Donald Trump aloitti toisen kautensa Yhdysvaltain presidenttinä 20. tammikuuta. Sen jälkeen hän nopealla tahdilla allekirjoittanut useita presidentin määräyksiä ja esittänyt useita kärkkäitä lausuntoja. Kansainvälisesti hänen toimintansa tarkoituksena on lujittaa jenkki-imperialismin hegemoniaa muiden imperialistien yli sekä sen herruutta sorretuissa kansakunnissa, kuten on nähty mm. Meksikossa, Panamassa ja Kolumbiassa. Tämä ei ole merkki jenkki-imperialismin kaikkivoipaisuudesta tai voimasta, vaan sen heikkoudesta, sen asemasta savijalkaisena jättiläisenä, kaikkein mädäntyneimpänä imperialistina.
Ensinnäkin on voimakkaasti torjuttava ajatus siitä, että Biden olisi jotenkin pienempi paha. Hän ajoi myös jenkki-imperialismin hegemoniaa maailmassa, esimerkiksi merkittävillä valtiontuilla yhdysvaltalaisille monopoleille. Voimme vain kysyä – kuka oli vastuussa kansanmurhasta Gazassa? Kuka syyti Israelille rahaa ja aseita historiallisessa mittakaavassa, kuka antoi Israelin jatkuvasti rikkoa kansainvälistä lakia ja suorittaa mitä hirveimpiä rikoksia ihmisyyttä vastaan Palestiinassa sekä muissa Lähi-idän maissa, kuten Libanonissa ja Syyriassa? Myös Bidenin kaudella jenkki-imperialismi kylvi kaaosta ja kärsimystä ympäri maailman sorretuissa kansakunnissa. Jenkki-imperialismi on jenkki-imperialismia, johti sitä se tai tuo kansanmurhaaja.
Hiljattain Trump julisti, että palestiinalaiset tulee pakkosiirtää Gazasta ja paikasta tulee tehdä Yhdysvaltojen johdolla ”Lähi-idän Riviera”. Israel, jenkki-imperialismin verinen hurtta, tietenkin tervehti tätä suunnitelmaa suurella innolla. Gazan tuhoaminen Palestiinan kansallisen vapaustaistelun linnakkeena ollut jenkki-imperialismin suunnitelmissa jo pitkään. Tämä suunnitelma epäonnistui, minkä osoittaa tulitauko. Vankienvaihto on osoittanut Hamasin voimaa ja todistanut imperialistien valheet vääriksi. Palestiinalaiset ovat palanneet Pohjois-Gazaan voitokkaina ja hiljattain Israel on aloittanut vetäytymisen Gazan jakavalta Netzarim-käytävältä. Israel ja jenkki-imperialismi ovat siis kärsineet merkittävän sotilaallisen tappion Gazassa. Epäilemättä ne etsivät keinoja vastarinnan tuhoamiseksi ja tekevät monenlaisia provokaatioita sekä jatkavat aggressiota, mutta joka tapauksessa ne on pakotettu polvilleen Gazassa. Trumpin väitetyn ”suunnitelman” toteuttaminen olisi hyvin vaikeaa. Trumpin lausunnot onkin nähtävä osana jenkki-imperialismin kärsimää tappiota ja alkaneita neuvotteluita tulitauon toisesta vaiheesta. Nuevo Perú on huomauttanut, että kyse on siitä, että Yhdysvallat yrittää vaikuttaa siltä, että se tekee myönnytyksiä neuvotteluissa nostamalla esille äärimmäiset vaatimuksensa toteuttaakseen minimivaatimuksensa.
Palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta on lopulta kyse myös esimerkiksi siinä, että esitetään, että Hamas, joka nauttii Palestiinan kansan vankkumatonta tukea johtuen sankarillisesta vastarinnastaan miehittäjää vastaan, tulisi poistaa Gazan hallinnosta ”palestiinalaisten vapauttamiseksi” ja asettamiseksi jonkin imperialistien lakeijan, kuten kansanmurhaisen ”Palestiinalaishallinnon” alaisuuteen tai asettaa muut arabivaltiot ”valvomaan turvallisuutta” Gazassa, kuten esimerkiksi jenkkiajatuspaja Atlantic Council on esittänyt. Samalla, kun huomioidaan, että jenkki-imperialismin suoralla miehityksellä olisi laadullinen ero, kyse näissä molemmissa on siitä, että imperialistien mielestä palestiinalaisilla ei ole oikeutta päättää omista asioistaan. Tämä on erityisen tärkeää ottaa huomioon, kun useat imperialistit ja niiden lakeijat yrittävät esittää ”kahden valtion ratkaisua” vaihtoehtona Trumpin ”suunnitelmille”. Hiljattain on myös uutisoitu, että Trump aikoo tavata eri arabivaltioiden päämiehiä ja hän on esimerkiksi todennut, että Yhdysvallat sallisi arabivaltioiden ”jälleenrakentaa” Gazaa suojeluksessaan. On siis mahdollista, että lausunnoilla pohjustetaan jonkinlaista ”ratkaisua”, jolla edistettäisiin Palestiinan kansallisen vapautustaistelun tukahduttamista hyödyntämällä esimerkiksi arabivaltioiden lakeijahallintoja. Kuitenkin tämäkin kärjistäisi tilannetta entisestään ja epäilemättä johtaisi anti-imperialistisen taistelun kiihtymiseen koko alueella.
Trump asetti ensi töikseen 25 % tullit tuotteille Meksikosta ja Kanadasta, sekä 10 % tullit kiinalaisille tuotteille presidentin määräyksellä vedoten ”kansalliseen turvallisuuteen” ja ”huumeiden vastaiseen sotaan”. Sen lisäksi, että tämä iskisi suoraan näiden maiden talouteen, vaikuttaisivat tullit myös muiden imperialistien Meksikon sekä myös Kanadan kautta kulkevaan vientitoimintaan. Tämä iskisi siis erityisesti saksalaista imperialismia, joka on eurooppalaisista imperialisteista voimakkain, sekä Kiinaa vastaan. Sittemmin tulleille Meksikoa ja Kanadaa vastaan annettiin 30 päivän lisäaika.
Jotkut porvarilliset taloustieteilijät pitivät tulleja hulluutena ja näkivät niiden vahingoittavan Yhdysvaltojen taloutta. Kyse on kuitenkin siitä, että maailman ainoa supervalta tietoisesti on valmis vahingoittamaan talouttaan hetkellisesti saavuttaakseen yhä voimakkaamman aseman. Tulleissa on kyse siitä, että jenkki-imperialismi pyrkii heikentämään imperialistisia kilpailijoitaan ja toisaalta alistamaan sorrettuja kansakuntia herruutensa alle yhä voimakkaammin. Asetelma maailman ainoan hegemonisen supervallan ja muiden välillä tuli hyvin selväksi. Kanada asetti joitakin vastatulleja, mutta näiden vaikutukset eivät olisi olleet lainkaan yhtä haitallisia Yhdysvalloille kuin mitä tullit olisivat Kanadalle. Meksiko uhkasi vastatulleilla, mutta pian presidentti Claudia Sheinbaum ilmoittikin myöntyneensä puhelinkeskustelun jälkeen siihen, että Meksiko lähettää 10 000 kansalliskaartin jäsentä rajalle siellä jo toimivien yli 120 000 lisäksi. Tämä merkitsee siis kansanmurhaisen repression kiihdyttämistä siirtolaisia sekä Meksikon kansaa vastaan ”huumeiden vastaisen sodan” nimissä jenkki-imperialismin palveluksessa, ja on osa toimia, joita Trump on tehnyt Meksikon vastaisen rajan militarisoimiseksi ja sotilaallisen väliintulon valmistelemiseksi presidentiksi nimittämisensä jälkeen.
Trump on myös antanut lausuntoja siitä, miten hän haluaisi ostaa Panaman kanaalin. Kyse on tässäkin ollut neuvottelutaktiikasta: Panaman, sorretun kansakunnan, alistamisesta voimakkaammin jenkki-imperialismin komentoon. Pääasiallista tässä on kiinalaisen sosiali-imperialismin vaikutuksen patoaminen. Uhkauksien ja Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion ja Panaman presidentin José Raúl Mulinon välisen tapaamisen jälkeen Panama mm. julisti vetäytyvänsä Kiinan ”Vyö ja tie”- hankkeesta. Hän kutsui yhdysvaltalaista finanssipääomaa täyttämään hankkeen jättämän loven. Mulino lupasi toimia myös siirtolaiskysymyksen suhteen. Panama saattaisi toimia välikätenä siirtolaisten pakkopalauttamisessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin tai ns. ”turvallisena kolmantena maana”. Näin hän toisti siis samaa kaavaa kuin Kolumbian Petro sekä Meksikon Sheinbaum.
Donald Trumpin johdolla jenkki-imperialismi toimii siis yhä aggressiivisemmin sorrettujen kansakuntien itsemääräämisoikeutta vastaan ja lyödäkseen laudalta imperialistiset kilpailijansa. Taloudellisesti – joskaan ei sotilaallisesti – merkittävä kilpailija on kiinalainen sosiali-imperialismi. Eri lakeijahallinnot paljastavat itsensä yhä selvemmin kapituloitumalla uhkauksien edessä.
Trump hyökkää myös yhä suoremmin esimerkiksi kansainvälistä oikeutta vastaan, joka on jo aiemmin toki ollut jenkki-imperialismille yhdentekevä instituutio, ja on esimerkiksi asettanut pakotteita kansainvälistä rikostuomioistuinta vastaan. Pienemmät imperialistit ilmaisevat tyytymättömyyttään, mutta eivät voi kuin vikistä, eikä tämä ole sinänsä uusi tilanne imperialistien välisissä suhteissa. Trump toimii vain edeltäjiään jossain määrin arvaamattomammin ja aggressiivisemmin.
Tilanne osoittaa siis aikamme perusristiriitojen kärjistymistä, joista pääasiallinen ristiriita on sorrettujen kansakuntien ja imperialismin välinen ristiriita, joka saa ilmauksen muissa perusristiriidoissa, kuten imperialistien välisessä ristiriidassa. Tämä käy hyvin selvästi ilmi myös Trumpin toimissa. Maailmanlaajuisesti kehittyy talouskriisi. Yhdysvaltojen talouslukujen kehityksestä on jo pitkään puhuttu huolestuneesti porvarillisessa mediassa. Imperialistien välinen kilpailu kiihtyy. Jenkki-imperialismi on ongelmissa useissa sorretuissa kansakunnissa, joissa vastarinta sitä vastaan kasvaa. Tämä aggressiivisuuden kasvu ei ole siis merkki jenkki-imperialismin kaikkivoipaisuudesta vaan sen heikkoudesta. Sen täytyy ryöstää ja sortaa yhä raivokkaammin, sen täytyy kylvää yhä suurempaa kaaosta, koska se on heikko ja huolissaan asemansa horjumisesta. Samalla tämä entisestään kiihdyttää joukkojen vihaa ja taistelua sitä vastaan.
Suomalainen imperialismi toistaa jatkuvasti Stubbin johdolla ajatusta ”kansainvälisestä sääntöpohjaisesta järjestelmästä”. Tämä kuvaa sen asemaa pienenä imperialistina, joka hyötyy kansainvälisen järjestelmän vakaudesta ja sopimuksista, jotka ainakin näennäisesti voivat suojata sen etuja isompien mielivallalta. Tästä syystä suomalainen imperialismi onkin ilmaissut tyytymättömyyttään Trumpin presidentiksi tulon edessä. Käsittelemme suomalaista imperialismia ja Trumpia artikkelin toisessa osassa.
