Kirjoitimme aiemmin Donald Trumpin merkityksestä kansainvälisesti. Tässä osassa käsittelemme suomalaisen imperialismin suhdetta häneen erityisesti viimeaikaisten kehitysten valossa.
Ensinnäkin julkaisemassamme anti-imperialistien yhteisjulkilausumassa on torjuttu jyrkästi se suomalaisen imperialismin loru, että Trump palvelisi venäläistä imperialismia. Trumpin toiminnalle on jenkki-imperialismin intressien kannalta hyvin looginen peruste. Jenkki-imperialismi haluaa keskittyä patoamaan kiinalaista sosiali-imperialismia, mistä syystä se haluaa rauhoittaa tilanteen Ukrainassa toistaiseksi sekä kiihdyttää vehkeilyä venäläisen imperialismin kanssa. Toiseksi tulee myös huomata se, mistä kirjoitimme tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa: jenkki-imperialismi ei ole muuttunut muuksi Trumpin valinnan myötä. Se oli ja on edelleen maailman kansojen vihollinen numero yksi ja Trumpin toimet ovat vain ilmausta koko imperialistisen järjestelmän yleiskriisin ja mädäntyneimmän imperialistivallan kriisin syventymisestä, eivät tulosta hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tai “hulluudestaan”.
Suomalaiselle imperialismille tilanne on epämieluisa. Se haluaa aina olla ”voittajien puolella” imperialistien välisen taistelun kärjistyessä ja näkee jenkki-imperialismin tässä sille parhaana ”liittolaisena”, eikä tämä käsitys ole sinänsä muuttunut. Sille venäläinen imperialismi on tällä hetkellä sen vihollinen numero yksi ja sitä jopa Euroopan tasolla hyvin jyrkästi – sillä myös eurooppalaisten imperialistien keskuudessa esiintyy ristiriitoja tässä kysymyksessä, esimerkiksi espanjalainen imperialismi ja italialainen imperialismi ovat huomattavasti vähemmän kiinnostuneita asiasta, mikä näkyy niiden ns. ”alisuoriutumisessa” sotilasbudjettien kasvattamisessa – joskin nekin militarisoituvat ja taantumuksellistuvat tästä huolimatta, niiden huomio vain on muualla. Lisäksi eurooppalaiset imperialistit, suomalainen imperialismi niiden mukana, on sivuutettu täysin ryöstösaaliin jaossa Ukrainassa.
Suomalainen imperialismi toki tukee aloitteita ”vahvemman Euroopan” puolesta. Saksalainen imperialismi on sille ennestään merkittävä sen vehkeilyssä muiden imperialistien kanssa, ja se toivookin, että saksalainen imperialismi pystyisi ottamaan johdon Euroopassa. Sille on edullista tukea pienempien imperialistien vehkeilyn tiivistämistä suurempien mielivallalta suojautumiseksi. Euroopan tasolla sen katseet kohdistuvat erityisesti Saksaan, jonka se näkee ongelmista huolimatta olevan vahvin alueellinen valta. Toisaalta suomalainen imperialismi pyrkii myös edistämään ”Pohjoismaista yhteistyötä” saksalaista imperialismia vastaan Pohjolassa. Eurooppalaiset imperialistit ovat siis kaikkea muuta kuin sulassa sovussa keskenään.
Samalla suomalaisella imperialismilla on ristiriitoja tämän ”eurooppalaisen yhteistyön” syventämisen kannalta. Tämä huomataan sen ulkopoliittisen johdon, erityisesti presidentti Stubbin ja pääministeri Orpon lausunnoista. Myös esimerkiksi Helsingin Sanomien Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen on kommentoinut sitä, että siinä missä saksalainen imperialismi puhuu mm. Euroopan ”ydinasesateenvarjon” ja ylipäätään militarisaation puolesta, Suomi ei ”ole tunnustanut tosiasioita” (Turtiaisen mukaan) vaan luottaa siihen, ettei Yhdysvallat vetäytyisi Euroopasta ja Natosta. Petteri Orpo myös painotti eduskunnan kyselytunnilla, että ”Yhdysvaltoihin voi yhä luottaa”. Myös Stubb on sanonut, että tässä vaiheessa ei ole mitään merkkejä siitä, että Yhdysvallat olisi vetäytymässä Natosta. Suomalainen imperialismi vaikuttaa yleisesti olevan hyvässä huudossa Yhdysvalloissa, mistä jotkut porvarilliset tutkijat ovat pitäneet merkkinä mm. sitä, että Stubb pääsi ensimmäisten joukossa keskustelemaan puhelimessa Trumpin kanssa. Tämä nähtiin merkkinä siitä, että Suomella on mahdollisuus olla “tärkeä ja hyvä liittolainen” Yhdysvalloille. Epäilemättä suomalainen imperialismi tavoitteleekin tätä. Suomalaisen imperialismin kantaa kuvaakin hyvin se, että Stubb totesi Zelenskyin nöyryytyksen jälkeen, että on ”Euroopan hetki toimia”, ja sanoi heti perään, ”Näemme, että Atlantin yllä on sankka sumupilvi. Meidän intresseissä on se, että se hälvenee.” Hänen mukaansa ”Suomen intresseissä on tukea Ukrainaa ja se, että liittolaisuussuhde Yhdysvaltojen kanssa Naton sisällä toimii edelleen”. Stubb esittää siis, että Euroopan tulee toimia, ei pääasiassa itsensä vahvistamiseksi vaan suhteen Yhdysvaltoihin tiivistämiseksi ja korjaamiseksi. Tämä eroaa esimerkiksi saksalaisen imperialismin ulostuloista, joissa korostuu enemmän se, että Eurooppa on yksin.
Suomalainen imperialismi tukeutuu voimakkaasti poliittisesti ja sotilaallisesti jenkki-imperialismiin, koska se ei usko syvässä kriisissä olevaan saksalaiseen imperialismiin tosissaan. Jopa valtionmedia Yle on todennut tämän – ”On hyvä olla maailman vahvimman valtion kyljessä”. Imperialistien välisen kilpataistelun kärjistyessä ja imperialistien valmistautuessa maailmansotaan maailman uudelleenjakamiseksi suomalainen imperialismi haluaa pedata itselleen mahdollisimman vakaan jalansijan haaveillen saavuttavansa suuremman osuuden ryöstösaaliista, mitä se tarvitsee kipeästi keskellä syvää kriisiään ja kilpailijoistaan jäämistä. Se ei kuitenkaan ole lainkaan tyytyväinen siihen, että maailman ainoa hegemoninen supervalta toimii kuin maailman ainoa hegemoninen supervalta, eli välittämättä pienempien imperialistien toiveista.
Lue myös aikaisempi juttumme aiheesta:
Yhdysvallat on Suomen suurin kauppakumppani. Joillakin suomalaisen imperialismin monopoleilla on oikeastaan paljonkin taloudellisia intressejä, joiden kannalta Trumpin talouspolitiikka ei ole ainoastaan haitallista. Jotkut suomalaiset monopolit oikeastaan ehtivät iloita tulleista. Eräs tällainen on Outokumpu, joka arvio hyötyvänsä tulleista, koska sillä on jo paljon tuotantoa Yhdysvalloissa. Jo joulukuussa useat monopolit kertoivat pyrkivänsä vahvistamaan asemaansa Yhdysvalloissa tullien välttämiseksi. Tilanne onkin siis hyvä suurimmille ja voimakkaimmille monopoleille, jotka pystyvät joustavammin uudelleenjärjestämään toimintaansa ja purkamaan tullien vaikutusta. Toisaalta Yhdysvaltojen merkitys vientimaana on kasvanut, joten tullit ovat myös haitallisia niille monopoleille, joilla ei ole tuotantoa Yhdysvalloissa. Markkinoiden epävarmuus voi vaikuttaa myös epäsuorasti suomalaisten monopolien tilauksiin.
Lisäksi Trumpin hallinto on kaavaillut tilaavansa 40 jäänmurtajaa uudistaakseen vanhentunutta jäänmurtajalaivastoaan, ja tämä merkitsee valtavaa mahdollisuutta suomalaisille telakkateollisuuden monopoleille viime kesänä solmitun Ice Pact -jäänmurtajasopimuksen nojalla.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että imperialistisen järjestelmän perusristiriidat kärjistyvät. Pääasiallinen ristiriita aikanamme on ristiriita sorrettujen kansakuntien ja imperialismin välillä, joka vaikuttaa kaikkiin muihin perusristiriitoihin, niin myös imperialistien välisiin ristiriitoihin. Suomalaiselle imperialismille oikeudenmukainen rauha Ukrainassa merkitsee sopimusta, jossa sekin pääsee osalle ryöstösaaliista. Sen toimissa ja puheissa ei ole kyse ”solidaarisuudesta” tai Ukrainan kansan taistelun tukemisesta – tukeehan sekin kapitulaatiota taistelusta miehittäjää vastaan muka ”paremmin ehdoin”. Suomalainen imperialismi älähti vasta, kun Trumpin toimet sorrettuja kansakuntia vastaan koskettivat sen omia intressejä – sitä ei kiinnosta esimerkiksi Trumpin räikeät toimet sorrettujen kansakuntien itsemääräämisoikeutta vastaan Latinalaisessa Amerikassa, joista olemme kirjoittaneet tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa. Oikeuttaakseen militarisaationsa valmistautuessaan imperialistiseen maailmansotaan maailman uudelleenjakamiseksi, suomalainen imperialismi uskottelee, että Ukrainan jälkeen Suomi on seuraava. Tämä kuitenkin hämärtää kysymyksen ristiriidoista – Suomen ja Venäjän välillä kyse on imperialistien välisestä ristiriidasta, Ukrainan ja Venäjän välillä sorretun kansakunnan ja imperialismin välisestä ristiriidasta.
Koko kysymys jenkki-imperialismista kietoutuu siihen, miten suomalainen imperialismi näkee parhaiten edistävänsä imperialistista riistoaan ja sortoaan pienenä imperialistina, joka on jäänyt pahasti myös pohjoismaisista kilpailijoistaan. Vaikka suomalaisen imperialismin lehdistössä maalataan Trumpista petturia ja Putinin kätyriä, suomalainen imperialismi haluaa edelleen uskoa jenkki-imperialismiin ja etsiä keinon, jolla se pääsisi edelleen sen siivellä suuremmalle osalle ryöstösaaliista, sorretuista kansakunnista. Vaikka se onkin verrattain heikko ja pieni imperialisti, se ei ole millään tavalla pienempi paha, vaan yhtä loismainen, mätä ja verinen kuin mikä tahansa muu imperialisti.
