12. toukokuuta Filippiineillä pidettiin täysin taantumuksen käsissä olleet välivaalit. Porvarillinen media on luonnehtinut vaaleja ”yllättäväksi takaiskuksi” presidentti Ferdinand Marcos Jr:n hallitukselle. Senaattiin valittiin 12 uutta edustajaa, joista 5 on nykyisen presidentin liittolaisia ja 5 lähellä ex-presidentti Rodrigo Dutertea. Marcos ja Duterte tunnetaan kahtena korruptoituneimpana hallitsevana perheenä Filippiineillä. Kahta oppositiosta valittua pidettiin yllätyksenä. Filippiiniläiset toverimme ovat tiivistäneet vaalien pääkysymykset ja esittäneet, miksi kansansota on ainoa tie edistykselle.
Vaaleja on ensinnäkin edeltänyt kansallisdemokraattista liikettä lähellä oleviin puolueisiin kohdistettu repressio. Pieniinkin puolueisiin on kohdistettu murhia, kaappauksia, pidätyksiä, mustamaalausta ja sotilashyökkäyksiä. Filippiiniläiset toverimme ovat aikaisemmin uutisoineet aiheesta.
Vaalikomissio (Comelec) on tehnyt kaikkensa mahdollistaakseen vaalivilpin. Automaattisen laskennan tekniikasta vastannutta eteläkorealaista yritystä leimaa lahjonta ja epäonnistumiset muissa maissa. Äänestyskoneiden ohjelmaa ei oltu tarkistettu läpikotaisin eikä niitä kelpuutettu asianmukaisten toimintatapojen mukaisesti. Lisäksi Comelec oli tehnyt viimehetken ”päivityksen”ohjelmaan, jota asiantuntijat ovat arvostelleet.
Suuri määrä äänestäjiä on valittanut äänestyskoneiden virheellisestä toiminnasta. Yksittäisiä ääniä on joko yli- tai alilaskettu. Valituksia on raportoitu ennätysmäärä sitten automaattisen laskennan voimaantulon vuonna 2010. Valtavasti kahdesti laskettuja ääniä on ”korjattu” ilman läpinäkyvyyttä tai asianmukaista valvontaa. Comelec on vähätellen typistänyt ongelmat ”bugeiksi”. Useat poliittiset toimijat ja vaalivahdit ovat vaatineet äänten manuaalista uudelleenlaskentaa ja automaattisesta laskennasta luopumista.
Vaalikomitea on lisäksi kertonut saaneensa suuren määrän valituksia äänten ostamisesta, lahjonnasta ja valtion resurssien käyttämisestä poliitikkojen vaalikampanjoihin. Lisäksi pahamaineista ”punamaalaamista” (eng. red-tagging), eli jonkun syyttämistä kommunistiksi tai kommunisteille läheiseksi täysin perusteetta ilmeni vaalien aikana jatkuvasti huolimatta siitä, että korkein oikeus on todennut sen uhkaavan yksilön henkeä, turvallisuutta ja vapautta. Syytteiden levittämistä käytetään Filippiineillä pelottelukeinona, jota hyödyntävät sekä puolueet että armeija ja poliisi.
Samalla vaaleja väritti poliittinen väkivalta. Poliisi oli raportoinut vaalien aikana kymmeniä kuolemia ja poliittisesti motivoituneita väkivaltatapauksia, mukaan lukien väijytyksiä, ampumisia ja hyökkäyksiä ehdokkaita, näiden tukijoita ja siviilejä vastaan.
Vaaleissa on myös ollut ulkomaista vaikutusta. Jenkki-imperialismille on tärkeää taloudellisten ja geopoliittisten intressien turvaaminen Filippiineillä kamppailussa Kiinaa vastaan. Tämän takaamiseksi Yhdysvallat on toimeenpannut poliittista, diplomaattista ja teknistä interventiota. Se on muun muassa hyödyntänyt jenkki-imperialismin asemaa Filippiinien sotilaallisissa instituutioissa ja tehnyt agenttiensa kautta korkean tason lakeijoiden kanssa sopimuksia.
Yhdysvallat on korostanut ”hyväksyttävää vasemmistoa”, joka käytännössä muodostuu revisionisteista, joita luonnehditaan ”edistyksellisiksi” tai jopa ”sosialisteiksi”. Nämä puolueet eivät lainkaan haasta jenkki-imperialismille selkäänsä taivuttavien comprador- ja byrokraattisen porvariston ja suurmaanomistajien harjoittamaa valtaa. Näiden täysin taantumuksellisten puolueiden tehtävänä on yksinomaan kansan harhaanjohtaminen.
Joka vuosi taantumukselliset poliitikot tarjoavat käsi sydämellä valheellisia lupauksia ”muutoksesta”. Filippiiniläisille joukoille on kuitenkin päivä päivältä selkeämpää, ettei oikea muutos voi tulla porvaristolta, jonka luokkaristiriita proletariaatin ja talonpoikaiston kanssa on luonteeltaan antagonistinen. Kuten filippiiniläiset toverimme sanovat:
”Käymällä kansansotaa kansandemokraattisen hallituksen siemeniä kylvetään maaseudulle. Vallankumoukselliset voimat sinnikkäästi pystyttävät poliittisen vallan elimiä eli kansandemokraattisen hallituksen perusyksiköitä, jotka rakennetaan kansan organisoidun ja aseellisen voiman perustalle. Tämä on jyrkkänä kontrastina taantumukselliselle hallitukselle, jonka sortava paino pakotetaan kansan harteille. Puolue ja Uusi Kansanarmeija samoin kuin Kansallisdemokraattisen rintaman vallankumoukselliset joukkojärjestöt sekä kaupungeissa että sissialueilla kasvavat jatkuvasti voimassa ja määrässä.”
