Sosialidemokraattien Kimmo Kiljunen ilmoitti perjantaina eroavansa ulkoasiainvaliokunnan (UaV) puheenjohtajan tehtävästä ymmärrettyään, että valtiomiehen arvokkuudella hänen tulisi erota eikä tulla erotetuksi. IS kiteyttää tapauksen taustan:
”Kiljunen joutui kohun keskiöön torstaina, kun paljastui, että hän oli puhunut suomenvenäläisten tilaisuudessa vastoin Suomen linjaa muun muassa itärajakysymyksestä, tekeillä olevasta kiinteistökauppalainsäädännöstä sekä suomalaisen median asennoitumisesta Venäjään.”
Tarkemmin ottaen hän kritisoi, että itärajan sulku loukkaa suomenvenäläisten ihmisoikeuksia ja haittaa esimerkiksi venäläisten toisinajattelijoiden pakenemista Venäjän hallinnon kynsistä ulkomaille. Hän myös esitti kannattaneensa keväällä käännytyslakia sillä perusteella, että se mahdollistaisi rajan avaamisen, kuten esimerkiksi tasavallan presidentti Stubb silloin vihjaili (jos kohta ei suoraan luvannutkaan). Punalippu käsitteli keväällä yksityiskohtaisesti käännytyslakia useissa artikkeleissaan.
Kiinteistökauppalakia Kiljunen arvosteli rasistiseksi. Asiaa on käsitelty myös Punalipussa.
Suomalaista mediaa, tarkemmin iltapäivälehtiä, hän syytti ”hybridivaikuttamisesta” Venäjän hyväksi perustellen, että nämä levittävät aika usein sensaatiotarkoituksessa venäläisten ”trollien” sanomisia, tarkoittaen esimerkiksi shokkihakuisia kiihkovenäläisiä propagandisteja, jotka puhuvat milloin minkäkin vuosisadan rajojen palauttamisesta. IS:n Seppo Varjus tietenkin inttää iltapäivälehtiin kohdistuvaa syytöstä vastaan, mutta hän sivuuttaa sen nimenomaisen kritiikin, jonka Kiljunen esitti, sillä sitä ei itse asiassa kävisi kiistäminen.
Pääministeri Petteri Orpo kommentoi HS:lle, että Kiljusen lausunnot ”eivät vastaan Suomen, eivät eduskunnan eivätkä hallituksen linjaa”. Hän painotti, että asia on ”kiinnostava ja valtavan kokoinen”, joten se täytyy käsitellä nopeasti, ja hän ilmoitti SDP:lle julkisesti: ”Katseet suuntautuvat Sdp:hen, koska hän on Sdp:n mandaatilla siinä ja heidän pitää tämä asia nyt käsitellä.” Käytännössä tämä tarkoitti, että pääministeri Orpo ilmaisi, että oppositiopuolue SDP:n tulee erottaa Kiljunen UaV:n johdosta.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Kiljunen kritisoi ”Suomen linjaa”. Syyskuussa hän halusi ”virittää keskustelua Suomen ulkopoliittisesta suuresta linjasta” ja ryhtyi arvostelemaan Stubbin lanseeramaa ”arvopohjaista realismia”. Hän mm. arvioi HS:lle, että arvopohjainen realismi on pragmatismia, joka ”kunnioittaa yleviä arvoja ajettaessa kapeita omia etuja” ja että ”pahimmillaan käy niin, että arvojen värillä ei ole niin väliä, kunhan raadolliset intressit ja valta-asema varmistetaan”. Keväällä hyväksytyn ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan arvopohjainen realismi on Suomen linjan perusta. Kiljunen siis kritisoi pari kuukautta sitten käsitettä, jonka tulisi olla koko Suomen linjan perusta. Tuolloin itse Stubb vastasi: ”Uuteen aikakauteen kuuluu se, että voimme avoimesti keskustella.” Toisin sanoen oli sallittua, että UaV:n puheenjohtaja poikkesi Suomen linjasta sen väitetyssä ideologisessa perustassa.
Suomen linjassa pitäytymistä on viime vuosina sovellettu valikoivasti kriteerinä UaV:n puheenjohtajalle. Ennen Ukrainan sodan alkua helmikuun 2022 alussa UaV:n perussuomalainen puheenjohtaja Mika Niikko vaati sosiaalisessa mediassa, että Ranskan presidentti Macronin pitäisi sanoa suoraan, ettei Ukraina liity Natoon. Hänet korvattiin tästä nousseen kohun myötä Jussi Halla-aholla.
Halla-aho puolestaan teki oman irtiottonsa Suomen linjasta hyvin pian. Hän kertoi HS:lle pian sodan alettua, että ”lännen sotilaallinen väliintulo on ennen pitkää vääjäämätön, joten se olisi parempi tehdä ennemmin kuin myöhemmin”, ja hän myös kirjoitti sosiaaliseen mediaan englanniksi, että ”pysäyttäkää Venäjän sotalauma ennen kuin meillä on uusi Groznyi ja Aleppo keskellä Eurooppaa”. Nämä puheet tuomittiin ja Halla-aho pahoitteli niitä, ja asia oli sillä loppuun käsitelty.
Sen sijaan Kiljuselle nousi nyt seinä vastaan. Korkealla yläilmoissa leijuvan ”arvopohjaisen realismin” arvostelu on sallittua. Suoraa ”läntistä” imperialistista sotilaallista interventiota puoltavat puheet ovat sallittuja (kunhan niitä pahoitellaan). Mutta kansainvälisen oikeuden ja Suomen perustuslain vastaisen rajapolitiikan kritisoiminen ei ole sallittua. Tämä NATO-Suomen ”läntisen suomettumisen” politiikka on kiteytetty nerokkaasti Kiljusen eroa käsittelevän IL:n pääkirjoituksen otsikkoon: ”Nyt tuli lopullinen piste YYA-Suomelle” (valitettavasti itse teksti on sisällöllisesti köyhä eikä käsittely vastaa otsikkoa).
Siten Kiljusen tapauksessa toteutuu Suomen porvariston ulkopolitiikan konsensus, jota pidetään pakolla yllä yhtä hyvin nyt kuin Kekkosen aikaan. Sitä ei muuta Kiljusen eroa seuraavana päivänä Ylen Ykkösaamussa Stubbin vakuuttelu, että ”nykymaailmassa voi käydä avointa keskustelua ulkopolitiikasta” – varsinkaan kun hän jatkaa tekemällä sen tyhjäksi heti perään vahvistaessaan jälleen tarpeen ulkopolitiikan konsensukselle: ”Ja meillä kun on rajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä, niin se, että pysytään tietyissä linjoissa, ollaan samanmielisiä siitä, miten turvallisuutta hoidetaan oman puolustuksen kautta, Nato-jäsenyyden kautta, erilaisten kumppanuuksien kautta. Siinä pidetään kiinni linjasta.”
Osaltaan tätä teemaa vahvistaa myös IS:n Timo Haapala, joka kritisoi pääkirjoituksessaan ulkopoliittisen johdon puutetta, jota ilmaisee paitsi Kiljusen tapaus, myös eräät taannoiset ulkopolitiikkaa koskeneet julkisuuteen päätyneet väittelyt. Hän päättää pääkirjoituksensa paljonpuhuvaan lauseeseen: ”Urho Kekkonen sen sanoi: muut asiat voivat olla rempallaan, mutta ei ulkopolitiikka.”
Sivukysymyksenä keskustelussa on esiintynyt myös ”huoli” sananvapaudesta, kun Kiljunen vaikutusvaltaisessa asemassa olleena poliitikkona on esittänyt voimakasta kritiikkiä mediaa kohtaan. Vaikka tämä on sivukysymys käydyssä keskustelussa, on huomattava, että tässäkin on eri standardit eri kannoille. MPKK:n professorit eversti (evp) Petteri Jouko ja everstiluutnantti Marko Palokangas niin ikään syyttivät taannoin mediaa ”hybridivaikuttamisesta” termin ”käännytyslaki” johdosta. HS, joka termin lanseerasi, tyytyi lähinnä tuohtuneena oikomaan väärinkäsitystä, mutta kohua ei noussut.
Kiljunen on pitkän linjan opportunisti, jolle politiikanteon populistisetkaan menetelmät eivät ole vieraita. Hän on kyynisesti kannattanut mm. käännytyslakia, vaikka kohutilaisuudessa selittelikin toimintaansa parhain päin selkärankansa osoittaessa häkellyttävän suurta notkeutta.
