Yhä useammat suomalaiset sijoittavat – finanssipääoman mahti kasvaa

Hiljattain uutisoitiin, että Suomessa yli 2 miljoonaa ihmistä sijoittaa osakkeisiin tai sijoitusrahastoihin. Vuoden 2023 lopussa 35,4 % asuntoväestöstä (eli heistä, jotka oleskelevat Suomessa, eivät ole kodittomia tai elä laitoksissa) omisti pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja. Vuonna 2013 sama luku oli 25 %. Miehet sijoittavat naisia useammin. Sijoittamisen suosion kasvua selitetään erityisesti vuonna 2020 otetun osakesäästötilin käyttöönotolla. Lisäksi syyksi mainitaan ”kasvanut näkyvyys” mediassa, siis laajamittainen porvariston propagandakampanja sen puolesta, että ratkaisu köyhyyteen ovat sijoittaminen ja säästäminen.

Lenin on selittänyt, kuinka finanssipääoman järjestelmä toimii ja kuinka finanssioligarkian herruus muodostuu tässä. Hän kuvailee, kuinka johtaja valvoo emoyhtiöitä, joka puolestaan valvoo tytäryhtiöitä, jotka puolestaan valvovat tyttärentytäryhtiöitä. Näin johtaja pystyy hallitsemaan kohtuullisen suurta pääomaa omistamalla suhteellisen vähän: jos omistetaan esimerkiksi 40 % osakkeista emoyhtiössä, tai esimerkiksi pääomaa on 1 miljoona, tällä voidaan jo valvoa moninkertaista pääomaa tytäryhtiöissä. Mitä pidemmälle tämä edistyy, sitä suurempaa pääomaa valvotaan suhteessa pienemmällä pääomalla. Pikkuosakkailla ei ole mitään todellista sananvaltaa tässä järjestelmässä, jossa aina vain entistä keskittyneempi pääoma hallitsee yhä laajempaa pääomaa. Lenin korostaakin: ”Osakeomistuksen ”demokratisoituminen”, jonka tuloksena porvarilliset sofistit ja opportunistiset ”myös-sosialidemokraatit” odottavat (tai uskottelevat odottavansa) ”pääoman demokratisoitumista”, pientuotannon osuuden ja merkityksen voimistumista yms., on todellisuudessa finanssioligarkian mahdin lisäämiskeino.”

Siispä syy sille, miksi porvaristo Suomessakin intoilee osakesäästötilistä ja ”kansankapitalismista”, on se, että tämä todellisuudessa palvelee finanssipääoman mahdin kasvattamista. Pikkuosakkaat tuovat osakeyhtiöön lisää pääomaa, mutta heillä ei ole mitään sananvaltaa siinä. Finanssioligarkia lihoo entisestään, ja pikkuosakkaat saavat korkeintaan muruja, jos sitäkään.

Sijoitusrahastojen omistaminen on yleisempää kuin osakkeiden. 29 % tilastossa huomioiduista ihmisistä omisti sijoitusrahastoja, kun taas noin 16 % omisti osakkeita. Sijoitusrahastot ovat rahastoyhtiön ja salkunhoitajan hoitamia arvopapereista, eli esimerkiksi osakkeista, korkoinstrumenteista ja johdannaisista koostuvia rahastoja. Kuten osakeyhtiössä, rahaston omistavat siihen sijoittaneet osuuksiensa suhteessa. Yleisesti porvaristo puhuukin sijoitusrahastoista vaivattomampana ja riskiltään alhaisempana vaihtoehtona kuin osakkeista. Käytännössä niihin pätee sama Leninin kuvaama finanssipääoman järjestelmä, ja tämän lisäksi ne vahvistavat entisestään rahastoyhtiöiden (esimerkiksi pankkien) asemaa. Ne osaltaan palvelevat ”kansankapitalismin” ja finanssipääoman vallan lujittamista tarjoamalla ”vaivattomamman” sijoitusmahdollisuuden ns. ”tavallisille ihmisille”.

Lenin on myös huomauttanut, että tämä finanssipääoman ”osallistumisjärjestelmä” mahdollistaa myös sen, että monopolistit voivat suorittaa mitä hävyttömämpiä temppuja ja rikoksia ja päästä pälkähästä, sillä tytäryhtiöt ovat näennäisesti itsenäisiä ja niitä käytetään emoyhtiön toiminnan salaamiseksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten rikosoikeudellinen vastuu jakaantuu Suomen lain mukaan omistajan ja yrityksen johdon välillä tai siinä, miten monopolit kiertävät lakeja sorretuissa maissa tytäryhtiöidensä kautta.

Mistä ”kansankapitalismin” kehitys kertoo, on, että yhä suurempi pääoma kasautuu yhä pienemmän joukon käsiin, siis, että ristiriita yksityisen omistuksen ja yhteiskunnallisen tuotannon välillä kasvaa. Se selittää osaltaan monopolien vallan kasvua imperialismissa.