Sekä Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump että Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailivat Kiinassa toukokuussa. Trump vieraili Kiinassa 13.-15.5. ja Putin 18.-19.5.
Vierailut osoittavat imperialistien keskinäisiä ristiriitoja sekä toisaalta niiden keskinäistä vehkeilyä maailman kansoja vastaan. Mitään dramaattisia muutoksia maiden suhteisiin ei ilmennyt vierailujen aikana, mutta osapuolet pyrkivät melko arvattavalla tavalla edistämään globaaleja pyrkimyksiään.
Trumpin vierailu
Trumpin vierailun aikana jenkki-imperialistit ja kiinalaiset sosiaali-imperialistit solmivat kauppasopimuksia, joista ilmoitettiin valkoisen talon tiedotteessa. Kiina mm. tulee ostamaan 200 amerikkalaista matkustajalentokonetta sekä amerikkalaisia maataloustuotteita. Kiina lupasi turvata Yhdysvalloille tiettyjen harvinaisten maametallien saannin Kiinasta.
Molemmat osapuolet toivat esille myös globaaleja sotilaallisia tavoitteitaan. Kiinan revisionistijohtaja Xi Jinping totesi suoraan, että “Kiinan ja Yhdysvaltain suhde voi olla vakaa vain, jos Taiwanin kysymys hoidetaan hyvin. – Jos ei, riskinä ovat yhteenotot ja jopa konfliktit. Ne saattavat maiden keskinäisen suhteen suureen vaaraan”.
Trump ei tehnyt lupauksia Taiwanin suhteen ja arveli Kiinan olevan tyytyväinen, mikäli tilanne pysyisi ennallaan. Pitkällä aikavälillä sosiali-imperialistinen Kiina pyrkii haastamaan Yhdysvaltojen maailmanherruutta ja vaatii Taiwanin saamista omaan hallintaansa. Taiwan on taloudellisesti hyvin merkittävä, erityisesti puolijohdeteollisuuden alalla.
AND on todennut asiasta seuraavaa:
“Huippukokous päätyi epävakaaseen aselepoon: Washington neuvotteli itselleen ostositoumukset ja viralliset kanavat neuvotteluille; Beijing säilytti valttikorttinsa eli kontrollin “harvinaisista maametalleista” ja sai Yhdysvalloilta varovaisuuden merkkejä Taiwanin suhteen. Huippukokous ei suinkaan ratkaissut erimielisyyksiä, vaan ainoastaan osoitti USA:n imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin haluavan säännellä kilpataisteluaan, samalla valmistautuen uusiin yhteenottoihin. Taiwan on jännitteiden keskiössä, ja Yhdysvaltojen puuttumattomuus siihen johtuu ilmeisimmin sen halusta turvata itselleen “harvinaisten maametallien” saanti.”
Trump pyrki neuvotteluissa edistämään USA:n pyrkimyksiä Iranin kansallisen vastarinnan tukahduttamiseksi. Ylen mukaan “Trump ei saanut Kiinalta lupauksia Persianlahden tilanteen avaamiseksi. Xi oli todennut, että Kiina haluaa laivaliikenteen palaavan Hormuzinsalmeen. Tämä lausunto ei tuonut asiaan mitään uutta.”
Kiina on perinteisesti pyrkinyt mukamas “neutraalin sovittelijan” roolissa sekaantumaan monien kansainvälisten selkkausten selvittelyyn, mukaanlukien kansallisten vapaustaisteluiden tukahduttamiseen, saadakseen siten itselleen lisää vaikutusvaltaa. Kiina kuitenkin hyötyy jenkkien ongelmista Iranissa ja sillä tuskin on intressiä tehdä paljoakaan Trumpin auttamiseksi tuon asian suhteen, ellei Trump suostu johonkin vastapalvelukseen. Toisaalta Iran on myös Kiinalle tärkeä energian lähde, joten Kiina haluaa loppujen lopuksi rauhan Iraniin.
Valkoinen talo ilmoitti tiedotteessaan Kiinan ja Yhdysvaltojen olevan yhtä mieltä siitä, että Iranin ei pitäisi saada kehittää ydinaseita eikä periä tullimaksuja Hormuzinsalmen käytöstä. Lisäksi “presidentti Trump ja presidentti Xi vahvistivat yhteisen tavoitteensa Pohjois-Korean tekemisestä ydinaseettomaksi”
On aivan tyypillistä, että ydinaseilla varustetut imperialistit haluavat kieltää sorrettujen maiden ydinaseohjelmat saadakseen täydellisen ydinasemonopolin itselleen. Ohittaen asianomaisten valtioiden mielipiteet, imperialistiset vallat haluavat sopia nämä asiat keskenään.
Kiinan ja USA:n välillä on monimutkainen vyyhti etupiirijakoa ja ristiriitoja. Maat valmistautuvat pitkällä aikavälillä sotaan keskenään, mutta toisaalta aseistautumista varten ne tarvitsevat toisiltaan raaka-aineita. USA saattaa olla valmis tarvittaessa tekemään myönnytyksiä esim. Taiwanin suhteen, mutta haluaa varmistaa kontrollin “omasta takapihastaan”, Latinalaisesta Amerikasta. Kiina taas ei ole estänyt jenkkien interventioita Latinalaiseen Amerikkaan, vaikka Kiina onkin pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa alueella.
Putinin vierailu
Pintapuolisesti Putin otettiin Kiinassa vastaan Trumpia lämpimämmin. Putin ja Xi kutsuivat toisiaan “rakkaiksi vanhoiksi ystäviksi”, ja Putinia ottamassa vastaan oli arvovaltaisempia valtion virkamiehiä. Todellista lämmintä ystävyyttä imperialistien välillä ei ole.
Putinin ja Xin neuvottelut koskivat lähinnä suunniteltua maiden välistä Siperian voima 2-kaasuputkea, joka esiteltiin ensi kerran jo 2020. Hanke ei kuitenkaan ole edennyt niin nopeasti kuin Venäjä olisi toivonut, eikä sille vieläkään ole konkreettista aikataulua.
Vaikka se onkin sotilaallisesti Kiinaa vahvempi, Venäjä on Kiinaa taloudellisesti selvästi heikompi imperialisti ja on huonommassa asemassa. Pakotteiden takia Venäjä on suljettu pois Euroopan energiamarkkinoilta ja se tarvitsee Kiinan tarjoamaa markkina-aluetta. Kiina tietysti tarvitsee venäläistä energiaa, mutta hidastelu kaasuputken suhteen tulee entisestään heikentämään Venäjää ja tekemään lopullisesta sopimuksesta Kiinalle edullisemman ja Venäjälle epäedullisemman. Kuten puheenjohtaja Mao sanoi, imperialistit soveltavat “viidakon lakia” jopa omia liittolaisiaan kohtaan.
Kiinan asema jenkkien haastajana
Suomen mediassa on paljon pidetty esillä sitä, miten Kiinan globaali vaikutusvalta lisääntyy ja monet imperialistiset valtiot pyrkivät tasapainoilemaan USA:n ja Kiinan välillä. Vaikka Kiina on nouseva imperialistinen valta ja USA selvästi kriisiytyvä ja rappeutuva, ei Kiina kuitenkaan vielä ole läheskään tarpeeksi vahva haastamaan USA:n asemaa hegemonisena supervaltana, joka voi tapahtua ainoastaan suursodan avulla.
Kiinan pyrkimykset Taiwanin suhteen, Vyö ja tie-hanke yms., sekä USA:n uusi Monroen oppi ja tullit, jotka tukevat Yhdysvaltojen teollisuutta, merkitsevät pyrkimystä entisestään alistaa sorrettuja kansakuntia ympäri maailmaa. Ne ovat myös valmistautumista tulevaan suursotaan siirtomaiden ja puolisiirtomaiden jakamisesta.
