Vehkeily jenkki-imperialismin, maailman ainoan hegemonisen supervallan, ja venäläisen imperialismin ydinasesupervallan välillä kiihtyy, Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisesta lähtien 15. elokuuta. 18. elokuuta Washingtonissa puolestaan pidettiin jenkki-imperialismin, pääasiassa sen lakeijan Zelenskyin ja eurooppalaisten imperialistien välinen kokous Ukrainan ”turvatakuista”. Tämä merkitsisi muun muassa ”sotilaallista ja taloudellista tukea” sekä Venäjän vastaisia sanktioita. Puheet ”turvatakuista” ovat kuitenkin silkkaa Ukrainan balkanisaation syventämisen valmistelemista.
Yhdysvallat on itse todennut haluavansa Euroopan ottavan suurimman roolin ”turvatakuissa” ja aikovansa olla lähettämättä joukkoja Ukrainaan. Se olisi kuitenkin valmis antamaan ilmatukea ja tiedustelutietoa, sekä myymään aseita sekä Euroopalle että suoraan Ukrainalle. Tuen rajoittuneisuus selittyy vilkaisemalla Ukrainan ”uudelleenrakentamissuunnitelmia”, joissa yhdysvaltalainen finanssipääoma alistaa maan taloudellisesti, sekä hiljattaisempaa mineraalisopimusta, josta olemme kirjoittaneet.
Jenkki-imperialismi haluaa siirtää painopistettään Intian-Tyynenmeren alueelle, ja pyrkii siis painostamaan eurooppalaisia imperialisteja ylläpitämään venäläisen imperialismin saartoa.
Eurooppalaiset imperialistit intoilevat siitä, että pääsevät mukaan saaliinjakoon. Vaikka vielä ei ole vahvistettu miten ja millä kapasiteetilla mahdollisia joukkoja Ukrainaan lähetettäisiin, muun muassa Iso-Britannia, Ranska ja Saksa, mutta myös Ruotsi, Liettua ja Suomi, ovat ilmoittaneet ottavansa osaa ”turvatakuisiin”. Alexander Stubb onkin suhteellisen lyhyessä ajassa päässyt melko hyviin piireihin, ja näissäkin keskusteluissa hän on ottanut huomattavaa roolia paljon suurempien imperialistien keskuudessa. Porvarillinen media ylpeänä kertonut tämän mm. ”puhuvan Trumpia”, samoin kuin Sauli Niinistöstä aikoinaan puhuttiin ”Putin-kuiskaajana”. Tässä on kuitenkin vain suomalaisen imperialismin etujen ajaminen kyseessä: se kääntyy imperialistien välisen taistelun ”voittajien” puoleen ja pyrkii osoittamaan hyödyllisyytensä, mikä ilmenee muun muassa sopimuksessa jäänmurtajien tuottamisesta. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet myös erinäisistä muista huomioista, mitä suomalaisen imperialismin ja Trumpin väliseen suhteeseen tulee:
Rauhanneuvottelut eivät palvele Ukrainan kansan etuja, vaan edustavat hyökkäystä sen kansallista itsemääräämisoikeutta vastaan. Rauha merkitsisi rauhaa johon Ukrainan kansalla ei olisi sanaakaan, ja jossa Ukraina paloiteltaisiin imperialistien kesken. Tällä hetkellä pääasiallinen vihollinen Ukrainassa on yhä venäläinen imperialismi, ja sitä vastaan Ukrainan kansa on käynyt jo kolme vuotta sankarillista kansallista vastarintasotaa – tämä siitäkin huolimatta, että pelkurimainen Zelenskyi on Valkoisen talon nöyryytyksensä jälkeen täysin langennut jenkki-imperialismin jalkoihin.
Erittäin kuvaavaa on Zelenskyin ”pukukohu”: ensimmäisellä Yhdysvaltain-vierailullaan häntä toruttiin siitä, että tämä pukeutui sotilashenkisesti puvun sijaan. Tähän hän tokaisi, että pitää pukua vasta, kun Ukrainassa on rauha – vaan kuinkas onkaan, jatkoneuvotteluissa Zelenskyi on kuin onkin napannut puvun vaatenaulakosta. Kaikesta huolimatta, imperialistit voivat tuoda maahan vain ja ainoastaan sortavan rauhan, ja näin se on tuomittava mitä jyrkimmin.
Vaikka jenkki-imperialismi ja venäläinen imperialismi taistelevat keskenään, ne aika ajoin myös tiivistävät keskinäistä vehkeilyään maailman uudelleenjakamiseksi – nyt kun Trump ja Putin hierovat erinäisiä sopimuksia keskenään, tällä on vaikutuksia mm. Lähi-idän tilanteeseen. Porvarillinen media kun puhuu paljon siitä, että ”Putin on vetänyt Trumpia nenästä” ja ”Trump on saatava ymmärtämään tilanne”. Voimasuhteet ovat kuitenkin niin, että jenkki-imperialismi on maailman ainoa hegemoninen supervalta, ja Trump ajaa jenkki-imperialismin etuja – muu olisi imperialismin todellisuuden kiistämistä.
