Viime vuosien aikana vapaaehtoisen asepalveluksen Suomen armeijassa suorittavien naisten määrä on kasvanut. Porvaristo on pyrkinyt tähän tietoisesti voimakkaalla propagandakampanjalla ”tasa-arvon” nimissä, pyrkien esittämään naisten osallistumisen taantumukselliseen armeijaan edistyksellisenä – tämä on kuitenkin porvarillista feminismiä, joka palvelee porvariston luokkaintressejä.
Hiljattain Aliupseerikoulun käynyt nainen kirjoitti Ruotuväessä siitä, miten naisia, erityisesti naisia johtoasemassa, kohdellaan armeijassa. Hän kertoo, että miehet uskovat, että naiset eivät pärjää armeijassa ja he eivät kunnioita naisten auktoriteettia. Hänen mukaansa miehet eivät pidä naisia vertaisenaan. He saattavat ajatella, että naiset ovat hakeneet asepalvelukseen seuranhaku mielessään. Vuonna 2024 Yle kirjoitti, että jopa joka kolmas nainen on kohdannut häirintää intissä. Naisia saatetaan huoritella ja nimitellä ”tupapilluiksi”. He kohtaavat erityisesti sanallista seksuaalista häirintää, mm. härskejä kommentteja kehoistaan ja seksin ehdottelua, mutta myös fyysistä häirintää. Vaikka epäasiallisesta kohtelusta kehotetaan kertomaan esimiehille, ei siihen puututa tarpeeksi ja useissa aihetta käsittelevissä jutuissa armeijan käyneet naiset toteavat, että miesten keskellä pärjätäkseen täytyy vain kasvattaa paksumpi nahka.
Naisten Suomen armeijassa kohtaama epäasiallinen kohtelu kumpuaa mädän porvarillisen yhteiskunnan ideologiasta, jossa nainen esitetään, johtuen patriarkaatista, alempiarvoisena, heikompana sukupuolena. Porvarillinen käsitys naisista pitää heitä alamaisina, ei johtajina, eikä varsinkaan kykenevinä väkivaltaan. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään ikuista ja muuttumatonta naisluontoa. Marxilaisuus on proletariaatin ideologiana osoittanut, miten yksityisomistuksen mukana on syntynyt patriarkaatti ja naisen kahlitseminen kodin piiriin, josta kapitalismi puolestaan on temmannut työläisnaiset yhteiskunnalliseen tuotantoon ja luokkataistelun kentälle, ja kuinka sosialismi, mahdollistaen kotityön yhteiskunnallistamisen ja patriarkaatin murskaamisen, mahdollistaa naisten emansipaation. Tämän ideologian alaisuudessa työtätekevät naiset ovat järjestäytyneet kommunistisen puolueiden alaisuuteen ja näytelleet merkittävää roolia useissa vallankumouksellisissa taisteluissa aseet kädessä: Suomesta meille on loistavana esimerkkinä ovat vuoden 1918 vallankumouksen luokkasankarittaret. Nykypäivänä naiset taistelevat rinta rinnan miesten kanssa uuden maailman puolesta kansansodissa Filippiineillä, Turkissa, Intiassa ja Perussa. Näissä armeijoissa šovinismia vastaan taistellaan ilmauksena taantumuksellisesta, vanhan yhteiskunnan ideologiasta, eikä sitä käsitetä miesten ”luonnollisena” ominaisuutena, jota naisten tulee vain sietää pärjätäkseen.
Suomen armeijassa esiintyy monenlaisia taantumuksellisille armeijoille tyypillisiä piirteitä sen sisäisissä suhteissa, eikä se muutu lainkaan edistyksellisemmäksi, mikäli naiset inkorporoidaan siihen, eikä luokkayhteiskunnasta kumpuava patriarkaatti lakkaa olemasta sen myötä. Naisten inkorporaatio kertoo osaltaan siitä, kuinka porvariston täytyy militarisoida koko yhteiskunta ristiriitojen kärjistyessä maailmassa. Naisten inkorporoiminen kasvattaa mahdollisuuksia valikoida varusmiespalvelukseen otettavia ja toisaalta levittää ”isänmaallisuutta” ja ”maanpuolustustahtoa” myös naisten keskuudessa.
Naiset jakaantuvat luokkiin ja myös heidän joukossaan on edistyksellisiä, keskustalaisia ja taantumuksellisia. Siispä on porvarillista feminismiä yrittää tehdä Suomen armeijasta naisille ystävällisempää – tästä porvarillisesta feminismistä esimerkki on mm. hiljattainen lakialoite, jonka tarkoituksena on rajata, kuinka pienten vauvojen äitejä voidaan lähettää rintamalle suomalaisen imperialismin puolesta. Lakialoitteella halutaan ”rohkaista” naisia niin hankkimaan lapsia kuin liittymään reserviin. Naisten vapautusta ei voida saavuttaa imperialismissa. Naisten inkorporoiminen yhä laajemmin porvarilliseen armeijaan on ilmaus kuolevan järjestelmän yrityksestä pitkittää kuolintaisteluaan – samalla se tulee entisestään kiihdyttämään sen ristiriitojen kärjistymistä.
