SDP:n Krista Kiurua lyötiin kasvoihin nyrkillä

Artikkelia täsmennetty 17.12.

SDP:n kansanedustaja Krista Kiurua lyötiin nyrkillä kasvoihin perjantaina 13. joulukuuta Kaisaniemenpuistossa. Poliisi on ottanut kiinni 34-vuotiaan miehen, ja tuoreeltaan teolla epäiltiin olevan poliittinen motiivi. Tänään poliisi on sanonut, että alkuvaiheen kuulustelujen mukaan mies olisi valinnut kohteensa sattumalta ja tekoon olisi mahdollisesti vaikuttanut päihteidenkäyttö.

Olivatpa teon todellinen motiivi ja sen olosuhteet mitkä tahansa, se on kirvoittanut porvariston keskuudessa voimakkaan keskustelun porvarillisiin poliitikkoihin kohdistuvasta väkivallasta. IS:n Seppo Varjus nostaa esille kommentissaan, että hyökkäykset porvarillisia poliitikkoja kohtaan ovat yleistyneet viime vuosina. Viime vuonna Ben Zyskowiczin (kok) kimppuun käytiin vaalikampanjan yhteydessä, vuonna 2021 hyökättiin Juha Sipilän (kesk) kimppuun, vuonna 2019 silloisen ulkoministerin Timo Soinin (ps) ja vuonna silloisen valtionvarainministeri Alexander Stubbin (kok) asunnon ikkunoita rikottiin. Tämä kertoo ristiriitojen kärjistymisestä ja joukkojen kasvavasta vihasta porvarillisia poliitikkoja vastaan.

Porvaristo on tietenkin tuominnut teon jyrkästi. SDP:n Tytti Tuppuraisen mukaan ”tämä varmasti pysäytti koko suomalaisen yhteiskunnan”. Hän vaati ”meitä kaikkia” nousemaan puolustamaan Suomea, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä väkivaltaa kadulla. SDP:n Antti Lindtman yrittää käyttää vielä feminismikortinkin, sanoen, että teosta tekee erityisen ”vastenmielisen” se, että Kiuru ei ole vain kansanedustaja vaan myös nainen ja perheenäiti. Pääministeri Petteri Orpo (kok) totesi, että ”tapahtunut on yksiselitteisesti väärin ja tuomittavaa” ja vaati tekijää vastuuseen. Presidentti Alexander Stubb kehotti kaikkia kunnioittamaan toisiaan mielipiteestä riippumatta. Perussuomalaisten Riikka Purran mielestä uutinen oli ”kammottava” ja toivoi, että poliisi selvittää tapauksen nopeasti. Vihreiden Oras Tynkkysen mukaan ”poliittisella väkivallalla ei ole mitään sijaa demokraattisessa yhteiskunnassa”, ja myös Keskustan Antti Kaikkonen tuomitsi poliittisen väkivallan sen kaikissa muodoissa. Vasemmistoliiton Minja Koskelan mukaan kaikki väkivalta on tuomittavaa, mutta ”poliittiseen päättäjään kohdistuva väkivalta on lisäksi demokratiaa halveksuvaa.”

Totta kai porvaristolle on ”vastenmielistä” ja ”tuomittavaa”, kun joukot osoittavat vihaansa heitä kohtaan. Välittömästi teon jälkeen, tietämättä edes teon todellista motiivia ja välittämättä siitä, porvaristo kävi puolustamaan taantumuksellista, mädäntyvää järjestelmäänsä sen varjolla. Heidän mukaansa tämä on väkivaltaa, joka mukamas koskettaa ”meitä kaikkia”, vaikka heillä itsellään on tuskin mitään yhteistä köyhimpien joukkojen kanssa, joiden vastaista politiikkaa he jatkuvasti tekevät. Eikä porvaristo tietenkään sano yhtäkään tuomitsevaa sanaa, kun poliisi kohdistaa raakaa väkivaltaa esimerkiksi antifasistisiin mielenosoittajiin suojellakseen fasistien kokoontumisoikeutta, tämä ei sen mielestä ole lainkaan poliittista vaan täysin oikeutettua. Sille on täysin hyväksyttävää ”suojella” sen taantumuksellista demokratiaa vaikka asein, mutta joukot eivät sen mielestä koskaan saa nousta vastustamaan riistoa ja sortoa väkivalloin.