Orpon hallitus julkaisi 5. maaliskuuta esityksen, joka purkaisi laista kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset. 1980-luvulta peräisin oleva Suomen laki kieltää täysin ydinaseet ja niiden maahantuonnin kaikissa muodoissaan. Hallitus oli valmistellut esitystä salassa vedoten siihen, että kyse on ”herkästä” asiasta. Esitys ja erityisesti sen valmisteleminen salassa sai aikaan suuttumusta ”oppositiopuolueiden” joukossa.
Hallitus perustelee lakimuutosta sillä, että se olisi tarpeen Naton ydinasepelotteen vahvistamiseksi. Se on pyrkinyt vetoamaan “Suomen puolustamiseen”.
Kuitenkin esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden mukaan “Hallitus esittää lakimuutosta, jonka mukaan ydinräjähteiden tuominen Suomeen ja niiden kuljettaminen Suomen kautta olisi mahdollista, jos se liittyisi Suomen sotilaalliseen puolustamiseen, Naton yhteiseen puolustukseen tai puolustusyhteistyöhön.”
Ylen mukaan ”Naton ydinasepelotteen suunnittelua on vaikeuttanut se, että iso itärajavaltio on kieltänyt aseiden tuonnin alueelleen. Asia vaikuttaa myös Naton yhteisharjoitteluun ja aseistettuihin ylilentoihin.”
Puolustusministeri Häkkänen myös kieltäytyi antamasta konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa Suomeen voitaisiin tuoda ydinaseita vedoten siihen, että Naton ydinasepolitiikka on salaista. Käytännössä kansa ei saisi mitään tietoa ydinaseiden liikuttelusta Suomessa, sillä tämä on salaista tietoa.
”Opposition”, pääasiassa SDP:n ja Vasemmistoliiton, kritiikin kärki kohdistuu siihen, että asiaa ei ole valmisteltu ”konsensuksen” hengessä, vedoten siihen, että tämä on pienen maan etu. Presidentti Stubb oli esittänyt hallitukselle ”oppositiopuolueiden” konsultoimista juuri ristiriitojen välttämiseksi. Juuri tämä onkin suomalaisen imperialismin konsensuspolitiikan ydintä: kunhan kaikki ovat saaneet sanoa sanansa, voidaan läpi ajaa melkein mitä tahansa kansanvastaista suomalaisen imperialistisen porvariston etujen edistämiseksi.
SDP torjui hallituksen sekä Keskustan esittämän ajatuksen julkilausumasta, joka linjaisi, että Suomeen ei tuoda ydinaseita rauhan aikana, ja vaatii sen sijaan rajoitusten kirjaamista lakiin, vaadittuaan alunperin koko esityksen käsittelyn jäädyttämistä ja asian palauttamista parlamentaariseen valmisteluun. Vasemmistoliitto puolestaan totesi tukevansa SDP:n ehdotusta käsittelyn jäädyttämisestä, ja totesi myös, että puolue ei ole puoltamassa rajoitteiden poistamista.
SDP:n ja Vasemmistoliiton närkästyksessä kyse on lähinnä porvariston sisäisistä ristiriidoista, joihin vaikuttaa joukkojen yleinen ydinasevastaisuus. Erityisesti SDP on antanut siunauksensa esimerkiksi itärajan kansainvälistä lakia ja perustuslakia rikkovalle sululle. Se on kaikessa edistänyt militarisaatiota kansan kustannuksella. Myös Vasemmistoliitto on osoittautunut, kitinästään huolimatta, olevan kykenemätön estämään hyökkäyksiä työläisiä ja kansaa vastaan. Vaalien lähestyessä niiden paine oppositiona esiintymiseen kasvaa.
Niin presidentti, hallitus kuin ”oppositiokin” perustelevat eriäviä kantojaan ”pohjoismaisella linjalla”. Muut Pohjoismaat ovat linjanneet, että niihin ei sijoiteta ydinaseita rauhan aikana poliittisilla julkilausumilla. Niillä ei kuitenkaan ole lakiin kirjattuja rajoituksia. Norjan ja Tanskan DCA-sopimuksiin on kirjattu, että sopimus ei muuta niiden linjauksia ydinaseiden varastoinnista. Ruotsi totesi puolestaan sopimuksen käsittelyn aikana, ettei sopimus muuta sen linjaa. Suomi katsoi DCA-sopimuksen käsittelyn aikana, että tarvetta lakimuutokseen ei ole, ja ydinasekysymykseen ei kirjattu erityisiä rajoituksia tämän lisäksi. Toisaalta tuolloinen pääministeri Sanna Marin (SDP) totesi, että Suomen ei tulisi sulkea mitään ovia kirjaamalla DCA-sopimukseen jotain erityisiä rajoituksia.
Presidentti Stubb on todennut, että Suomen on oltava Nato-jäsen ilman mitään lainsäädännöllisiä rajoitteita. Nato-jäsenyyttä ja DCA-sopimusta ajettiin läpi vakuutellen joukoille, että vaikka lopulta Nato-jäsenyydestä ei järjestettykään kansanäänestystä, ja vaikka viime vaalien aikana monetkaan äänestäjät eivät voineet tietää antavansa äänen Nato-jäsenyydelle, olisi jäsenyys ainoastaan tarkoitettu vahvistamaan Suomen puolustusta ja pelotetta Venäjää vastaan. Kuitenkin nyt näemme, että porvaristo militarisoi koko yhteiskuntaa kiihtyvään tahtiin niin ”Venäjän uhan” kuin ”Naton pelotteen” vahvistamisella. Se on sallinut Naton FLF-joukkojen läsnäolon Suomessa. Juuri se, että DCA-sopimukseen ei tehty mitään rajoituksia, ja sen sijaan tehtiin vain erilaisia lupauksia, joiden noudattamisesta ei ole mitään takeita.
Pääasiassa kyse on venäläisen imperialismin saarron kiristämisestä, mikä on erityisesti jenkki-imperialismin ajama politiikka. Ydinaserajoituksissa kyse on lyhyellä aikavälillä lähinnä oven avaamisesta ydinaseille osana muuta militarisaatiota, ja tämä toimi on nähtävä suomalaisen imperialismin yleisen militarisaation laajemmassa kontekstissa. Suomalainen imperialismi kiihdyttää militarisaatiotaan pysyäkseen mukana imperialistien välisessä kilpailussa saaliinjaosta, joka muuttuu yhä kuumeisemmaksi maailman ainoan hegemonisen supervallan toimiessa yhä röyhkeämmin asemansa säilyttämiseksi.
Ylen Maria Stenroos huomauttaakin:
”Juuri tällä hetkellä ympäröivä maailma on raadollinen. Suurvallat kilpailevat, ja voimaa käytetään omien tavoitteiden ajamiseen.
Turvallisuuspolitiikassa puhutaan nykyisin monesti lihansyöjistä, jotka nauttivat sekasyöjät ja kasvissyöjät ateriakseen.
Eurooppa yrittää muuttaa ruokavaliotaan lihansyönnin suuntaan. Tässä myös Suomi tekee parhaansa.”
Haluamme muistuttaa siitä, mitä Kiinan Kommunistinen Puolue sanoi ydinaseista vuonna 1963 ”Ehdotuksessa kansainvälisen kommunistisen liikkeen yleislinjaa koskien”, tilanteessa, jossa oli olemassa voimakas sosialistinen leiri, vastustaen Hruštšovin revisionistiklikkiä, joka käytti ydinaseiden olemassaoloa perustellakseen marxismi-leninismin ja proletaarisen vallankumouksen hylkäämistä.
”Ydinaseiden täydellinen kieltäminen ja tuhoaminen on tärkeä tehtävä taistelussa maailmanrauhan puolustamiseksi. Meidän on tehtävä kaikkemme tämän toteuttamiseksi.
Ydinaseet ovat ennennäkemättömän tuhoavia, mistä syystä jenkki-imperialistit ovat nyt yli vuosikymmenen edistäneet ydinasekiristyspolitiikkaansa toteuttaakseen pyrkimyksensä orjuuttaa kaikkien maiden kansat ja hallitakseen maailmaa.
Mutta kun imperialistit uhkaavat muita maita ydinaseilla, he alistavat kansan omassa maassaan samalle uhalle, nostaen heidät ydinaseita vastaan ja imperialistien aggression ja sodan politiikkaa vastaan. Samalla, toivoessaan turhaan tuhoavansa vihollisensa ydinaseilla, ne asettavat itsensä todellisuudessa vaaraan tulla tuhotuiksi.
Ydinaseiden kieltämisen mahdollisuus on todellakin olemassa. Kuitenkin, jos imperialistit pakotetaan hyväksymään sopimus ydinaseiden kieltämiseksi, ne eivät tee sitä ”rakkaudestaan ihmisyyttä” kohtaan, vaan kaikkien maiden kansojen niille asettaman paineen takia ja niiden omien elintärkeiden intressien vuoksi.
Toisin kuin imperialistit, sosialistiset maat nojaavat kansan oikeudenmukaiseen voimaan ja omaan oikeaan politiikkaansa, eikä niillä ole mitään tarvetta uhkapelata ydinaseilla maailmannäyttämöllä. Sosialistisilla mailla on ydinaseita vain itsepuolustukseen ja estääkseen imperialismia aloittamasta ydinsotaa.
Marxisti-leninistien näkemyksen mukaan kansa on liikkeellepaneva voima maailmanhistorian luomisessa. Nykyajassa kuten myös menneisyydessä ihminen on ratkaiseva tekijä. Marxisti-leninistit pitvät tärkeänä teknologisen muutoksen roolia, mutta on väärin vähätellä ihmisen roolia ja ylikorostaa teknologian roolia.
Ydinaseiden ilmaantuminen ei voi pysäyttää ihmiskunnan historian kulkua eikä pelastaa imperialistista järjestelmää tuholtaan sen enempää kuin uuden teknologian ilmestyminen ei pelastanut vanhoja järjestelmiä niiden tuholta menneisyydessä.
Ydinaseiden ilmaantuminen ei ratkaise eikä voi ratkaista nykymaailman perusristiriitoja, se ei muuta eikä voi muuttaa luokkataistelun lakeja eikä se muuta eikä voi muuttaa imperialismin ja taantumuksen luonnetta.”
KKP siis puolusti selvästi tarvetta sosialismin pystyttämiselle kaikkialla ja puolusti sitä, että todellinen maailmanrauha voidaan saavuttamalla vain kommunismissa, joka voidaan saavuttaa vain luokkaeroavaisuudet hävittämällä proletariaatin diktatuurin kautta.
Puheenjohtaja Mao sanoi kaksikymmentä vuotta tätä aikaisemmin:
”Atomipommi on paperitiikeri, jota amerikkalaiset taantumukselliset käyttävät ihmisten pelottelemiseksi. Se näyttää kauhistuttavalta, mutta tosiasiassa se ei sitä ole. Tietenkin atomipommi on joukkotuhoase, mutta sodan lopputuloksen ratkaisee kansa eikä yksi tai kaksi uutta asetyyppiä.”
(Keskustelu amerikkalaisen kirjeenvaihtajan Anna Louise Strongin kanssa – elokuu 1946)
Nykyinen kiihtyvä militarisaatio ja porvariston kiihtyvä omien ihanteidensa ja kansainvälisen lain kyseenalaistaminen ja kiistäminen paljastavat vain sen todellisen luonteen loisena, riistäjänä ja taantumuksellisena. Vallankumouksellisten on vastustettava jokaista toimea, jonka porvaristo tekee militarisaation edistämiseksi, erityisesti vastustaen sen suorittamaa työläisten aivopesua ja järjestämistä porvarillisen valtion puolustamiseksi tavalla tai toisella.
Ainoa pysyvä keino taistella porvariston kiihtyvää militarisaatiota vastaan on taistella vallankumouksen puolesta, koko imperialistisen järjestelmän murskaamiseksi, pitäen militarisaatiota ja jatkuvaa kansan oikeuksien ja sorrettujen kansakuntien kansallisen itsemääräämisoikeuden polkemista ilmauksena siitä, että tämä järjestelmä on tulossa loppuunsa. Harvalukuinen finanssioligarkia on valmis hukuttamaan maailman tuleen ja vereen säilyttääkseen oikeutensa riistää maailman enemmistöä. Sellainen järjestelmä ei voi muuta kuin tuhoutua. Siispä vallankumouksellisten on edettävä pelottomasti ja voimakkaasti tehtävissään.
