Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
LUOKKATAISTELUSTA VENÄJÄN HYÖKÄTTYÄ UKRAINAAN
”Keskellä kaikentyyppisten sotien monimutkaista systeemiä imperialismi ja maailman taantumus uppoaa ja sosialismi nousee.” – Perun Kommunistinen Puolue: Kansainvälinen linja
Torstaina 24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se aloitti sodan ilmaiskuilla, ballistisilla ja risteilyohjuksilla, sekä saartamalla Ukrainan kaikista suunnista paitsi lännestä, ja nyttemmin se on jo aloittanut maahyökkäyksen maahanlaskujoukoilla ja maihinnousuilla täydennettynä. Suomessa ”rauhanliikkeen veteraani”, sodanlietsoja Erkki Tuomioja rinnastaa Putinin Hitleriin porvariston yhtyessä hänen huutoihinsa. Julkisessa keskustelussa sodan mittavuutta on verrattu toisen maailmansodan alkuun, samoin Prahan miehitykseen 1968 sekä Jugoslavian ilmapommituksiin NATO:n toimesta. Nämä kertovat, miten mittavasta ja häpeällisestä askelesta on kyse.
Ns. ”koronakriisin” alkaessa Kansainvälinen Kommunistinen Liike arvioi, että maailma on siirtynyt sodan aikaan, ja tapahtumat sittemmin ovat vahvistaneet sen, Ukrainan sota tähän asti huipennuksena. Kilpataistelu imperialistien, pääasiassa kahden supervallan, välillä on kärjistynyt imperialismin yleiskriisin pohjalla sen syvetessä nykyisen liikatuotannon kriisinsä kautta. Riittää mainita massiivinen liikatuotannon kriisi maailmassa sekä sellaiset sodat kuin Armenia–Azerbaidzhan ja Afganistan tai sisäiset konfliktit, joihin supervallat ovat osallistuneet, kuten Valko-Venäjä ja Kazakstan.
Konkreettisesti Ukrainassa kysymys on Venäjän ydimmäisistä strategisista eduista. Valtava pinta-ala, sijainti aivan Venäjän ja NATO:n välissä, tärkeät kulkureitit (sekä liike-elämän että sodankäynnin kannalta), pääsy Mustallemerelle, rikkaat luonnonvarat jne. Ydinkysymys on kuitenkin Venäjän ydinasearsenaalin käyttömahdollisuuden turvaaminen. Jos Ukraina inkorporoidaan NATO:on ja sinne asennetaan esimerkiksi NATO:n ohjuspuolustusjärjestelmä, tämä heikentää Venäjän sotilasmahtia valtavasti entisestään. Siksi se aloitti sodan itä-Ukrainassa sen jälkeen, kun jenkki-imperialismi oli tehnyt ”EuroMaidanina” tunnetun keikauksensa Ukrainassa vuonna 2014. Minsk II -sopimukseen sisällytettiin Venäjän vaatimuksesta, että ns. separatistialueille tulisi de facto veto-oikeus Ukrainan NATO-jäsenyyteen ynnä muihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin. Sittenkin jenkki-imperialismin nukkehallinto Ukrainassa kieltäytyi ja laittoi jopa perustuslakiinsa NATO-jäsenyyden hakemisen. Venäjä alkoi painostaa, mutta tuloksetta. Maanantaina se tunnusti ns. separatistialueiden itsenäisyyden, mikä oli räikeässä ristiriidassa sen tavoitteeseen Minskin prosessin sisällä. Se ei saanut läpi ”viidettä kolonnaansa”, ja siksi sen täytyi tunnustaa se itsenäiseksi. Näin se sai verukkeen sodalle: puolustaa itse luomiaan protektoraatteja Ukrainan hallinnon toimeenpanemalta kansanmurhalta, ynnä liuta muita puolitotuuksia ja suoranaisia valheita.
Sodan syttymisen syy ei ole yksin Putinissa tai Venäjässä, eikä myöskään jenkki-NATO:ssa, vaan se on imperialististen valtojen ja supervaltojen kilpataistelussa. Sodan kautta Venäjä yrittää tehdä tyhjäksi USA:n suunnitelman Ukrainan inkorporoimisesta NATO:on. Se on virallisesti asettanut tavoitteekseen Ukrainan armeijan tuhoamisen (”demilitarisoimisen”), pystyttääkseen oman nukkehallintonsa Zelenskyin johtaman jenkki-imperialismin nukkehallinnon tilalle. Tämän tavoitteensa se pyrkii saavuttamaan seuraamalla nopean ratkaisun doktriinia. Se pyrkii nopein liikkein ällistyttävällä ylivoimallaan pyyhkäisemään pois Ukrainan armeijan. Se on valmistellut tätä käyttäen yhtäältä joukkojaan itä-Ukrainassa ja toisaalta sotaharjoituksella Valko-Venäjän kanssa.
USA on, Ukrainan sodan osalta, menettänyt aloitteensa, sillä sen on poliittisesti mahdotonta tulla NATO:nsa kautta suoraksi osapuoleksi sotaan. Jos se tulisi, sota laajenisi välittömästi kolmanneksi maailmansodaksi, jota USA ei suostu vielä aloittamaan.
”Missä tahansa maailman konfliktipisteistä voi olla kipinä, joka leimahtaa imperialistiseksi maailmansodaksi, tilanne, joka tapahtuu, kun määritellään yhden supervalloista strateginen ylivoimaisuus.” (PKP: Kansainvälinen linja). Tällä hetkellä USA esittää, että se liittolaisineen seisoo yhtenäisenä, mutta näin ei ole. Edes pakotepolitiikasta se ei kykene pääsemään yksimielisyyteen, kuten Swift-kysymys osoittaa. Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen. Sen eteneminen Ukrainassa kärjistää ristiriitoja imperialistien välillä NATO:n leirissä, ja toisaalta Ukrainan sodan itsensä ja sen johdosta asetettujen pakotteiden taloudellisten ja poliittisten vaikutusten myötä kärjistyy myös ristiriita kansan ja hallituksen välillä kaikissa NATO-maissa. Siten Venäjä horjuttaa jenkkihegemonian alla rakoilevaa yhtenäisyyttä. Venäjän puolella taas nähdään Venäjän ja Kiinan lähentymistä, ja molemmat myös ovat kasvattaneet ja kasvattavat vastakin voimakkuuttaan paitsi asevarustelulla, myös sodilla ja vaikutusalueiden hankkimisella jne. Venäläinen imperialismi, joka on vielä jenkki-imperialismia heikompi, etenee määrätietoisesti heikentäen jenkkihegemoniaa. Siksi Ukrainan sota lähentää kolmatta maailmansotaa, josta puheenjohtaja Mao sanoi oikein: ”joko maailmanvallankumous estää kolmannen maailmansodan tai kolmas maailmansota johtaa maailmanvallankumouksen voittoon”. Me vastustamme imperialistista maailmansotaa maailmankansansodalla, kuten puheenjohtaja Gonzalo on esittänyt, ja tuon näköalan läheneminen on jälleen yhtenä todisteena hänen Suuresta johtajuudestaan ja kaikkivoipasta gonzalon ajattelustaan.
Kiihkeä ja kiihtyvä kilpataistelu tapahtuu kohti kolmatta maailmansotaa, ja Ukrainalla on siinä suuri merkitys. Kun NATO ei tule osallistumaan suoraan Ukrainassa, niin Ukraina joutuu nojautumaan pääasiassa omiin voimiinsa vastustaessaan Venäjän miehitystä. Ainakin paperilla katsoen Venäjä on täysin ylivoimainen Ukrainaan nähden, ja siksi Ukraina ei voi ajaa pois miehittäjää nojautumatta kansaansa. Jenkki-imperialismin lakeija Zelenskyi on eräs sotasyyllisistä. Hän ei välitä isänmaansa kohtalosta, vaan kauppasi sitä auliisti USA:lle, minkä vuoksi sota syttyi. Hän ei edusta Ukrainan kansallista etua, eikä hän pysty siksi johtamaan Ukrainan kansaa vastarintaan. Ukraina ei voi voittaa, jos se seuraa jenkki-Zelenskyitä, jenkki-NATO:a, jne. Se ei tule saavuttamaan vapautustaan, sillä Ukrainan voitokas vastarinta ei ole mahdollinen ilman kansansotaa, joka vaatii johtajakseen toistaiseksi vielä puuttuvan Kommunistisen Puolueen, joka taistelee pääasiassa miehittäjää vastaan mutta torjuu myös toisen supervallan sekä muut imperialistivallat.
Tämän vuoksi, lyhyellä aikavälillä, Venäjä tulee miehittämään Ukrainan. Mutta päättyykö sota tähän? Se ei voi päättyä, vaan se tulee jatkumaan. Ukrainan kansallinen taistelu tulee lopulta voittamaan, sillä Venäjä, puolustaessaan supervaltaansa, puolustaa epäoikeuttaan, heikkouttaan. Se määrää, että Ukrainasta tulee Venäjälle uusi Afganistan. Ukrainan vapauduttua ensin tsarismista ja sitten natsismista, yksikään imperialismi ei ole pystynyt säilyttämään herruuttaan Ukrainassa muuttumattomana edes 50 vuotta. Ukrainan kansa on ehdottomasti voittava ja kukistava miehittäjän, mutta voitto ei tule nopeasti.
Siten, nykyisen sodan perusasetelma on ”kolme voimaa ja kaksi ristiriitaa”, so. jenkki-imperialismi, joka on maailman ainoa hegemoninen supervalta, venäläinen imperialismi, joka on hyökkääjä ja ydinasesupervalta, sekä Ukraina, joka on sorrettu maa, imperialistien kilpataistelun kohde ja erityisesti hyökkäyksen kohde; on ristiriita kahden imperialistisen supervallan välillä ja ristiriita venäläisen imperialismin ja Ukrainan kansan välillä. Se on Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, mutta siinä on se erikoinen aspekti, että se käy tätä hyökkäyssotaansa karkottaakseen toisen imperialistin, vieläpä maailman ainoan hegemonisen supervallan, sieltä. Myöhemmin tämä taantumuksellinen sota tulee hukkumaan oikeutettuun, edistykselliseen vastarintasotaan, Ukrainan kansalliseen vapautussotaan, joka tapahtuu osana proletaarisen maailmanvallankumouksen uutta suurta aaltoa.
Suomen taantumuspiireissä maailmantilanne ymmärretään hyvin. Imperialismin aulis asiamies, Sauli Niinistön hovipalvelija, Ulkopoliittisen instituutin johdossa seisova porvarillinen tutkija Mika Aaltola puhuu niin sotaisaan sävyyn Venäjästä kuin osaa. Hänen mukaansa Venäjä on pysäytettävä, sillä jos sitä ei nyt pysäytetä, tämä Ukrainan sota todistaa Venäjälle, että se voi saavuttaa tavoitteensa sotilaallista tietä. Hän maalaili kuvaa, että Venäjä tulee Ukrainan jälkeen etenemään pala palalta, viipale viipaleelta, verraten Hitleriin. Suomessa porvarilliset tutkijat maalailevat kolmannen maailmansodan näkymiä.
Niinistö ja Marin pitivät tiedotustilaisuuden, joka oli puhdasta apologismia USA:lle ja Venäjän syyttelyä. He esiintyvät rauhan nimissä, mutta ottaessaan kannan jenkki-imperialismin puolesta venäläistä imperialismia vastaan, he ottavat puolen imperialistien välisessä taistelussa, joka on sotien lähde tämän päivän maailmassa, mukaan lukien tämän kyseisen Ukrainan sodan. Ottaessaan kannan jenkki-imperialismin puolesta Venäjää vastaan, Niinistö ja Marin ovat sodanlietsojia, ja he lietsovat sitä Venäjää vastaan, USA:n puolesta. Se on Suomen ulkopolitiikan pitkä linja. Se on sama linja, jota Ryti, Tanner, Erkko ja muut kannattivat ennen toista maailmansotaa ja sen kestäessä; se on sama linja, jota Paasikivi ja Kekkonen ajoivat pidättyväisyydessä; se on sama linja, jota kaikki vallanpitäjät Suomessa ovat sen jälkeenkin toteuttaneet.
Suomi pyrkii saaliinjaolle imperialistien keskinäisessä kilpataistelussa. Se asettaa toiveensa sen varaan, että USA, jonka voittoon se uskoo kuin Hitlerin voittoon aikanaan, antaisi sille jotain almuja ryöstösaaliista. Mutta se on jälleen kerran silkkaa utopiaa. Tosiasiassa USA tai muu imperialistivalta pyrkii tekemään Suomesta Lebensraumiaan – tai Todensraumiaan. Suomen ulkopolitiikan pitkä linja on suurempien imperialistien palvelemista, mikä loppuun asti vietynä maailmansodan oloissa muuttuu välttämättä quislingilaisuudeksi. Se tulee tarkoittamaan kansallisen liikkeen nousua Suomen hallitusta vastaan, ja kommunistien on johdettava tuota liikettä toteuttaakseen sosialistisen vallankumouksen kansandemokratian muodossa, kansansodan tietä osana ja palveluksena maailmanvallankumoukselle.
Ukrainan sota kiihottaa joukkojen mieliä jo itsessään, mutta ongelmana on, että suomalaisen imperialismin sotapropagandan vuoksi joukot näkevät sen pääasiassa Venäjän, Putinin syyksi, ottaen siten suomalaisen imperialismin kannan. Se ei ole kestävää, ja sen paljastumista joukoille on vauhditettava. Nyt on jo ”rauhanliikettä”, mutta se on suomalaisen imperialismin johtamaa rauhanliikettä, sodanlietsojien rauhanliikettä. Se palvelee imperialismin sotapolitiikkaa, suomalaisen imperialismin ja sen jenkkiläisen mestarin sotapolitiikkaa, sillä se syyttää yksin Putinia eikä ollenkaan Bideniä, puhumattakaan Niinistöstä, joka on suomalaisen imperialismin sotapolitiikan päänä.
Toiseksi, valtiomonopolistinen kapitalismi, hintojen nousu, kurjuuden kasvu yms. tulee sodan myötä kiihtymään entisestään, mikä tulee tarkoittamaan joukkojen käymän taloudellisen taistelun kiihtymistä, mutta niin kauan kuin joukot uskovat valhetta ”yksin Putinin syyllisyydestä”, tuo taloudellinen taistelu ei voi suuntautua suomalaista porvaristoa vastaan. Siksi avain luokkataisteluun tällä hetkellä on paljastaa jenkki-imperialismin rooli maailman hegemonisena supervaltana, joka on sodanlietsoja ja välittömästi osallistunut tämän Ukrainan sodan valmisteluihin, on osa sotasyyllisiä; ja ulottaen sen siihen asti, että paljastetaan Marinin ja Niinistön politiikka, joka on jenkki-imperialismin palvelemisen politiikkaa. Imperialistien, mukaan lukien suomalaisten imperialistien sotapolitiikka tulee päättymään yhtä nolosti kuin viimeksikin, totaaliseen vararikkoon, ja tällä kertaa kommunistit täyttävät velvollisuutensa ja tekevät sosialistisen vallankumouksen. Suomen pelastamiseksi sodan suurilta kärsimyksiltä ei voida asettua Niinistön ja Bidenin ”rauhanomaisuuden” puolelle Putinia sodanlietsontaa vastaan, vaan on tehtävä vallankumous.
Ainoa marxilainen taktiikka on leppymätön ja erottamaton taistelu imperialismia ja opportunismia vastaan. Se, joka ei taistele Niinistön ja Marinin shovinismia vastaan, ei kykene puolustamaan joukkojen välittömiä etuja, taloudellisiakaan, vaan uhraa ne. Se, joka suostuu taistelemaan Niinistön ja Marinin shovinismia vastaan, voi palvella kansaa. Tämä on rintamalinja.
Venäläisen imperialismin sotajoukot pois Ukrainasta!
Alas jenkki-imperialismi, maailman kansojen päävihollinen!
Kuolema imperialismille, revisionismille ja kaikelle opportunismille!
Kansansota kommunismiin asti!
Toimitus
Punalippu -uutiset
25. helmikuuta 2022
