Taistelu maasta jatkuu kiivaana Brasiliassa.
Douradinassa, Mato Grosso do Sulissa Guarani-Kaiowa –alkuperäiskansaan kuuluvat köyhät talonpojat ovat asettuneet asumaan latifundiolta takaisinvallatulle maalle. He paljastivat, että valtio ei ole lupauksista huolimatta antanut heille takaisin heidän pyhää maataan, vaan antaa suurtilallisten tuhota ja riistää sitä, joten heidän täytyy vallata se itse. Heinäkuun lopussa he varoittivat, että suurtilalliset ja heidän gangsterinsa valmistelevat sotilaspoliisin suojauksessa joukkomurhaa. Suurtilallisten kätyrit valvoivat köyhiä talonpoikia jatkuvasti ja pyrkivät pelottelemaan heitä sekä häiritsemään heitä esimerkiksi valoilla heidän nukkuessaan. Myös Luiz Inácio da Silvan lähettämä Força Nacional (käytännössä santarmi) osallistui saartoon. Talonpojat järjestivät oman puolustuksensa, rakensivat barrikaadeja ja vartiointipisteitä leirin suojaksi ja vastustivat häirintää.


Elokuun alussa suurtilalliset toteuttivat hyökkäyksen Douradinan alkuperäiskansaan kuuluvien köyhien talonpoikien leiriä vastaan. AND raportoi, että 10 talonpoikaa on loukkaantunut, joista kolme vakavasti, kun latifundion gangsterit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Gangsterit myös sytyttivät leirin tuleen. Força Nacional, joka mukamas suojelee köyhiä talonpoikia, poistui alueelta hyökkäyksen alussa.
Samana viikonloppuna myös Douradosissa, Mato Grosso do Sulissa latifundion kätyrit hyökkäsivät MST:n (Movimento dos Trabalhadores Rurais Sem Terra) johtaman leirin kimppuun, jossa asuu noin 300 talonpoikaisperhettä, ja sytyttivät sen tuleen, aiheuttaen hengenvaaraa leirin asukkaille, joista osa on lapsia. MST paljasti myös, että Brasilian valtion repressiovoimat ovat häirinneet leiriä aiemmin.
Heinäkuun alussa Köyhien talonpoikien liitto (LCP) paljasti Mãe Bernadete -leiriä vastaan suunnitellun poliisioperaation Carihanhassa, Bahiassa. Mãe Bernadete -leirissä asuu ja tuottaa yli 100 talonpoikaisperhettä Lagoa dos Portácios -haciendalta vallatulla maalla. Talonpojat valtasivat maat sen jälkeen, kun kaivosyhtiö Calsete oli vuosikausia tuhonnut niitä ja muuttivat ne omia tarpeitaan palveleviksi tuottoisiksi maiksi. Talonpojat käyvät jatkuvasti kovaa taistelua leirin puolustamiseksi gangsterien ja sotilaspoliisin hyökkäyksiltä.
Heinäkuun lopussa lähes 500 talonpoikaisperhettä valtasi maita MST:n tuella Bahiassa. 25. heinäkuuta 230 talonpoikaisperhettä valtasi Alcobaça -suurtilan maat. Samana päivänä 250 talonpoikaisperhettä valtasi 871 hehtaarin suuruisen Boa União -suurtilan.
17. heinäkuuta Avá-Guarani -alkuperäiskansaan kuuluvat talonpojat ottivat takaisin useita latifundion varastamia maita Paranássa. Suurtilallisten aseistautuneet gangsterit sekä sotilaspoliisi saartoivat alueen ja pyrkivät pelottelemaan talonpoikia, jotka vastustivat näitä hyökkäyksiä ja puolustivat oikeuttaan maahan. Maat sijaitsevat Guasu Guavirán alkuperäiskansojen mailla, jossa on nähty useita maanvaltauksia erityisesti Guaírassa, Terra Roxassa and Altôniassa, sillä alueen tekohat eli kylät eivät enää riitä kattamaan alkuperäiskansoihin kuuluvien talonpoikien tarpeita. Heinäkuussa muodostettiin Arakoé ja Arapoty -valtaukset, jotka ovat taantumuksen saarron kohteena. Alueet on erotettu alkuperäiskansoille kuuluviksi vuonna 2018, mutta niiden laillinen tunnustaminen ei ole mahdollista Marco Temporal -lain takia, joka tunnistaa vain maat, joiden voidaan todistaa kuuluneen alkuperäiskansoille ennen vuotta 1988.
Asemiehet ajelevat alueella ympäriinsä ja ammuskelevat. Leirejä vastaan on hyökätty, niitä on poltettu, ainakin yhtä naista on ammuttu ja kahden alkuperäiskansaan kuuluvan talonpojan yli on ajettu. Lisäksi 29. heinäkuuta sotilaspoliisi varasti moottoripyörän Terra Roxassa talonpojalta perustellen tätä rasistisin syytöksin ja väittäen alkuperäiskansojen jäseniä ”ulkomaalaisiksi” kostona maiden takaisinvaltauksesta. Alueella olevat valtion voimat suojelevat suurtilallisten terroria talonpoikia vastaan.
13. heinäkuuta alkaen naamioituneet asemiehet ovat uhanneet Gregório Bezerra -valtauksen asukkaita Jaguarunassa, Cearássa, valmistellen todennäköisesti laitonta häätöä. Kyseinen maa vallattiin, koska se oli ollut käyttämättä vuosia.
Heinäkuun 27. päivä sotilaspoliisi ajoi noin 100 talonpoikaisperhettä Santa Rosa II -tilalta Mirante do Paranapanemassa, São Paulossa. Se ei esittänyt minkäänlaista oikeuden päätöstä häädölle. Maat olivat julkisia maita, jotka nyt jaettiin tilanherroille.
1. elokuuta raskaasti aseistautuneet naamioituneet asemiehet tuhosivat 10 taloa Ipê -leirissä Machadinho D’Oestessa, Rondôniassa. Leirissä asuu noin 125 perhettä. Asemiehet olivat pukeutuneet vartiointiliikkeen vaatteisiin ja saapuivat panssaroidulla pakettiautolla, jonka he parkkeerasivat leirin sisäänkäynnin eteen estäen ihmisiä kulkemasta. He tuhosivat taloja moottorisahoilla, sytyttivät peltoja tuleen ja varastivat tarvikkeita.
Heinäkuun 24. päivä opiskelijat Coletivo Mangue Vermelhosta ja Movimento Ventaniasta vierailivat Barro Brancossa Jaquierassa, Pernambucossa. Talonpojat esittelivät heille aluetta ja paikkoja, jotka ovat tärkeitä sen talonpoikien vastarinnan historiassa. Opiskelijoille esiteltiin myös vanha mangopuu merkkinä siitä, että Barro Branco on ollut talonpoikien koti vuosikymmeniä. Opiskelijat ja talonpojat lauloivat taistelulauluja ja huusivat tunnuksia Barro Brancon puolustukseksi, latifundiota ja tilanherra Guilherme Maranhãota vastaan ja työläisten ja opiskelijoiden yhtenäisyyden puolesta.



Opiskelijaliike jatkaa taisteluaan ympäri maata. Esimerkiksi hiljattain, 29. heinäkuuta, Rio de Janeiron valtiollisessa yliopistossa opiskelijat järjestivät satoja opiskelijoita keränneen mielenosoituksen, joka vastusti stipendien ja tukien, kuten ruoka-avun rajaamista tuhansilta opiskelijoilta yliopistossa. Sotilaspoliisi yritti tukahduttaa mielenosoituksen siinä onnistumatta.
Heinäkuun lopussa järjestettiin myös suuri ja taisteleva 42. kasvatustieteiden opiskelijoiden kansallinen kokous, johon osallistui yli 800 opiskelijaa. Kokouksen teema oli ”Julkisten koulujen ja yliopistojen puolustukseksi ja tieteellisen opetussuunnitelman puolesta kouluissa ja opettajankoulutuksessa”. Kokouksen osana järjestettiin myös mielenosoitus Maringássa, Paranássa. Mielenosoituksen aikana vaadittiin ilmaista ja laadukasta koulutusta sekä osoitettiin tukea Palestiinan kansan taistelulle sekä poltettiin Yhdysvaltain ja Israelin liput.


2. elokuuta 40 opiskelijaa Pernambucon osavaltion instituutista valtasi kadun Recifessä vaatiakseen ilmaista opiskelijalounasta ja vastustaakseen Luiz Inácio da Silvan hallituksen koulutukseen tekemiä leikkauksia.


Sotilaspoliisi jatkaa sotaansa köyhiä joukkoja vastaan myös kaupungeissa. Joukot kapinoivat tätä kansanmurhaista mielivaltaa vastaan voimakkaasti. Esimerkiksi heinäkuun 3. päivänä sotilaspoliisi murhasi 23-vuotiaan Yuri Rodrigues de Farian Santa Luziassa, Belo Horizonten metropolialueella käyttämällä häneen tainnutusasetta kunnes hän kuoli.
25. heinäkuuta joukot sytyttivät busseja tuleen Jaraguássa, pohjoisessa São Paulossa protestoidakseen 28-vuotiaan torikauppiaan Mateus Lima de Azevedon murhaa sotilaspoliisin toimesta.
28. heinäkuuta joukot hakkasivat sotilaspoliisin, joka murhasi ex-vaimonsa, mutta sai jatkaa virassaan.
9. heinäkuuta työläiset tukkivat valtatien palavilla barrikaadeilla Manauksessa, Amazonasissa vaatiakseen teiden asvaltointia ja paljastaakseen, että vaikka Asfalta Manaus -ohjelmaan on laitettu yli miljoona Brasilian realia (noin 162 000 euroa), tämä ei näy asukkaiden arjessa.
17. heinäkuuta Rio de Janeiron Cidade de Deus-favelan asukkaat karkottivat Sosiaalidemokraattisen puolueen (PSD) poliitikon, joka oli saapunut paikalle puolustaakseen favelan asukkaiden omistamien liikkeiden tuhoamista.
11. heinäkuuta katukauppiaat Beberibessä, Olindassa, Pernambucossa protestoivat kaupungin päätöstä häätää heidät ja varastaa heidän tavaroitaan sotilaspoliisin tuella. Katukauppiaat jatkoivat työntänsä ja rakensivat palavia barrikaadeja tukkien pääkatuja.
20. heinäkuuta sadat Petrobrasin entiset työntekijät protestoivat Rio de Janeirossa vaatien parempia eläkkeitä. Mielenosoituksen aikana osoitettiin myös tukea Palestiinan kansan taistelulle.


31. heinäkuuta Bonsucesson osavaltiollisen sairaalan työntekijät päättivät jatkaa 75 päivää kestänyttä lakkoaan sairaalan yksityistämistä vastaan. He tuomitsivat sen, että Luiz Inácio da Silva lupasi vaalikampanjassaan ”jälleenrakentaa julkisen terveydenhuollon”, mutta silti niistä leikataan ja terveydenhuoltoa yksityistetään.