Tanskalainen Røde Fane kirjoitti 26. syyskuuta Tanskan hallituksen julkaisseen uuden ohjelmansa koskien Tanskan valtion strategiaa Afrikan mantereella. Tämän ohjelman tarkoituksena on voimistaa tanskalaista imperialismia Afrikassa, ja strategian seurauksena Tanskan valtio on avannut uusia suurlähetystöjä Tunisiassa, Senegalissa ja Ruandassa, sekä sulkeneet suurlähetystöjä Burkina Fasossa ja Malissa. Pääministeri Lars Lokke Rasmussen sanoo, että Tanska laajentaa intressejään sinne missä on potentiaalia, ja ”laajentaa diplomatian muskelien voimaa”.
Tanskassa eritoten eläkerahastot ovat suuri sijoittaja tanskalaisten imperialismin Afrikan megaprojektien rahoituksessa. Tanskan hallitus haluaa suurentaa kauppaa kohti Afrikkaa, tällä hetkellä tilanne on 1,5% viennistä, ja 0,8% tuonnista kohdistuu Afrikan mantereelle. Tanskalaisen imperialismin pyrkimyksiä kasvattaa asemaansa Afrikassa voi verrata suomalaisen imperialismin pyrkimyksiin, esimerkiksi kesällä julkaistussa UTP -selonteossa on korostettu Afrikan kasvavaa merkitystä. Koska aikamme perusristiriita imperialismin ja sorrettujen kansakuntien välillä syvenee, syvenee myös ristiriita imperialististen maiden välillä, ja näistä jälkimmäisin näkyy imperialistien välisenä kamppailuna Afrikasta. Tämä näkyy muun muassa siinä, miten lähivuosina on nähty imeprialistien tukemia vallankaappauksia. Tämän lisäksi aggressiivinen Afrikkaan päin kohdistuva sijoittaminen on kasvanut, joka on aiheuttanut taloustieteilijöiden mukaan ”maailman nopeiten kasvavimman talouden”Afrikassa. Jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin lisäksi Saksa ja Ranska ovat olleet vahvoja imperialistisia riistäjiä mantereella, mutta lähiaikoina myös sosiali-imperialistinen Kiina on vahvistunut Afrikassa.
Lue lisää:
Tämä ”maailman nopeiten kasvava talous” tulee kuitenkin ymmärtää oikein; se on byrokraattista kapitalismia, josta imperialistien monopolit imevät kaiken tuoton, estäen maiden oikean kehityksen, pitäen ne tarkoituksenmukaisesti puoli-feodaalisina. Imperialistien sijoitukset Afrikan valtioihin hyödyttävät vain imperialistista porvaristoa ja heille maansa myyneitä lakeijoita sorretuissa kansakunnissa. Nämä sijoitukset näkyvät lisääntyvänä nälkänä, vaikeuksina ja riistona, joka kohdistuu eritoten köyhiin talonpoikiin. Räikeänä esimerkkinä tästä on ranskalainen TotalEngines -yritys, joka on aloittanut öljynporaamisen Ugandan maaperällä, tanskalaisen imperialismin tukemana. Öljynporaustoiminta on aiheuttanut paikallisessa väestössä nälänhätää, töiden menetystä ja luonnon tuhoamista, samalla kun Ugandan presidentti Yoweri Museveni ja muut hallitseviin luokkiin kuuluvat saavat suuria tuloja Ugandan myymisestä imperialisteille. Tanskalaiset eläkerahastot PFA, Danica ja PensionDenmark ovat sijoittaneet yhteensä 4,4 miljardia euroa projektiin, ja tanskalaisen imperialismin erikoispiirteenä on näiden eläkerahastojen fuusioituminen korporativismiin, sillä nämä ovat vahvasti kytköksissä keltaisiin ammattiliittoihin. Jokaisen tanskalaisen työläisen tulee maksaa 4-12 prosenttia palkastaan eläkerahastoihin.
Suomessa eläkerahastot toimivat samalla tavalla. Vakuutusyhtiöt ja niiden osana eläkevakuutusyhtiöt ovat suurimpia institutionaalisia sijoittajia Suomessa. Jokaisen työtä tekevän yli 17 vuotiaan on pakko maksaa eläkettä palkastaan, ja eläkerahastot sijoittavat tämän rahan eri kohteisiin, jotka eivät ole julkista tietoa. Suomen eläkerahoista on sijoituksissa noin viidennes. Työeläkevarat kasvoivat 12,5 miljardilla vuonna 2023, joka johtui pääosin sijoituksista, ollen loppuvuonna 2023 254,9 miljardia euroa. Ottaen huomioon kuitenkin Suomen ulkoministeriön laatiman ”Suomen Afrikka -Strategian” jossa painotetaan ”Taloudellisten suhteiden lujittamista” on selvää, että osa eläkerahastojen sijoituksista varmasti kohdistuu Afrikan maaperälle. Suomen Afrikka -strategia linjaa imperialististen maiden välisen kamppailun syventymisen hengessä, että Afrikka on Suomelle yhä tärkeämpi kauppakumppani, ja että Suomi pyrkii ”Tulokselliseen kehitysyhteistyöhön” Afrikan maiden kanssa, eritoten kohdistuen Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan. Strategian tavoitteena on tuplata Afrikan kauppa vuoteen 2030 mennessä. Punalipun toimitus on aiemmin kirjoittanut muun muassa suomalaisesta ”kehitysyhteistyöstä” jonka pääasiallinen tavoite on parantaa olosuhteita imperialistiselle riistolle. Suomen strategia tuplata Afrikan kauppa tulee siis nähdä pyrkimyksenä syventää suomalaisen imperialismin riistoa Afrikan maissa.
Kuten tanskalainen imperialismi, myös suomalainen imperialismi hyödyntää erilaisia imperialistien liittoumia pyrkimyksissään Afrikassa, kuten Natoa ja EU:ta. Sen lisäksi, että sen omilla monopoleilla on erilaisia hankkeita sorretuissa kansakunnissa niin Afrikassa kuin muuallakin maailmassa (kts. esim artikkelimme suomalaisesta imperialismista Uruguayssa), se osallistuu myös suurempien imperialistien megaprojekteihin. Ne molemmat vetoavat ”diplomatian muskeleihin” tai asemaansa ”rauhanvälittämisen suurvaltana”. Samanaikaisesti nämä pienemmät imperialistit eivät ole lainkaan vähemmän verisiä tai sortavia: niiden hankkeet aiheuttavat tuhoa ja nälkää, ja ne osallistuvat sorrettujen kansakuntien sortamiseen myös sotilaallisesti. Tanskalainen imperialismi on esimerkiksi myöntänyt pommittaneensa siviileitä Libyassa, ja Suomessa julkisuuteen on tullut, miten suomalaiset ”rauhanturvaajat” ovat käyttäneet paikallista väestöä seksuaalisesti hyväkseen Tšadissa ja kohdelleet heitä rasistisesti. On helppo uskoa, että tämä on vain jäävuoren huippu, sillä näiden paljastusten tarkoituksena on ”avoimuuden” nimissä pestä imperialismin kädet.
”Rauhanvälittämisen” lisäksi ne edistävät pyrkimyksiään ns. ”kehitysavun” nimissä. Imperialistien ”kehitysapu” ei ole mitään muuta kuin toisintoa ”valkoisen miehen taakasta”, joka on puettu uusiin vaatteisiin. Todellista ”kehitysapua” ei ole olemassa, se on byrokraattisen kapitalismin syventämistä imperialistien palveluksessa, ei todellista kehitystä.
