Julkaisemme JHL:n aktivistilta vastaanottamamme kirjoituksen.
Tämän vuoden alussa ammattiliitto JHL:n jäsenyhdistyksille lähetettiin lausuntopyyntö koskien liiton sääntömuutoksia, johon jäsenyhdistysten oli vastattava helmikuun loppuun mennessä. Tiukka aikataulu ei antanut yhdistyksille kunnollista mahdollisuutta järjestää jäsenkokouksia, tai välttämättä edes käsitellä ja valmistella vastauksiaan kunnolla. On kysyttävä, miksi liitto haluaa ajaa sääntömuutokset läpi kiirehtien, ilman riittävää harkinta-aikaa?
Esitetyissä sääntömuutoksissa on useita kohtia, jotka ilmaisevat suuntausta vahvistaa tai valmistella pidemmälle vallan keskittämistä liiton hallitukselle. Tähän viittaavia kohtia ovat mm. yhdistysten taloustietojen toimittaminen liitolle (tähän asti jäsenyhdistykset olleet tässä suhteessa itsenäisiä), sekä yhdistysten erottamisen helpottaminen. Kuitenkin tärkeimpänä muutoksena on liittodemokratian kaventaminen työtaisteluiden käynnistämisessä ja päättämisessä kohdassa 19§ Työtaistelut. Muotoilu on ollut aiemmin:
“Ammattiliiton edustajisto tai hallitus voi päättää työtaistelun aloittamisesta, jos työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa ei ole saavutettu hyväksyttävää neuvottelutulosta.”
Ehdotettu muotoilu:
“Liiton hallitus voi toimeenpanna tai päättää työtaisteluun osallistumisesta.”
Näin ollen, demokraattisesti valitulta edustajistolta tullaan ottamaan pois valta käynnistää työtaisteluita. Tämä merkitsee demokratian kaventamista liitossa, byrokraattisen johdon hyväksi. Demokratianvastainen tendenssi liitoissa on ollut havaittavissa jo pitkään – aiemmin on ehdotettu mm. paikallisosastojen ja -yhdistysten poistamista. JHL:n sääntömuutosehdotukset ilmaisevat tätä tendenssiä.
Kyse on siitä, miten opportunismi kamppailee asemiensa säilyttämiseksi, valmistautuen tulevaan. Joukot ilmaisevat vihaksi kasvavaa pettymystä keltaisten ammattiliittojen petturuutta kohtaan, eivätkä opportunistit voi odottaa tähän käännettä, sillä heitä ruokkiva imperialistinen järjestelmä tulee vain kriisiytymään matkalla kohti sotaa. Ammattiyhdistysbyrokratia on kahden tulen välissä; toisaalta ne eivät voi liian kovaa käydä herroja vastaan, mutta toisaalta pettymys ajaa joukkoja jättämään liitot. Ammattiyhdistysaktiivit ja liittoihin kuuluvat joukot vaativat todellisia tuloksia, eli kovempia työtaistelutoimia. Opportunistit eivät tätä voi joukoille tarjota, joten heidän on toimittava joukkojen yli asemansa lujittamiseksi, sen estämiseksi ennakolta, että joukkojen paine pakottaisi liittojen byrokraattisen johtoportaan suostumaan taisteluun. Lisäksi heillä on intressinään säilyttää puolueiden nykyinen status quo, padota sen mahdolliset järkkymiset liittohierarkian alemmille tasoille.
