Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonilla näyttää olevan hieman epäjohdonmukainen linja siinä, kenellä on oikeus puolustautua hyökkäyksiä vastaan, kenen puolella on kansainvälinen oikeus ja kuka toimii eskaloivasti. Punalipun toimitus tarkastelee asiaa muutaman huomion valossa.
Lauantaiyönä 13.4. Iranin vallankumouskaarti iski Israelia vastaan 300 droonilla ja ohjuksella, onnistuen aiheuttamaan vahinkoa ainakin yhdelle sotilaskohteelle Israelissa. Iranin isku oli kostoa sille, kun Israel teki 1.4. ilmaiskun Iranin lähetystöön Damaskoksessa, Syyriassa, joka tappoi seitsemän ihmistä.
Iranin kostoisku Israelia vastaan on noudattaa YK:n peruskirjan 51 artiklaa, joka määrittelee: “Jos jokin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.”
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on kuitenkin julistanut Twitterissä: “Iranin iskut ovat täysin tuomittavia. Ne myös eskaloivat pahasti lähi-idän tilannetta, joka on ollut hyvin epävakaa Gazan sodan takia.”
Ensiksi, hän tuomitsee Iranin iskun, joka on kansainvälisen oikeuden mukainen. Toiseksi, hän syyttää Irania tilanteen eskaloimisesta. Kuitenkin Lähi-idän instituutin johtaja Susanne Dahlgren on painottanut, että Iran on toiminut tietoisesti siten, ettei se anna aihetta eskalaatiolle.
Edelleen: tuomitsiko Li Andersson Israelin iskun Iranin lähetystöön Damaskoksessa? Ei tuominnut. Ei siitäkään huolimatta, että lähetystöt ovat erityisen suojeltuja kansainvälisen oikeuden silmissä.
Sitä paitsi, jos jotakuta pitäisi syyttää eskaloimisesta, se olisi Israel. Tutkija Dahlgren on lausunut HS:lle, että “Israel leikki tulella iskiessään Damaskokseen eikä jättänyt Iranille muuta vaihtoehtoa kuin näyttää voimansa”.
Kysymyksessä eskaloimisesta Li Andersson on puolueellinen Israelin hyväksi. Hän syyttää iskun kohteeksi joutunutta Irania eskaloimisesta, kun syyllistä pitäisi ennemmin hakea sionistivaltiosta.
Mutta tärkeämpää kuin, kuka eskaloi, on kysymys: kenellä on oikeus itsepuolustukseen? Li Andersson tuomitsee Iranin legitiiminä itsepuolustuksena tekemät kostoiskut, jotka noudattavat YK:n peruskirjaa.
Toisin sanoen Li Anderssonin mielestä Iranilla ei ole oikeutta itsepuolustukseen Israelia vastaan. Hänen mielestään YK:n peruskirja ei päde, kun Iran soveltaa sitä Israelia vastaan.
Sen sijaan Li Anderssonin mukaan Israelilla on oikeus itsepuolustukseen, ja hänen mielestään YK:n peruskirja pätee, kun Israel vääristellen ja epäoikeutetusti soveltaa sitä palestiinalaisia vastaan.
Näinköhän? Katsotaan:
Andersson on sanonut IS:lle heti lokakuussa 2023, että “Israelilla on oikeus puolustautua, koska Hamas hyökkäsi Israeliin”. Hän on toistanut saman myös Radio Dein presidenttitentissä: “Aloittaisin totta kai Hamasin terrori-iskun tuomitsemisella. Se on äärimmäisen tärkeätä, että se tulee kaikissa valtionjohdon kannoissa esille. On niin, että Israelilla on oikeus puolustautua, kun Israel on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Niin se menee ihan kansainvälisen oikeudenkin mukaan.” (Huomatkaa, miten Li Andersson vaikenee siitä, että miehityksen kohteena olevalla Palestiinalla on kansainvälisen oikeuden mukaan täysi oikeus aseelliseen vastarintaan).
Siispä: kenellä on oikeus itsepuolustukseen?
Li Anderssonin mielestä Israelilla on oikeus puolustautua, kun sen vuosikymmeniä sortamat palestiinalaiset nousevat vastarintaan. Sen sijaan hänen mukaansa Israelin hyökkäystä vastaan ei ole oikeutta puolustautua, ei Hamasilla tai koko Palestiinan vastarinnan rintamalla – eikä myöskään Iranin valtiolla.
Sanalla sanoen Li Anderssonin mielestä kansanmurhaisella apartheid-valtiolla on oikeus itsepuolustukseen, mutta niillä, keihin tämä valtio soveltaa karmivaa “itsepuolustustaan”, ei ole oikeutta puolustautua.
