin kansakunta, johon kohdistuu jatkuvasti taloudellista aggressiota ja kasvavissa määrin suoraa sotilaallista aggressiota jenkki-imperialismilta sionismin kautta ”matalan intensiteetin sodankäynnin” muodossa, kohtaa vakavan destabilisaation, jopa sisällissodan, uhan, ja että tämä ilmiö objektiivisesti palvelee hyökkääjien suunnitelmia.
Kuitenkin, persialaisen suurporvariston poliittisena hallintona, joka on sidottu suurmaanomistukseen, Ajatollah Ali Khamenein johtama hallinto nojaa byrokraattiseen kapitalismiin, joka ylläpitää riistoa ja sortoa Iranin yhteiskunnan neljää kansanluokkaa – talonpoikaistoa, proletariaattia, pikkuporvaristoa ja keskiporvaristoa – vastaan. Tämä sisäisen riiston suhde, ja se tosiasia, että sen talous on heikosti teollistunut, maataloustuotteita vievä, ja finanssipääoman tuotantoketjujen (imperialismin) tyydyttämiseen suuntautunut, yhdessä sen tosiasian, että aggressio ei ole vielä toteutunut alueellisten tappioiden muodossa, tekee Iranista jakautuneen yhteiskunnan, jonka yhteiskunnallinen ja taloudellinen perusta on hauras, tähän kohdistuvien pakotteiden ja imperialismin painostuksen vaikuttaen voimakkaasti tähän rakenteeseen.
Myös silloin, kun imperialistisen aggression vastustus kiihtyy ja astuu keskiöön, asettaen tällaiset sisäiset ristiriidat taka-alalle, niitä voidaan edelleen käyttää hyökkääjien toimesta kansallisen vastarinnan rintaman yhtenäisyyden heikentämiseksi ja maan destablisoimiseksi.
Tiivein ja lujin anti-imperialistinen yhtenäisyys maassa vaatii proletaarista johtoa imperialismin vastaiselle rintamalle, joka vallankumouksellisiin mullistuksiin (taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin) nojautuen proletariaatin, talonpoikaiston ja pikku- ja keskiporvariston (kansallisen porvariston) eduksi tulee kykeneväksi soveltamaan demokratiaa syvällisesti ja ratkaisemaan kansan keskuudessa esiintyvät ristiriidat: demokratia talouden alalla (parantaen laajojen joukkojen elinolosuhteita, vahvistaen anti-imperialistisen rintaman yhtenäisyyttä), politiikan alalla (vapaus kaikille anti-imperialistisille voimille ja ryhmille), ja sotilaallisesti (aseistettujen joukkojen uskalias mobilisaatio). Vain uusdemokraattisen ohjelman soveltaminen voi taata, kaikissa oloissa anti-imperialistisen yhtenäisyyden ja kansallisen vastarinnan aggression edessä. Iranin teokraattinen hallinto, vaikka se nykyoloissa, selviytymisensä vuoksi, tukeekin alueen anti-imperialisia voimia, tulee alttiiksi hyökkäjien manöövereille, koska se on tähän saakka ollut haluton toimeenpanemaan tarvittavia demokraattisia toimia sisäisesti, koska se nojautuu byrokraattiseen, comprador- ja feodaalipääomaan, ja Iranin kansanjoukkojen riistoon. Tämä tekee sen alttiiksi, ilman proletaarista johtoa, taantumuksellisten ja hyökkävien voimien manipulaatiolle.
Näin ollen Mossadin onnistuminen alunperin iranilaisten joukkojen mielenosoitusten muuttamisessa levottomuuksiksi imperialististen hyökkääjien eduksi oli jo mahdollisuus, jonka määritti se, että Iranin hallinto ei ole proletaarinen hallinto ja se, että anti-imperialistisen rintaman poliittinen johto ei ole proletaarinen johto, sen lisäksi, että Iranin hallinto ei ole vielä sellaisen aggression kohteena, joka pakottaisi sen omaksumaan tiettyjä proletaarisia kriteerejä, jotka ovat elintärkeitä kansallisen asian eloonjäännin kannalta (mistä on kyse Palestiinan kansallisen vastarinnan tapauksessa, sekä muissa prosesseissa, joissa aggression taso tekee pakolliseksi vastarinnan selviytymisen ja voiton kannalta soveltaa radikaalia vastarinnan ohjelmaa). Tästä syystä hallinnon täytyy käyttää tiettyä repressiota ja kontrollia kansanjoukkoja vastaan tällaisten vaarallisten levottumuuksien nykytilassa; lisäksi, silloinkin, kun ei ole levottomuuksia, hallinto kohdistaa yliampuvaa valtiollista kontrollia työtätekevien joukkojen järjestöjä vastaan, tukahduttaen työväenluokan ja talonpoikaiston vapauksia, koska se pelkää niitä, sillä se nojautuu näiden luokkien riistoon.
Hiljattaiset protestit ilmaisevat tätä dynamiikkaa. Iranin kansanjoukot, jotka kohonneen ulkoisen aggression edessä liittyvät yhteen hallinnon kanssa tahdossaan vastustaa imperialismia ja sionismia, kääntyvät sitä vastaan konkreettisten elinolosuhteidensa vuoksi silloin, kun ulkoinen yhteenotto viilenee, tehden mahdolliseksi näille imperialismin salaisille agenteille hyväksikäyttää näitä ristiriitoja. Anti-imperialistisen taistelun näkökulmasta mahdollinen hallinnon vaihto Iranissa tämän prosessin seurauksena ja erityisesti proletaarisen voiman, joka tavoittelisi joukkoliikkeen johtoa ja soveltaisi vallankumouksellista strategiaa, vastaisi ainoastaan jenkki-imperialismin ja sionismin intressejä uutena askeleena kansallisen vastarinnan aseellisen taistelun eristämiseksi Palestiinassa ja koko ns. laajennetun Lähi-idän alueella.
Hallinnon päätös edistää anti-imperialistisia mielenosoituksia vaikuttaa yritykseltä eristää levottomuudet ja paljastaa sisäisen taantumuksen, joka vehkeilee ulkoisten hyökkääjien kanssa, manööverit, samanaikaisesti pyrkien vahvistamaan sen omaa asemaa. Suuri kysymys näyttää olevan aikooko Suuri Saatana hyödyntää näitä levottomuuksia aloittaakseen uuden offensiivin Iranin kansakuntaa vastaan jollakin rajatulla toimella, joka saavuttaisi jonkin osittaisen tavoitteen, joka heikentäisi hallintoa, vai eikö se aio. Joka tapauksessa nämä tapahtumat osoittavat vain jälleen kerran, että se aikakausi, jota elämme, on suurten yhteiskunnallisten purkausten aikaa, josta muutamassa vuodessa voi nousta valtavia mullistuksia. Se on vallankumousten uusi aikakausi.”
Hallinnon vaihto ei siis toisi mitään Iranin kansalle tai uusdemokraattiselle vallankumoukselle Iranissa, vaan edistäisi ainoastaan jenkki-imperialismin tavoitteita alueella ja vaikuttaisi anti-imperialistiseen taisteluun alueella. Tästä syystä meille proletaarisille vallankumouksellisille päähuomio ei voi olla Iranin hallinnon vastustamisessa, vaan Iranin anti-imperialistisen vastarinnan tukemisessa.
1Epävirallinen suomennoksemme
