29. maaliskuuta Suomen presidentti Alexander Stubb tapasi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Mar-a-Lagossa Floridassa. Presidentit pelasivat yhdessä golfia ja keskustelivat ”Yhdysvaltojen ja Suomen välisen kumppanuuden vahvistamisesta”, johon kuuluu myös ”useiden kipeästi tarvittavien jäänmurtajien ostaminen ja kehittäminen Yhdysvalloille”, kuten Donald Trump kirjoitti Truth Social-palvelussa. Suomi oli ensimmäinen Pohjoismaa, joka sai audienssin Trumpin luokse. Aiemmin Stubb pääsi myös ensimmäisten joukossa puhumaan Trumpin kanssa puhelimessa.
Tapaamisesta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Stubb kertoi, että Stubb oli välittänyt ”Suomen kannan”, että Ukrainaan tarvitaan tulitauko viimeistään 20. huhtikuuta mennessä ”ilman minkäänlaisia ehtoja”. Tämä tulitaukoehdotus tulee nähdä osana imperialistien jenkki-imperialismin johdolla ajamia Ukrainan kansallisen vastarinnan kapitulaatiota esittäviä ”rauhansuunnitelmia”. Stubb korosti, että käytössä tulisi olla ”vahva sanktiomenettely”, joka käytännössä tarkoittaisi pakotteita. Stubbin mukaan Venäjä ”ymmärtää vain voimaa”, mutta tämä “voimankäyttö” olisi pakotteita ja venäläisten jäädytettyjen varojen käyttöönottoa – käytännössä siis samoja asioita, joihin Keith Kellogg viittasi puhuessaan Yhdysvaltojen Venäjää kohtaan käyttämistä painostuskeinoista. Käytännössä Stubb lähinnä myötäili Trumpia, ajaen Ukrainan kansallisen vastarintasodan johdon kapitulaatiota.
Stubbilla oli tuotavanaan tapaamisesta Yhdysvaltojen viesti siitä, että Yhdysvallat ei ole lähdössä Natosta, mutta kaikkien Nato-maiden tulee nostaa puolustusmenojaan. Jenkki-imperialismi ajaa eurooppalaisten imperialistivaltojen militarisaation kiihdyttämistä sen ehdoilla, jotta se voi itse siirtää painopistettä indopasifiselle alueelle, samalla asettaen niiden talouksille yhä suuremman rasitteen ja toisaalta seuraten mottoa ”hajoita ja hallitse” pyrkien erottamaan ne niin toisistaan, Venäjästä kuin Kiinastakin.
Tähän mottoon sopii sekin, että Yhdysvallat pyrkii lähentymään Pohjoismaista erityisesti Suomea ja tarjoaa sille esimerkiksi arvokasta jäänmurtajadiiliä (jonka pohja rakennettiin jo Bidenin aikana) samalla, kun se loukkaa Tanskaa puheillaan Grönlannista ja uhkailee jopa sotilaallisella voimankäytöllä, vaikka Stubbin mukaan näillä asioilla ei olekaan mitään korrelaatiota keskenään. Trump on kehunut Suomea jo useita kertoja aiemmin ja huomioinut sen puheissaan. Yhdysvalloille Suomi on sotilaallisesti kiinnostava sen sijainnin kannalta ja toisaalta esimerkiksi sen alueellisesti voimakkaiden ja suurten maavoimien ja suuren asevelvollisuuteen perustuvan reservin vuoksi. Suomalainen imperialismi on tästä syystä ollut hyvässä huudossa Yhdysvalloissa jo ennen Trumpia. Lisäksi tilanteessa, jossa vehkeily jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin välillä on kehittymässä pääasialliseksi, suomalaisen imperialismin entisellä välittäjän roolilla näiden välillä on merkitystä.
Olemme kirjoittaneet aiheesta mm. täällä:
Yhdysvallat pyrkii näin edistämään asemaansa ainoana hegemonisena supervaltana vehkeilemällä esimerkiksi suomalaisen imperialismin kanssa . Se pyrkii yhtäältä pitämään saksalaisen imperialismin suhteellisen heikkona, jotta se ei voi yhdistää eurooppalaisia imperialistivaltoja hetkellisesti taakseen Yhdysvaltoja vastaan. Pohjoismaiset imperialistit puolestaan nojaavat toisiinsa muodostaakseen vastavoiman saksalaisen imperialismin alueellisen hegemonialle. Toimillaan Trumpin hallinto pyrkiikin siis aiheuttamaan hajaannusta eurooppalaisten imperialistivaltojen keskuudessa.
Suomella on merkitystä myös siksi, että se on ennen toiminut välittäjänä imperialistien diplomatiassa. Viime vuosina se on omaksunut jyrkemmän roolin venäläistä imperialismia vastaan, mutta vain muutamia päiviä Trumpin tapaamisen jälkeen Stubb totesi, että Suomessa on varauduttava siihen, että puhevälit palautetaan Venäjään. Hän kertoi asiasta tavattuaan Ison-Britannian pääministeri Keir Starmerin, jonka maa on tunnetusti suuntautunut vehkeilyssään kohti Yhdysvaltoja. Iso-Britannia on ottanut johtavan roolin ”halukkaiden koalitiossa”, mikä merkitsee, että koalitio ei ole todellisuudessa voimakas vastavoima Yhdysvaltoja vastaan. Stubbin mukaan ”halukkaiden koalitiossa” pyritään nyt valmistautumaan yhteyden ottamiseen Putiniin. Tämä paljastaa ensinnäkin, miten suomalainen imperialismi toimii jenkki-imperialismin juoksupoikana, ja sen ”solidaarisuus” Ukrainan kansan taistelua kohtaan on pelkkää demagogiaa sen omien intressien palvelemiseksi. Toisaalta eurooppalaiset imperialistit ymmärtävät, että niiden täytyy päästä neuvottelupöytään Ukrainasta, mutta tässä niillä on kovin vähän vipuvartta. Vaikuttaisi siltä, että Stubbin mainitsema yhteydenotto tapahtuisi Yhdysvaltain ehdoilla, mistä kertoo tämän tiedon ajoittuminen Stubbin Yhdysvaltain-vierailun yhteyteen sekä toisaalta Ison-Britannian rooliin. Muu ei edes voisi olla mahdollista ottaen huomioon sen, että jenkki-imperialismi on maailman ainoa hegemoninen supervalta, mikä on tullut useaan kertaan todistetuksi myös siinä, miten Euroopan imperialistivallat on syrjäytetty neuvotteluista Ukrainan jakamisesta. Oletettavasti suomalainen imperialismi pyrkii tekemään itsestään hyödyllisen jenkki-imperialismille toivoen pääsevänsä osalle Ukrainasta vedoten asemaansa ”Putin-kuiskaajana”. Samanaikaisesti kovin julkinen välien lämmittäminen Venäjään aiheuttaa Suomen porvaristolle myös ongelmia – onhan Venäjän uhkaa lietsomalla pitkään poljettu demokraattisia oikeuksia ja oikeutettu raivopäinen militarisaatio. 5. huhtikuuta ulkoministeri Elina Valtonen myös toppuutteli Ylellä puheita yhteydenotosta ja totesi, että Putinille soittaminen ei vielä olisi ajankohtaista.
Kaikessa tässä on kyse siitä, miten suomalainen imperialismi pyrkii osaksi imperialistien välisen kilvoittelun ryöstösaaliista, sorretuista kansakunnista, tässä tapauksessa erityisesti Ukrainasta. Stubbin ja Trumpin tapaamista edelsi pitkällinen ”puskeminen” ja valmistelu. Suomalainen imperialismi väittää, että Stubb toimi tapaamisessa Ukrainan ja eurooppalaisten imperialistivaltojen asiamiehenä. Tämä tosin käy heikosti ilmi tapaamisen sisällöistä. Tässä käy ilmi ennenkaikkea se, miten haurasta ”Euroopan” yhtenäisyys on – imperialistit ajavat aina lähtökohtaisesti omaa etuaan, vaikka ne voivatkin muodostaa hetkellisiä liittoumia, jos ne katsovat niiden ajavan näitä intressejä. Vierailussa kyse oli erityisesti suomalaisen imperialismin intresseistä ja sen suhteesta jenkki-imperialismiin, ja Stubbin lausunnot sen jälkeen osoittavat, että suomalainen imperialismi toimii Euroopassa jenkki-imperialismin juoksupoikana. Vaikka suomalaisen imperialismin mediassa saatetaankin lietsoa käsitystä Trumpista Venäjän ”palvelijana”, sen ulkopoliittinen johto on kerta toisensa jälkeen ilmaissut nojaavansa imperialistien välisessä vehkeilyssä erityisesti Yhdysvaltoihin, mikä johtuu siitä, että suomalainen imperialismi näkee tämän parhaana vaihtoehtona edistää omia intressejään. Toisaalta se ei voi yksin luottaa maailman ainoaan hegemoniseen supervaltaan, vaan pyrkii myös vehkeilemään muiden eurooppalaisten imperialistivaltojen kanssa saadakseen turvaa Yhdysvaltojen mielivallalta.
Samanaikaisesti suomalainen imperialismi pyrkii ylläpitämään kahdenvälistä suhdetta Ukrainaan. Tämä tapahtuu täysin Yhdysvaltojen hyväksynnällä, vaikka toki suomalainen imperialismi pyrkiikin tällä edistämään omia intressejään. Suomalaisen imperialismin ja Ukrainan suhteen määrittymisestä erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin kertoo mm. Zelenskyin hiljattainen vierailu. Zelenskyin Suomen vierailussa kyse oli Ukrainan osalta pyrkimys löytää kanava erityisesti jenkki-imperialismia kohti ja suomalainen imperialismi pyrki toimimaan tässä välittäjänä. Ei liene sattumaa, että Zelenskyi jatkoi matkaa Norjaan, joka on myöskin vehkeilyssään suuntautunut erityisesti jenkki-imperialismia kohti. Lisäksi Ukrainan edustajat pitivät tiiviisti yhteyttä Stubbin kabinettiin tämän Mar-a-Lagon vierailun aikana, pyrkien nostamaan esille asioita, joita Stubbin tulisi välittää Trumpille. Vierailun jälkeen Zelenskyi myös kiitti Stubbia tuesta Ukrainalle ja siitä, että hän oli jakanut tapaamisen yksityiskohtia Ukrainan hallinnon kanssa. Suomalainen imperialismi ajaa kuitenkin myös Ukrainan vastarintasodan johdon kapitulaatiota miehittäjän edessä ja maan jakoa imperialistien kesken, mikä käy yhä selvemmäksi siitä, miten se pyrkii tekemään itsestään hyödyllisen jenkki-imperialismin silmissä ja löytämään keinon palvella sen ”rauhansuunnitelmia”.
Tapaus osoittaa suomalaisen imperialismin tekopyhyyden. Imperialistien ”rauhansuunnitelmat” eivät palvele Ukrainan kansan ja työväenluokan etuja, vaan maan väkivaltaista jakamista imperialistien kesken. Se, mikä palvelee Ukrainan kansan etuja, on sen nojautuminen omiin voimiinsa, ei imperialisteihin, ja sitkeän taistelun jatkaminen miehittäjää vastaan, lopulta kansallisen vastarintasodan muuttaminen kansansodaksi. Venäjän työväenluokan rooli tässä on puolestaan kaikin tavoin tukea taistelua ”omaa” imperialistiaan vastaan. Imperialistien pistinten rauhassa imperialistisen kansakunnan ja sorretun kansakunnan välillä ei voi olla kyse muusta kuin loismaisesta, sortavasta ”rauhasta”. Myös suomalaisten vallankumouksellisten on tuettava lujasti Ukrainan kansan anti-imperialistista taistelua ja vastustettava kapitulaatiota siitä imperialistien ”rauhansuunnitelmien” edessä sekä toisaalta ”oman” imperialismimme vehkeilyä maailman kansojen päävihollisen kanssa päästääkseen osaksi veriateriasta. Stubbin ja Trumpin hymyillessä golfkentällä Ukrainan kansa vuodattaa vertaan miehittäjää vastaan, verta, jonka myös suomalainen imperialismi haluaa antaa valua hukkaan päästäkseen osingoille ryöstösaaliista.
