Julkaisemme epävirallisen käännöksen Ecuadorin Kansan Taisteluiden Puolustusrintaman julkilausumasta.
Vaalikampanjointi alkoi keskellä byrokraattisen kapitalismin ja alisteisen suurporvaristoa ja suurmaanomistajia palvelevan vanhan valtion syvintä kriisiä. Tilanne ei heijasta vain poliittisen ja taloudellisen järjestelmän rakenteellista mädäntyneisyyttä vaan myös hallitsevien luokkien kyvyttömyyttä ratkaista porvariston sisäisiä ristiriitoja, jotka kehittyvät väkivallan asteelle.
Epäilemättä Noboa asemoi itsensä fasistiksi. Käytännössä on tapahtunut sotilasvallankaappaus. Kuten tyypillistä fasistisille hallinnoille, se jättää huomiotta oman perustuslakinsa, vaalilait ja demoliberaalit oikeudet, joita on ylläpidetty ja täydellistetty ainakin kädenlämpöisesti yli vuosisadan ajan. Sitä tukevat asevoimat, eräs vanhan valtion mielettömyyksistä, joka toimii kuin rikollisorganisaatio. Nämä kurjat kadottavat ihmisiä, kiduttavat, murhaavat ja polttavat heitä kuin suorittaen arkipäiväisiä toimia. Ne toimivat kuin rikollisjärjestö, joka on poliittisesti voimaannutettu ja joka ruumillistaa erästä hallitsevien luokkien diktatuurin groteskeimmista puolista.
Kansallinen vaalineuvosto, tuo hyödytön murju, on epäolennainen jopa sen muodollisessa roolissa porvarillisen koneiston sisällä. Mutta vaikka se toimisikin poliittisesti, se olisi merkityksetön porvarillisdemokraattisen hallinnon vahvistamisessa. Tänään enemmän kuin koskaan on selvää, että valtio, demokratia ja maan poliittiset instituutiot eivät palvele joukkoja vaan hallitsevia luokkia. Tämä demokraattinen teatteri ei ole muuta kuin sumuverho, jonka tarkoituksena on ylläpitää suurporvariston ja maanomistajien valtaa samalla, kun joukot vedetään kurjuuteen ja riistoon.
Meille kommunisteille on yhdentekevää, noudattavatko asevoimat, vaalit tai hallitus omia lakejaan. Meitä ei kiinnosta, tapahtuuko sotilasvallankaappaus tai ei, sillä me emme puolusta porvarillista demokratiaa, ja vielä vähemmän valtion byrokraattista koneistoa tai sen lakeja. Kuitenkin meidän tulee käyttää porvariston sisäisiä ristiriitoja sen uskottavuuden ja hyväksyttävyyden murentamiseksi joukkojen silmissä. Meidän tulee käyttää hyväksemme valtion ja sen poliittisten instituutioiden kriisiä ja opettaa joukkoja, koska tämä tilanne on loistava mahdollisuus tätä varten. Kriisi, syvimmässä olemuksessaan, paljastaa vanhan järjestyksen mädät rakenteet ja juuri tässä tilanteessa voimme osoittaa, että joukkojen ei tulisi etsiä ratkaisuja näistä rappeutuvista instituutioista.
Meitä ei kiinnosta onko presidentti legitiimi tai onko koko presidenttiä, onko kaksi vai kolme varapresidenttiä. Ei ole joukkojen vastuulla vastata kysymyksiin porvariston sisäisistä konflikteista. Meidän tulee käsitellä näkymää ja tilannetta ymmärtääksemme, levittääksemme ja paljastaaksemme näiden tapahtumien ja instituutioiden taustalla olevan luokkaluonteen, joka ei millään tavalla palvele suurten enemmistöjen tämänhetkisiä ja strategisia intressejä. Joukoille ainoa jäljellä oleva tie on vallankumouksellinen järjestäytyminen, sillä mikään muutos nykyisten rakenteiden puitteissa ei ratkaise heidän perustavanlaatuisia ongelmiaan.
Poliittiset toimijat käyttäytyvät nyt kuin kaulapannattomat koirat, suitsettomat muulit. Ne ovat jälleen kerran aloittaneet suuren vaalipantomiinin kampanjoineen, jotka osoittavat väkivaltaisia muotoja ja piirteitä. Meidän ei tule työntää joukkoja tuohon pyörteeseen, huolimatta siitä, onko se fasisti Noboan, Gonzálezin vai Izan puolella. Se on yhdentekevää. Se ei edesauta tai tue joukkojen ulospääsyä kriisistä, jossa he elävät. Me tulemme jatkossakin kärsimään työttömyydestä, saavuttamattomissa olevista peruselintarvikkeiden hinnoista, päivittäisistä verilöylyistä ja asevoimista ja poliisista, jotka ovat yhteydessä mafiaan. Asevoimat ovat institutionalisoineet valikoivan rikollisuuden, kadottamiset ja verilöylyt, normalisoiden väkivaltaisen repression yhteiskunnallisen kontrollin välineenä.
Annetaan niiden tuhota toisensa, annetaan niiden oksentaa ja kusta omille jaloilleen. Sillä ei tulisi olla mitään väliä meille. Meidän velvollisuutemme on organisoida kaikki tuo kurjuus, tuo tyytymättömyys ja temmata se väkivaltaiseen ja vallankumoukselliseen kansan taisteluun. Epäonnistuminen tässä on rikollinen teko, verrattavissa revisionismin ja opportunismin, jotka vaalien lähestyessä ovat tehneet niistä elämänsä tarkoituksensa mandaatilla, jonka imperialismi ja taantumus on niille antanut, tekoihin.
Tässä kontekstissa emme voi jättää huomiotta, että järjestelmän sisäiset ristiriidat eivät vain paljasta sen haurautta vaan myös sen repressiivisen ja kansanvastaisen luonteen. Kommunistien rooli ei ole vain kuvailla tätä todellisuutta, vaan toimia joukkojen organisoijina, kanavoiden heidän tyytymättömyytensä vallankumoukselliseksi toiminnaksi. Vain järjestäytyneen ja tietoisen taistelun kautta on mahdollista tuhota tämän järjestelmän perusteet ja rakentaa todellinen uusi yhteiskunta, jossa valta on työtätekevien joukkojen eikä riistävien luokkien käsissä.
Ecuadorin kansa, älkäämme ”nielkö purematta”. Ette voi eikä teidän pitäisi uskoa näihin laiskoihin ja korruptuneisiin valehtelijoihin eikä heidän kampanjoidensa lupauksiin. Ne ovat valeita! Koko elämämme ajan, siitä saakka, kun olemme ottaneet osaa vaaleihin, meille on sanottu samaa. Emme voi tulla heidän kampanjaviestiensä, jotka ovat todellisia kuolemanväijytyksiä, heidän tyhjänpuhumisensa ja heidän vaaliretoriikkansa huijaamiksi.
Jos he vierailevat asuinalueellanne, torjukaa heidät lujasti; ilmaiskaa suuttumuksenne heille, sillä se on vähintä, mitä he ansaitsevat. Kun ne tulevat kyltteineen ojentaakseen kätensä teille äänien toivossa, heittäkää paskaa heidän päälleen, sylkekää heidän päälleen, kivittäkää heidät, ja jos on mahdollista tehdä vielä enemmän – kaikin mokomin! Se on vähemmän kuin mitä he ansaitsevat! Ei ole väliä, minkä värinen heidän puolueensa on tai jos he esittävät olevansa vasemmistolaisia, vallankumouksellisia tai maan pelastajia. Älkää menkö tähän ansaan! Taistelkaa heitä vastaan luokkavihalla, tuolla vihalla, joka on keittynyt katkeruudessa, kivussa, kurjuudessa ja toivottomuudessa, jotka demokratia ja valtio, jotka eivät koskaan toimi suurten enemmistöjen etujen puolesta, ovat luoneet.
On aika ymmärtää, että nämä poliitikot eivät edusta mitään todellista ratkaisua kansalle. Heidän ainoa tehtävänsä on ylläpitää järjestelmää, joka sortaa ja riistää joukkoja, samalla, kun he rikastuttavat itseään korruptiolla ja muiden kärsimyksellä. Ei enää valheita, ei enää temppuja! On aika rakentaa todellinen muutos, työtätekevästä kansasta lähtien ja sitä varten.
ECUADORIN KANSA: ÄLKÄÄ ÄÄNESTÄKÖ! VALMISTELKAA KANSANSOTAA!
JÄRJESTÄYTYKÄÄ, TAISTELKAA JA TEHKÄÄ VASTARINTAA!
