Kunta- ja aluevaaleja vietetään 13. huhtikuuta. Aluevaalit järjestetään Suomessa toista kertaa, ja ne ovat nyt ensi kertaa kuntavaalien yhteydessä. Taantumuksen kampanjoista nähdään jo, että vaalit tulevat olemaan farssi.
Viime vuoden lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 58 % katsoo, että ”aluevaalit ovat näennäisvaalit, koska valtio päättää hyvinvointialueen tehtävät ja rahoituksen”. Eri mieltä väitteen kanssa oli 26 %. Selvä enemmistö kansasta torjuu porvariston vaali-ilveilyn, joka kulkee nimellä ”aluevaalit”.
Kun revisionistit asettuvat ehdolle vaaleissa käyttäen tekosyynään porvarillisen demokratian rajojen osoittamista, he todistavat, että enemmistö kansasta on jo mennyt heidän ohitseen. Kun he yrittävät maanitella kansaa äänestämään tyhjillä lupauksilla, he suoranaisesti yrittävät kiskoa joukkoja taaksepäin.
Vuoden 2022 ensimmäisten aluevaalien äänestysaktiivisuus – 47,5 % – osoitti, että joukot torjuivat tämän vaalifarssin ja kiistivät sen legitimiteetin, kuten Punalippu tuoreeltaan kirjoitti. Kun joukot eivät edelleenkään ole alkaneet uskoa tuohon hämärään näytelmään, se osoittaa, että taantumus on epäonnistunut kampanjassaan aluevaalien legitimoimiseksi. Se osoittaa laajemmin porvarillisen demokratian legitimiteetin rapistumista sen kriisin pahetessa.
Vaalifarssia kruunaa puolueiden epäonnistuminen ehdokkaiden värväämisessä. Järjestään kaikilla puolueilla on vähemmän ehdokkaita kuntavaaleissa tänä vuonna kuin neljä vuotta sitten. Monilla puolueilla trendi on ollut laskeva useina vaaleina perättäin. Osalla puolueista aluevaalien ehdokasmäärä on pysynyt samana tai kasvanut hieman.
Erityisen suurena epäonnistumisen on pidettävä sitä, että ehdokkaita on vähemmän kuin neljä vuotta sitten, kun kuntavaalit järjestettiin poikkeusolojen vallitessa sekavissa tunnelmissa keskellä koronapandemiaa.
Puolueiden epäonnistuminen varsinkin kuntavaalien ehdokkaiden värväämisessä on tappio vanhalle järjestelmälle ja sen vaalikampanjalle. Se heijastaa osaltaan kansan epäluottamusta näihin vaaleihin, joissa perinteisesti äänestää alle 60 %, viimeksi jopa vain 55,1 %. Ehdokkaiden väheneminen kertoo erityisesti siitä, että vanhan järjestyksen tukijatkin menettävät uskoaan.
Pahin tilanne on Perussuomalaisilla, jolla on kuntavaaliehdokkaita peräti kolmannes vähemmän kuin viimeksi. Perussuomalaiset on tyypillisesti sähköistänyt vaalikampanjointia, mikä on voimistanut joukkojen mobilisoitumista vaaleihin ja vaaliuurnille. Näissä vaaleissa tätä vaikutusta ei tulla näkemään. Siten nähdään toisinto edellisistä aluevaaleista, joista Punalippu tuolloin arvioi: ”On näiden vaalien tunnusmerkki, että joukkojen pettymys politiikkaan ei kanavoitunut millekään ’vaihtoehtoisille’ puolueille, vaan äänestämättäjättämiseen.”
Sosialidemokraattien tilanne ei ole kuitenkaan sen ruusuisempi. Heidän kannatuksensa liihoittelee korkeimmillaan vuosikausiin, mutta heidän ympärilleen ei näissä vaaleissa näytä muodostuvan voimakasta kampanjaa. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on luvannut nousta kuntavaalien ykköseksi, mikä on entistä epävarmempaa. Epäonnistuminen tavoitteessa päästää valloilleen ristiriidat SDP:ssä ja haittaa Lindtmanin johtajuutta.
Pääasiassa kunta- ja aluevaaleista on odotettavissa, että joukot tulevat torjumaan ne ilveilynä, ja vanhan järjestelmän ja sen puolueiden tilanne jatkaa heikkenemistään. Se osoittaa kytevää vallankumouksellista tilannetta epätasaisessa kehityksessä.
