18. kesäkuuta 1986, punaiset sotavangit useassa Perun vanhan valtion vankilassa nousivat kapinaan. Samaan aikaan pääkaupungissa Limassa oli kokoontunut Toisen internationaalin perillinen, ”Sosialistinen” internationaali, johon myös Perua silloin hallinnoinut, Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) veljespuolue APRA-puolue kuuluu. Punavangit tekivät vankiloistaan kansansodan loistavia taisteluhautoja, vaatien satojen vankien välitöntä vapauttamista. Seuraavana päivänä, 19. kesäkuuta, Perun vanhan valtion merijalkaväki, tasavaltalaiskaarti, ja armeija hyökkäsivät vankiloihin, tappaen rynnäköissä ja vankiloiden takaisinvaltauksia seuranneissa teloituksissa satoja sankarillisia vankeja. Tämä uhrautuvainen taistelu pysyy Perun kansan, ja kansainvälisen kommunistisen liikkeen välityksellä koko maailman muistissa Sankaruuden päivänä. Tämän historiallisen merkkipäivän johdosta julkaisemme suomennoksen puheenjohtaja Gonzalon puheen, jonka hän piti vuosi tapahtumien jälkeen.
Puolueelle ja vallankumoukselle omistautuminen
Kansan ehtymätön rinta ruokki heidät niukalla ruoalla ja sai heidät kävelemään; luokkataistelu muokkasi heidän mielensä; ja Puolue, ensisijaisena ja korkeimpana sosiaalisena muotona, nosti heidän poliittisen tietoisuutensa, aseistaen sen marxismi-leninismi-maoismi, opastavalla ajattelulla; se voimaannutti heidän taisteluhalunsa järjestäen heidät kansan sissarmeijaksi ja sulatti heidät köyhien, talonpoikaisten joukkojen kanssa yhteen, terästäen heidän ruumiinsa ja sielunsa sammuttamattomassa kansansodan ahjossa. Tultuaan sotavangeiksi, he eivät koskaan polvistuneet, ja järkähtämättömästi kovan työn kautta taistellen, mobilisoiden ja aikaansaaden kiivaiden taisteluiden keskellä, he muunsivat raihnaisen ja mädän Perun valtion rähjäiset tyrmät loistaviksi taisteluhaudoiksi.
Kansansodan suuntaamat murskaavat, hyvinsuunnatut ja leppymättömät iskut pysäyttämättömällä etenemisellään ovat suolestaneet taantumuksellisen pedon, kaikuen kuin ruoskimiset tai peräänantamaton pyyntö apristien hallituksen levottomassa ja häiriintyneessä painajaisessa, joka on jo fasistinen ja korporatiivinen, ja jota johtaa kansanmurhaa himoitseva García Perez. He unelmoivat verenhimoisia ja synkkiä suunnitelmia, jotka johtaisivat hävittävään ja ratkaisevaan iskuun kansansodan murskaamiseksi. Sotavankien kapina, vallankumouksen ja omien elämiensä puolustukseksi, tuomitsee ja riisuu maailman edessä naamion näiltä uhkaavilta joukkomurhan suunnitelmilta, paljastaen hirviömäisen ja surullisenkuuluisan kansanmurhan, joka suoritettiin hallituksen käskyjen ja vapaiden käsien avulla, suoritettiin sokealla vihalla kansaa kohtaan ja kieroutuneella, murhanhimoisella raivolla tovereiden raudanlujaa ja taipumatonta vastarintaa vastaan, tovereiden, jotka ovat taistelijoita ja kansanjoukkojen lapsia, jotka nostivat ideologian, urheuden ja sankaruuden urhoollisesti näytille kiihkeässä, sodankaltaisessa haasteessa. Näin taantumuksen peto joi verta kunnes oli tyydytetty, tuodakseen hautausmaiden rauhan; näiden elämät, viheliäisesti ja viekkaasti katkaistut, muuntuivat kuolemattomiksi, muodostaen loistavien taisteluhautojen suunnattoman trilogian El Frontóssa, Luriganchossa ja Callaossa, historialliset merkkipaalut jotka julistavat yhä enemmän Sankaruuden päivän suuruutta.
Tuhoavaksi ja ratkaisevaksi aiottu isku kaatuikin niiden niskaan, jotka sen loivat ja upotti fasistisen ja korporatiivisen apristien hallituksen presidentteineen, joka häpäisi valtion laillisia sääntöjä, johtaen merkittävään poliittiseen kriisiin ja suunnattomaan arvovallan menetykseen, josta he eivät pysty vieläkään pääsemään yli. Näin sotavankien kapina elämänsä uhalla voitti Puolueelle ja vallankumoukselle mahtavan moraalisen, poliittisen ja sotilaallisen voiton; sen lisäksi he auttoivat valtavasti sinetöimällä suuren loikan kultaisella sinetillä ja luoden perustaa uudelle suunnitelmalle tukialueiden luomiseksi; joiden ensimmäinen kampanja on ollut suurin takaisku Perun valtiolle tähän mennessä, ja jolla on ollut suurimmat seuraukset kansansodalle maan sisä- ja ulkopuolella. Näin sotavangit, kuten historian suuret kansanjoukot, voittavat taisteluita kuolemansa jälkeenkin, koska he elivät ja taistelivat kanssamme, saavuttaen yhä uusia voittoja. Tunnemme heidän tarmokkaan ja häviämättömän olemuksensa loistavana ja värisyttävänä, opettaen meille tänäpäivänä, huomenna ja ikuisesti kuinka uhrata elämämme Puolueen ja vallankumouksen puolesta
Kunnia Sankaruuden Päivälle
Peru, Kesäkuu 1987,
Puheenjohtaja Gonzalo
