Israel kiihdyttää alueellista sotaa Lähi-idän sorrettuja kansoja vastaan

Nainen tuhotun kotitalonsa edessä Beirutissa, Libanonissa. Lähde: Al Jazeera

Palestiinassa Israel jatkaa rikoksiaan, mm. hyökkäystä Kamal Adwanin sairaalaa vastaan saarretussa Pohjois-Gazassa, rikkoen jälleen räikeästi sodan sääntöjä. Israel on esimerkiksi tuhonnut sairaalan jäljellä olevia lääkevarastoja. Israel kohdistaa saarrettuun Pohjois-Gazan väestöön kansanmurhaisia pommituksia. 29. lokakuuta ainakin 93 murhattiin Beit Lahiyassa yhdessä iskussa, kun Israel pommitti viisikerroksista asuinrakennusta. Miehitetyllä Länsirannalla Israel on hyökännyt useita pakolaisleirejä vastaan, murhaten ainakin kaksi ihmistä, joista toinen oli lapsi. Ainakin 43 000 on kuollut Gazassa.

27. lokakuuta kymmeniä Israelin sotilaita haavoittui Gilotin sotilastukikohdan lähellä Tel Avivissa, jossa sijaitsee myös Mossadin päämaja. Ainakin 50 haavoittui, 15 heistä vakavasti, kun kuorma-auto ajoi bussipysäkkiä päin. Palestine Chronicle on uutisoinut, että toisin, kuin imperialistien medioissa on väitetty, suurin osa haavoittuneista on IDF:n sotilaita, jotka olivat matkalla tukikohtaan. 29. lokakuuta Israel vahvisti neljän sotilaansa kuolleen ja yhden haavoittuneen vakavasti yksittäisessä kansallisen vastarinnan iskussa Gazassa.

Israel jatkaa myös hyökkäystä Libanoniin, keskittyen pääasiassa terrorisoimaan kansaa ilmaiskuilla, pommittaen asuinrakennuksia, siis siviilikohteita, maan tasalle seuraten samaa toimintatapaa kuin Gazassa. Tällä hetkellä Israel pyrkii myös pakkosiirtämään libanonilaisia kodeistaan erityisesti Baalbekissa, antaen ”evakuoimiskäskyjä”, joiden todellinen tarkoitus on lietsoa paniikkia ja pakkosiirtää ihmisiä. Yli 2700 ihmistä on kuollut Israelin iskuissa Libanonissa tähän mennessä ja lähes 13 000 on loukkaantunut.

Hizbollah on jälleen vahvistanut, että se ei aio anella tulitaukoa, vaan se on varautunut pitkään sotaan ja aikoo taistella niin kauan, kunnes sen ehdot rauhalle täyttyvät. Se on jälleen tehnyt myös useita ohjus- ja drooni-iskuja Israelin maaperälle, aiheuttaen tappioita Israelille. Samanaikaisesti Libanonin valtion armeija esittää myös Yhdysvaltain ajaman YK:n päätöslauselma 1701 toteuttamista, eli Hizbollahin riisumista aseista ja Libanonin armeijan asettamista valvomaan ”rauhaa” Etelä-Libanonissa YK-joukkojen rinnalla, osoittaen, kuka seisoo imperialistien ja niiden ”pistinten rauhan” ja kuka Libanonin kansan puolella miehittäjää vastaan.

25. lokakuuta Israel teki jälleen ilmaiskuja Iraniin, kohdistaen iskuja ainakin 20 kohteeseen, joista osa oli sotilastukikohtia. Tämä isku on jälleen uusi eskalaatio Israelin alueellisessa sodassa Lähi-idän kansoja vastaan sekä yritys vetää Iran mukaan sotaan. Keväällä, 1. huhtikuuta Israel iski Iranin konsulaattiin Syyriassa, mikä on myös rikos ja Iranin suvereniteetin loukkaus, sillä lähetystöt katsotaan Iranin valtion alueeksi ja ne nauttivat diplomaattista koskemattomuutta. Tässä iskussa kuoli 13 ihmistä. Iran on ilmoittanut, että se pystyi torjumaan suurimman osan Israelin iskuista, mutta kärsi joitakin tappioita. Se on myös ilmoittanut, että sen suvereniteettiä ei loukata ilman seuraamuksia. Imperialistit ovat reagoineet tähänkin kyynisesti ja rikollisesti, vaatien Irania pitäytymään ”eskaloimasta” tilannetta ja vahvistaen tukensa Israelin ”oikeudelle puolustaa itseään”, vaikka asetelma on täysin päinvastoin. Yhdysvallat on lähettänyt alueelle F-16-hävittäjäosaston ”suojaamaan Israelia ja sen omia voimia”. Yhdysvallat on myöskin vaatinut Irania lopettamasta iskut Israelia vastaan ”tappelemisen kierteen” lopettamiseksi, vaikka edelleenkin Israel on se, joka on iskenyt Iraniin.

Israel on iskenyt myös Damaskokseen Syyriassa, loukaten jälleen kerran maan koskemattomuutta. Lisäksi 31. lokakuuta Israel iski Qusairin alueelle Syyriassa, aiheuttaen tuhoja teollisuudelle ja asuinalueille. Lisäksi Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat iskeneet jälleen Jemeniin, tehden ilmaiskuja Hodeidahin satamakaupunkiin pyrkien estämään iskut, joita Ansar Allah jatkuvasti kohdistaa imperialistien laivoihin.

On siis selvää, että kyse ei ole vain Palestiinasta. Kyse on siitä, että Israel on imperialistien, pääasiassa Yhdysvaltojen, sotakoira, jonka avulla ne pyrkivät murskaamaan kansallisen vapautustaistelun alueella ja alistamaan Lähi-idän kapinoivat sorretut kansat lujemmin sortonsa ja riistonsa alle. Samalla sodan laajeneminen laajentaa myös Palestiinan puolella sotivia voimia, liittäen ne suoraan osaksi kansallisen vastarinnan sotaa, mihin myös AIL:n lokakuisessa julkilausumassa viitattiin.

Nuevo Peru kirjoittaa:

”Ne [jenkki-imperialismi ja Israelin sionistivaltio] ovat laajentaneet rikoksiaan ja sotilaallisia iskujaan Syyriaa, Jemeniä, Irakia sekä muita laajennetun Lähi-idän maita vastaan, kohdistaen iskuja Iraniin, luodakseen ”uuden järjestyksen Lähi-idässä”, kuten sionistijohtaja Benjamin Netanjahu sanoi, s.o., luoda ainoan hegemonisen vallan, jenkki-imperialismin, ”pax americana”, joka historian ja tämän alueen todellisuuden valossa on mahdoton, koska sorretut kansat ovat nousseet voimakkaassa ja voittamattomassa kansallisen vastarinnan sodassa imperialismia ja sionismia vastaan.”

Israel eskaloi tilannetta, sillä se luottaa herransa, jenkki-imperialismin, tulevan pelastamaan sen. Eskalaatio on todellisuudessa jenkki-imperialismin kanssa koordinoitua ja sen intressejä palvelevaa, vaikka se esiintyykin rauhanvälittäjän asemassa. Vaikka suora Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo on vähentynyt alueella sen koettua merkittäviä epäonnistumisia sodissaan laajennetun Lähi-idän alueella, se varautuu kuitenkin jatkuvasti sodan eskaloimiseen entisestään, ja alkaen 7. lokakuuta 2024 se on jatkuvasti lisännyt läsnäoloaan sekä tukeaan Israelille. Yhdysvallat on tehnyt myös suoria iskuja esimerkiksi Jemeniin. Haluamme tässä viitata jälleen Nuevo Perun artikkeliin, jossa on esitetty tarkempia tietoja Yhdysvaltojen läsnäolosta alueella:

Nuevo Perú: CURRENT SITUATION: NOTES ON THE WORLD CRISIS (28. MOA: The armed struggle of national resistance is invincible!

Kuitenkin, vaikka Israel luottaakin imperialismin ja erityisesti ainoan hegemonisen supervallan Yhdysvaltojen voittamattomuuteen, se on irrallaan todellisuudesta, kuten aiemmassa sitaatissa on todettu. Israel keskittyy terrorisoimaan alueen kansoja kansanmurhaisella pommituksella, mutta se ei ole todellisuudessa onnistunut tuhoamaan kansallisen vastarinnan voimia Gazassa, joka on pieni ja eristetty alue, ja sen eteneminen on hyvin heikkoa Libanonissa, jossa se ei pysty ottamaan haltuunsa tärkeitä asemia. Kaikkialla, minne sen joukot menevät, se kohtaa kansallisen vastarinnan voimat, jotka käyttävät sissitaktiikkaa, ja kärsii tappioita huolimatta teknologisesta ylivertaisuudestaan.

Laajennetun Lähi-idän alueella esiintyy sotilaallisesti hyvin kehittynyttä aseellista kansallista vapautustaistelua. Kun imperialistit puhuvat alueen ”vakaudesta”, ne tarkoittavat tämän taistelun murskaamista, ne puhuvat ”pax americanasta”. Ne, Yhdysvaltain johdolla, antavat Israelin jatkaa rikoksiaan ja sodan laajentamista ja tukevat sitä, koska tämä itseasiassa noudattaa niiden suunnitelmaa aseellisen vastarinnan ja kansallisen vapautustaistelun tuhoamisesta lopullisesti. Kyse ei ole uskonnosta tai mistään muustakaan epähistoriallisesta ”erityistapauksesta”, vaan imperialismista, yrityksestä tuhota sitä uhkaava kansallinen vapautustaistelu. Imperialismi on kuollut järjestelmä, ja sen raaka ja entistä peittelemättömämpi väkivalta, joka kohdistuu kaikkialla maailmassa niihin, jotka kapinoivat, kertoo sen epätoivoisuudesta.

Yritykset rajoittaa taistelu vain ”Palestiina-solidaarisuuteen” tilanteessa, jossa Israel kohdistaa aggressiota myös useisiin muihin sorrettuihin kansoihin alueella imperialistien palveluksessa, johtaa imperialistisissa maissa opportunismiin – mukavuudenhaluiseen, oman egon pönkittämiseksi tarkoitettuun aktivismiin, joka ei todella käy käsiksi ongelman juurisyyhyn eli imperialismiin, vaan pyrkii säilyttämään sen. Tällainen ”solidaarisuus” ei todella seiso kansojen itsemäärämisoikeuden puolella, vaan rajoittaa sen ”erityistapaukseen”, vesittää liikkeen ja vieraantuu todellisuudesta ja joukoista. Jopa Suomen presidentti puhuu ”sodasta Lähi-idässä” eikä pelkästä Gazan kaistaleesta. ”Palestiina-solidaarisuusliikkeen” täytyy nähdä tilanne oikein ja toimia sen mukaisesti, muuten se ei pysty tarttumaan tilanteen nostamaan, valtavaan anti-imperialistiseen ja vallankumoukselliseen potentiaaliin.