Toukokuun alussa saksalainen imperialismi muodosti uuden hallituksensa, joka koostuu kristillisdemokraateista (CDU/CSU) ja sosiaalidemokraateista (SPD). Vakauden toiveistaan huolimatta saksalaisen imperialismin kriisi yhä vain jatkuu ja syvenee.
Ensimmäinen hallituskriisi koitti jo ennen hallituksen nimittämistä, kun kiistaa tuli Friedrich Merzin (CDU) valitsemisesta liittokansleriksi eli uudeksi saksalaisen imperialismin korkeimmaksi edustajaksi. Merz ei saanut ensimmäisellä kierroksella tarpeellisia ääniä liittokansleriksi valitsemiseksi, vaikka hallituspuolueilla on enemmistö valtiopäivillä; toisin sanoen osa hallituspuolueiden edustajista jätti äänestämättä Merziä, joka tuli valituksi vasta toisella kierroksella.
Dem Volke Dienen on kirjoittanut saksalaisen imperialismin helpotuksesta, kun se sai viimein kanslerinsa valittua. Se panee myös merkille, että nykyisen hallituksen legitimiteetti kansan silmissä on mitätön. Mielipidemittauksissa kysytyistä vain 29 % ilmaisee tyytyväisyytensä uuteen hallitukseen, kun noin puolet ilmaisevat tyytymättömyytensä uutta liittokansleri Friedrich Merziä kohtaan. Huomioitavaa on myöskin se, että tämä upouusi hallitus ja liittokansleri on jo nyt vähemmän suosittu kuin edeltäjä, epäsuosittu Olaf Scholzin hallitus ja sen liittokansleri. DVD selittää näiden olevan merkkejä porvarillisen demokratian kriisistä ja hajaannuksesta.
Saksan porvarillista demokratiaa on jo vuosikausia vaivannut kriisi, jossa se on kyennyt tekemään päätöksiä vain siitä, mistä vallitsee laaja konsensus. Tämä on osaltaan vaikuttanut, että kilpailussa ja vehkeilyssä toisten imperialistien kanssa Saksa jäänyt tappiolle ja muodostunut ns. ”Euroopan sairaaksi mieheksi”. Näin ollen Merzin tehtävänä onkin juuri epätoivoisesti ”parantaa” tämä ”sairas mies”.
Saksalaisen imperialismin ja yleisesti imperialismin kriisistä kertoo sitä vaivaava taloudellinen tilanne. Saksalle tärkeiden automonopolien Volkswagenin ja Mercedes-Benzin voitot laskivat 41 % ja 40 % tämän vuoden ensimmäisellä kvartaalilla viime vuoden vastaavasta. Saksan teollisuus- ja kauppakamarin (DIHK) Helena Melnikov on sanonut, että ”se talouden elpyminen, jota me kaikki haluamme ja jota maamme tarvitsee, ei ole missään näkyvissä”. DIHK arvioi myös Saksan bkt:n laskevan 0,3 % tänä vuonna. Saksan uusi hallitus aloittaa ajankohtana, kun takana on jo yli viisi vuotta yhtäjaksoista kriisiä ja yli kaksi vuotta yhtäjaksoista taantumaa.
Epätoivossaan saksalainen imperialismi on ryhtynyt kiristämään riistoaan ja hyökännyt laajasti työtätekevien oikeuksia vastaan. Hyökätäkseen 8 tunnin työpäivää vastaan saksalainen monopolimedia on laajasti tuputtanut ajatusta, että saksalaiset proletaarit olisivat muka ”laiskoja” ja tekisivät jopa vähemmän työtä kuin ns. ”laiskat kreikkalaiset ja espanjalaiset”. DVD on huomauttanut, että tämä šovinistinen väite on silkkaa petosta: saksalaisten työmäärä on kasvanut. Viimeisen kymmenen vuoden aikana työikäisten työtunnit asukasta kohden ovat kasvaneet. Vuonna 2013 se oli noin 1 013 työtuntia – nykyään se on 1 036 työtuntia.
Punalippu on aiemmin kirjoittanut Saksan syvistä taloudellisista ongelmista:
Taloudellisen ja poliittisen kriisin ahdistama Saksa pyrkii yhä suurempaan militarisaatioon. Tähän kytkeytyy lukuisia suunnitelmia kuten ”ReArm Europe”, josta KKL:n vappujulkilausuma huomauttaa oikeutetusti: ”Koko ’Euroopan unioni’ on yksi sekasotku, kykenemätön ratkomaan mitään suurista ongelmistaan johtuen sen sisäisistä ristiriidoista; … ns. ’Re-Arm Europe’ -projekti perustuu enimmäkseen rahoitukseen, jolle ei ole annettu mitään pohjaa, ilmoitetusta 800 miljardista eurosta 650 miljardille eurolle ei ole mitään katetta.” Saksalainen imperialismi on alkanut puhua avoimesti, että se haluaa ”Euroopan vahvimman armeijan” ja olla ”Euroopan johtava valtio” (eli ohittaa Venäjän). Viimeisimpänä Merzin nöyrtyminen Valkoisessa talossa vihjaa, että Saksan mahtipontisissa puheissa on mukana paljon ilmaa.
Maailman suurimpiin vientitalouksiin kuuluva Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani, ja mailla on yhteistä historiaa kahdesta maailmansodasta. Suomalainen imperialismi suhtautuu toiveikkaasti Merzin lupauksiin, mutta se ei ole vielä täysin vakuuttunut, että uusi liittokansleri kykenee todella muovaamaan Saksan lupaamaansa suuntaan. HS:n pääkirjoitus 26.5. otsikolla ”Merzin Saksa ei välttämättä yllätä vain positiivisesti” käsittelee tätä ongelmaa hyvin suorasti. Suomen porvariston ajattelu on suoraviivaista: joko Merzin Saksa militarisoituu kilpailussa Venäjää vastaan, ja se on hyvä – tai se lähtee vehkeilyn tielle Venäjän kanssa, ja se on huono asia.
Alistuminen Trumpille, kannatusongelmat ja kauden aloittaminen hallituskriisillä maalaavat synkkiä pilviä Merzin taivaalle, kuten on huomauttanut myös HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja analyysissaan. Saksalainen imperialismi on kuolemaan tuomittu ja uppoava niin kuin kaikki imperialismi ja maailman taantumus, eikä kukaan tai mikään kykene sitä pelastamaan.
Friedrich Merz ja Petteri Orpo tiedotustilaisuudessa Suomessa 27.5. Lähde:Yle
