Yhdysvalloissa Donald Trumpin hallinto on avoimesti kiihdyttänyt repressiota erityisesti sorretuista kansakunnista tulevia maahanmuuttajia kohtaan, aloittaen laajamittaiset pakkopalautukset väitetysti ”järjestäytynyttä rikollisuutta” vastaan. Pakkopalautukset ovat useissa tapauksissa tapahtuneet tavoin, jotka rikkovat pakkopalautettujen perusoikeuksia sekä myös Yhdysvaltain omia lakeja.
Yleisesti pakkopalautusten ja muun repression kiihdyttäminen siirtolaisia vastaan on ilmaus imperialismin yleiskriisistä. Vaikka Trumpin hallinto toteuttaa tätä politiikkaa aiempaa avoimemmin ja aina vain laittomammilla tavoilla, kyse ei ole sen erityisestä pahuudesta – Bidenin hallinto toteutti myös laajamittaisia pakkopalautuksia, jopa tiuhempaan tahtiin kuin Trumpin hallinto. Pakkopalautukset ja muu ”maahanmuuttopolitiikka” ovat yleisesti imperialistien keino hallita siirtolaisvirtoja, jotka imperialismin yleiskriisin syveneminen on laittanut liikkeelle. Kuten olemme useaan kertaan osoittaneet, ne haluavat halpaa työvoimaa vailla oikeuksia, ja pakkopalautukset ja muu maahanmuuttopolitiikka tähtää siirtolaisten pitämiseen epätoivoisessa asemassa, sen lisäksi, että se on konkreettista siirtolaisvirtojen hallintaa.
Vuonna 2015 ns. ”pakolaiskriisi” järisytti Euroopan imperialistivaltoja, ja siitä asti laittomuudet siirtolaisia kohtaan ovat vain lisääntyneet, ja niitä on jopa kirjattu lakiin. Kansanmurha on jo pitkään ollut myös Euroopassa imperialistien ja niiden lakeijoiden politiikka siirtolaisia vastaan. Imperialistien kriteerit sille, kuka saa jäädä ja kuka ei, ovat täysin mielivaltaisia eikä niillä ole mitään tekemistä niiden kovasti hehkuttamien ”ihmisoikeuksien” kanssa. Siirtolaisia kohdellaan yleisesti kuin rikollisia. Hiljattain suomalaisen imperialismin media on nostanut esille nigerialaisen Maryn tarinan. Mary oli suljettu vankilaolosuhteisiin kahden pienen lapsensa kanssa useiksi kuukausiksi. Tämä rikkoo räikeästi esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, joka on maailman laajimmin ratifioitu ”ihmisoikeussopimus” ja jota myös Suomi on sitoutunut noudattamaan. Koko tapaus on hyvin irvokas esimerkki imperialistien täysin mielivaltaisesta ”ihmisoikeuskäsityksestä”: Mary lapsineen aiotaan pakkopalauttaa Italiaan, jossa hän on joutunut ihmiskaupan uhriksi. Samanaikaisesti Maryn tapaus ei ole suinkaan ainutlaatuinen vaan samanlaista räikeää epäoikeudenmukaisuutta ja perusoikeuksien loukkaamista tapahtuu jatkuvasti kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa. Tämän lisäksi suomalainen imperialismi jatkaa myös edelleen kansainvälisten sopimusten vastaista käytäntöään itärajalla, ja tätä ”väliaikaista” laittomuutta pidennettiin jälleen huhtikuussa.
Lue myös:
Kun yleisesti ”maahanmuuttopolitiikka” on yritystä hallita siirtolaisvirtoja ja siinä on itsessään kyse näiden joukkojen pitämisestä sorrettuina, imperialismin yleiskriisin entisestäkin syvenemisestä kertoo see, että imperialistit käyttävät pakkopalautuksia myös yhä avoimemmin erityisesti sorretuista kansakunnista tulevien maahanmuuttajien poliittista järjestäytymistä vastaan. Merkittävää julkisuutta ovat saaneet Palestiina-aktivistien pakkopalautukset Yhdysvalloissa, joista tunnetuin on Mahmoud Khalilin tapaus. Khalil on johtanut Palestiina-solidaarisuusliikettä Columbian yliopistolla ja hänet pidätettiin 8. maaliskuuta, eikä hänelle ole mm. myönnetty lupaa edes olla paikalla oman poikansa syntymässä. Khalilia ei syytetä mistään rikoksista, mutta hänen oleskelulupansa vietiin vedoten hänen Yhdysvaltain ulkopoliittisille intresseille aiheuttamaansa ”uhkaan”. Myös Suomessa oleskelulupa voidaan kieltää tällä perusteella. Myös satojen muiden opiskelijoiden oleskeluluvat on peruutettu, ja Yhdysvallat uhkaa pakkopalauttaa tai on jo pakkopalauttanut myös useita muita Palestiina-aktivisteja, joilla on voimassa oleva oleskelulupa ja viisumi Yhdysvalloissa, syyttäen heitä mm. Hamasin tukemisesta. Kuitenkin perusteena ovat täysin demokraattiset, sananvapauden piiriin kuuluvat toimet, kuten mm. akateemisen boikotin vaatiminen, rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistuminen ja tuen osoitukset Palestiinalle sosiaalisessa mediassa.
Samanaikaisesti pakkopalautuksia on kohdistettu myös esimerkiksi työläisaktivisteihin. Yhdysvaltain maahanmuuttoviranomaiset ovat pidättäneet hiljattain mm. Alfredo “Lelo” Juarez Zeferinon, joka on maataloustyöläisaktivisti, joka on taistellut erityisesti siirtolaistaustaisten työläisten oikeuksien puolesta Washingtonin osavaltiossa, sekä Jeanette Vizguerra-Ramirezin, joka on siirtolais- ja ammattiyhdistysaktivisti Coloradossa.
Pakkopalautukset Palestiina-aktivisteja vastaan eivät kuitenkaan ole vierasta myöskään Euroopassa. Kreikka, joka palvelee tässä imperialististen isäntiensä, erityisesti jenkki-imperialismin, intressejä, oli ensimmäinen Euroopan maa, joka kohdisti pakkopalautuksia Palestiina-aktivisteihin keväällä 2024. Kreikka on tämän lisäksi asettanut mm. matkustuskieltoja Palestiina-aktivisteille. Saksalainen imperialismi kohdistaa raakaa repressiota Palestiina-solidaarisuusliikkeeseen ja kriminalisoi täysin sananvapauden piirissä olevia asioita. Saksassa ainakin neljä rikoksiin syyllistymätöntä Palestiina-aktivistia, yhdysvaltalainen Cooper Longbottom, puolalainen Kasia Wlaszczyk ja irlantilaiset Shane O’Brien ja Roberta Murray kohtaavat pakkopalautuksen uhan johtuen osallistumisestaan Palestiinaa tukeviin mielenosoituksiin. Aktivisteja vastaan on esitetty syytös ”antisemitismistä”. Heidän oikeusavustajansa ovat todenneet, että pakkopalautuksille ei ole minkäänlaista laillista perustetta, esitetyt syytökset ovat puhtaasti poliittisia ja pakkopalautus tällä perusteella rikkoo perusoikeuksia, kuten sananvapautta. Oikeus on huhtikuussa estänyt ainakin toisen irlantilaisen aktivistin pakkopalautuksen, koska sille ei ole laillisia perusteita.
Kyse ei ole pelkästään Palestiina-solidaarisuudesta. Tällä hetkellä repressio kohdistuu erityisesti Palestiina-solidaarisuusliikkeeseen, koska imperialismin kasvot ovat paljastuneet laajoille joukoille maailmassa juuri Palestiinassa, ja tämä on antanut sysäystä anti-imperialistisen liikkeen voimakkaalle nousulle maailmassa. Kyse on kuitenkin yleisemmin imperialistien pyrkimyksestä hallita järjestelmänsä yleiskriisin kärjistymistä, mihin ne eivät pysty kiistämättä ihanteitaan ”demokratiasta” kiihtyvään tahtiin, osoittaen yhä avoimemmin, että imperialismi merkitsee vapautta vain riistäjille ja sortajille. On otettava myös huomioon, että julkisuutta laajasti saaneet poliittisesti motivoituneet pakkopalautukset ovat vain jäävuoren huippu siinä kansanmurhaisessa repressiossa, joka jatkuvasti kohdistuu siirtolaisiin, erityisesti kaikista köyhimpiin heistä, kaikkialla maailmassa mediamonopolien vaietessa.
Imperialistien pelko erityisesti sorretuista kansakunnista tulevien joukkojen järjestäytymistä ja kapinaa niitä vastaan kuvaakin se, että saksalainen imperialismi yrittää yleisen sensuurin ohella kieltää muiden kuin saksankielisten tunnusten käyttämisen mielenosoituksissa, vedoten siihen, että mielenosoittajien tulee todistaa, etteivät tunnukset ole ”laittomia” – mikä on täysin oikeusvaltioperiaatteen vastaista, sillä asiassa todistustaakka on poliisilla ja syyttäjällä. Yleisesti tunnusten kielto poliisin toimesta on myös mitä räikeintä sensuuria ja demokraattisten oikeuksien polkemista ja laittomuutta useissa eri aspekteissa. Dem Volke Dienen on uutisoinut asiasta, ja sen vastaanottamassa lukijan kirjeessä on huomautettu, että kyse ei sinänsä ole yksinomaan arabian kielestä ja Palestiina-solidaarisuusliikkeestä, vaan samaa politiikkaa on käytetty aikoinaan Saksan keisarikunnassa vuonna 1908 erityisesti puolankielisen väestön järjestäytymistä vastaan. Lukijan kirjeessä todetaan, että tänään tähtäimessä on arabian kieli, huomenna ehkä espanja tai portugali – mikä tahansa imperialistien intressejä vastustavien sorrettujen kansakuntien kieli. Kyse on siitä, että ilmaisunvapaus rajoitetaan valtion kontrollin puitteisiin.
Seuraten tätä esimerkkiä voidaan myös todeta, että Palestiina-aktivistien pakkopalautuksissa on myös kyse tästä – imperialistien pyrkimyksestä hallita sitä vastaan nousevaa anti-imperialistista liikettä ja erityisesti sorretuista kansakunnista tulevien joukkojen järjestäytymisen estämistä imperialismin keskuslinnoituksissa. Ne ovat osa yleistä taantumuksellistumista ja kasvavaa erityisesti sorretuista kansakunnista tulevien joukkojen oikeuksien polkemista, joka saa useita erilaisia muotoja. Suomessa ei tällä hetkellä keskustella pakkopalautuksista poliittisia aktivisteja vastaan – mutta tiedämme, että ”kansalllisen turvallisuuden” nimissä täälläkin voidaan tehdä ilmeisesti lähes mitä vain. Lisäksi suomalaisen imperialismin eri edustajat useissa eri yhteyksissä nostavat esille kysymyksen maahanmuuttajien integraatiosta, ja erityisesti viime alue- ja kuntavaalien kohdattua voimakkaan joukkojen hyljeksynnän, kysymys köyhien ja maahanmuuttajien voimakkaammasta ”osallistamisesta” on nostettu jälleen esille. Suomalainen imperialismi ei halua edistää heidän poliittista osallistumistaan, vaan korporativistisen ajatuksen mukaisesti heidän osallistumistaan nimenomaan taantumuksellisen, porvarillisen valtion kautta. Tämä on vain näennäistä osallistumista – heidän itsenäinen, anti-imperialistinen poliittinen aktiivisuutensa saa vastaansa välittömästi repressiota. On nähtävä nämä kolikon kaksi puolta, sillä suomalainen imperialismi yrittää kovasti maalata itsensä ”demokratian” ja ”ihmisoikeuksien” puolustajana. Suomalaisen imperialismin ”liberalismi”, sateenkaarilippujen kehystämä ”antirasismi” ja ”suvaitsevaisuus” on täysin taantumuksellista. Tämä on pelkkää pintaa veriselle, julmalle riistolle, jota se kohdistaa sorrettuihin kansakuntiin sekä työväenluokkaan Suomessa, pelkkää tekopyhyyttä niiden kasvavien laittomuuksien ja oikeuksien polkemisen edessä, jota se kohdistaa laajimpiin ja syvimpiin joukkoihin. Kyse on yhtä lailla yrityksestä hallita kytevää anti-imperialistista taistelua.
