Julkaisemme lehtemme tuoreimmassa numerossa julkaistun artikkelin.
25. huhtikuuta 2025 Keniasta kotoisin oleva Catherine vieraili S-pankissa Malmilla, koska hänen tileiltään oli huijattu rahaa. Hän kertoo meille, että tästä alkoi pitkällinen piina, jossa hän joutui rasismin ja poliisiväkivallan uhriksi. Catherine jatkaa taisteluaan kokemansa kaltoinkohtelun paljastamiseksi. Olemme nähneet tapaukseen liittyviä asiakirjoja ja äänitallenteita, jotka tukevat Catherinen kertomusta.
Tammikuussa 2025 Catherinen Nordean ja S-pankin tilien kautta oltiin huijattu rahaa. Nordean kautta häneltä oltiin huijattu yli 900 euroa, mitä Nordean toimesta tutkittiin ja mikä hyvitettiin lähes täysin. S-pankin kautta hänen tileiltään oltiin tehty tilinsiirtoja ilmeisesti samalle henkilölle yhteensä yli 16 000 euron edestä, minkä lisäksi hänen nimissään tehtiin 10 000 euron luotolta siirto. S-pankilla kesti kolme kuukautta selvittää asiaa, minkä jälkeen se päätti, ettei hyvitä tapahtumia, koska sen mukaan huijauksen uhri oli vastuussa tapahtuneesta.
Tämän takia Catherine vieraili S-pankissa pyrkiäkseen ratkaisemaan tilanteen, mutta häntä ei autettu. Catherinen mukaan työntekijä sanoi epäilevänsä häntä, koska ”useammat huijarit ovat Afrikasta”. Huhtikuun 25. päivänä Catherine vieraili taas pankissa Malmin toimipisteellä, ja tunnistaessaan naisen pankin työntekijä soitti vartijan paikalle kertoen, että paikalla on ”vihainen nainen”. Tämän jälkeen työntekijä ei suostunut palvelemaan häntä vedoten yleiseen ohjeeseen, jonka työntekijät olivat saaneet koskien häntä.
Saavuttuaan paikalle Reilan vartija käski Catherinea poistumaan ja uhkasi soittaa poliisille. Vartija ei kuunnellut naista eikä hänen pyynnöstään huolimatta suostunut katsomaan valvontakameroita nähdäkseen, ettei hän ollut käyttäytynyt uhkaavasti. Kun Catherine oli poistumassa, vartija kaatoi hänet ja piti häntä maassa, mihin hän hyväksyi ulkopuolisen miehen apua. Hän kertoi kaatumisensa aiheuttaneen välitöntä ja sietämätöntä kipua, mihin hän luonnollisesti reagoi äänekkäästi. Sen sijaan, että kukaan välitti hänen kivustaan, S-pankin osalta reagoitiin pyrkimällä saamaan Terveystalosta työntekijä annostelemaan hänelle rauhoittavia lääkkeitä.
Lopulta toinen vartija saapui paikalle, minkä jälkeen vartijat laittoivat hänet käsirautoihin. Käsiraudat olivat liian tiukasti, ja lisäksi Catherine kertoi aiemman käsivamman takia käsirautojen aiheuttavan erityisen vahvaa kipua. Vartijat kuitenkin veivät hänet putkaan osoittaen yhä välinpitämättömyyttä häntä kohtaan.
Puolen tunnin jälkeen kaksi poliisia, nais- ja miespoliisi, saapuivat paikalle. Poliisi jatkoi vartijoiden aggressiota; he eivät kuunnelleet naista, eivät välittäneet hänen kivustaan ja jopa pilkkasivat sitä eivätkä he suostuneet katsomaan valvontakameroita, vaikka Catherine sitä edelleen pyysi vahvistamaan hänen viattomuutensa. Poliisit huusivat hänelle vaatimuksia käyttäytyä, vaikka hän oli rauhallinen eikä edes voinut vastustaa näitä.
Poliisi vei naisen Pasilan poliisiasemalle, jossa hän oli putkassa 11 tuntia. Asemalla hän kertoo kokeneensa fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, ahdistelua sekä terveystarpeidensa laiminlyöntiä. Häntä esimerkiksi lyötiin päähän hänen yrittäessään nukkua. Naispoliisi ruumiintarkastuksen nimissä kosketteli ja paljasteli hänen rintojansa muiden, miespoliisien katsoessa vierestä.
Poliisit vitsailivat, viitaten hänen suomalaiseen sukunimeensä ja mieheensä, että hän on ”postimyyntivaimo”. Salaa otetulla nauhoitteella kuuluu selvästi esimerkiksi, kuinka miespoliisi toteaa Catherinen sukunimestä: ”Se on varmaan löytänyt suomalaisen miehen”, mihin naispoliisi vastaa: ”Tuontivaimo.” Miespoliisi jatkaa: ”Postimyyntiluettelosta, eiku vai miten se on, netistä ostettu”, mihin poliisit naureskelevat päälle.
Catherine kertoo, että poliisi jätti huomiotta hänen pyyntönsä saada kuukautisiaan varten särkylääkkeitä ja uusia hygieniatarvikkeita, mikä aiheutti sekä kipua että kohonnutta riskiä sairastua vakavaan tulehdukseen. Hän ei myöskään saanut ruokaa olleessaan kiinniotettuna, minkä seurauksena hän oli syömättä yli 24 tuntia.
Kun Catherinea oltiin päästämässä vapaaksi, hän kertoo poliisin huutamalla pakottaneen hänet allekirjoittamaan asiakirjan näyttämättä sen sisältöä, vaikka hän sitä pyysi. Poliisi sanoi, että hän voisi myöhemmin pyytää asiakirjaa sähköpostitse. Vähän ajan kuluttua hän oli poliisiin yhteydessä ja vaati sekä asiakirjaa että muita hänen kiinniottoon liittyviä aineistoja. Poliisi ei antanut hänelle muuta kuin hänen allekirjoittamansa asiakirjan, joka sisälsi hänen kiistämänsä syytteen ja syytteen hyväksynnän.
Lopulta, ilman mitään todisteita, poliisi antoi Catherinelle 488 euron sakon järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta perustuen vartijan kertomukseen siitä, että hän oli vastustanut kiinniottoa, sylkäissyt hänen päälleen ja yrittänyt lyödä häntä.
Tapahtuneella on ollut merkittäviä vaikutuksia Catherinen terveyteen ja hyvinvointiin. Hän kertoo, että tilanteen jälkeen hän alkoi kärsiä toistuvista migreeneistä ja aristuksesta siinä kohdassa, johon häntä lyötiin päähän. Hänen hakiessaan hoitoa hänen oireitansa ja kipuansa vähäteltiin, eikä perusteellista lääkärinlausuntoa tehty. Hän kertoo yhä kokevansa migreenejä, minkä lisäksi hän kokee mm. painajaisia, muistikuvia ja ahdistusta.
Catherine kertoo, että oli raportoinut tapauksesta poliisille parin päivän jälkeen. Tutkittuaan itse itseään poliisi oli tullut siihen päätökseen, että sen osalta ei ole tapahtunut rikosta, ja se sulki tapauksen viime syyskuussa. Tämän jälkeen samana kuukautena tapaus siirrettiin yhdenvertaisuusvaltuutetulle tutkittavaksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on siirtänyt asian poliisin ja vartijoiden toiminnan osalta eduskunnan oikeusasiamiehen, jonka tarkoituksena on valvoa mm. yhdenvertaisuuden ja kidutuksen kiellon toteutumista viranomaisten toiminnassa, tutkittavaksi.
Catherine haluaa yhä taistella virheellistä syytettä vastaan ja sen eteen, että tiedot hänestä poliisin järjestelmissä olisivat oikein.
S-pankin kautta tapahtuneesta huijauksesta hän kertoo, että huijauksesta ilmoittamisen jälkeen hän sai vielä luotolta siirtoon liittyviä laskuja. Nykyinen tilanne on, että laskut on pysäytetty toistaiseksi ennen lopullisen päätöksen valmistumista.
Catherine ei ole ainoa, joka on huijauksen uhrina joutunut syytetyksi huijauksesta. Helsingin Sanomat on myös uutisoinut perheenäidistä, joka oli joutunut vastaavan huijauksen uhriksi, ja aivan, kuten Catherinen tapauksessa, ollut S-pankin mukaan vastuussa tapahtuneesta. Tämä asia oli viety kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn, missä oli todettu huijauksen uhrin olevan vastuussa tapahtuneesta, sillä hänen olisi pitänyt tietää, ettei pankkitunnuksia tule antaa. Kuitenkin useat huijaussivustot ovat hyvin uskottavia varsinkin esimerkiksi vanhuksille tai suomea heikosti puhuville. HS:n nostamassa tapauksessa huijauksen uhri kertoikin langenneensa huijaukseen juuri puutteellisten suomen kielen taitojensa vuoksi.
Pyysimme S-Pankkia kommentoimaan Catherinen tapausta. Sen viestinnästä vastattiin kommenttipyyntöömme, että HOK-elannossa ei hyväksytä minkäänlaista syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Heidän mukaansa kaikkia asiakkaita palvellaan yhdenvertaisesti ja turvallisuutta koskevat päätökset perustuvat aina tilanteen kokonaisarvioon, eivät henkilön taustaan. He kieltäytyvät kommentoimasta yksittäistapauksia tämän enempää.
Tämä tapaus ei ole mikään poikkeus. Suomen valtion poliisi on osa suomalaisen imperialismin valtiokoneistoa, se siis palvelee porvariston etuja, minkä takia se ei yksinkertaisesti voi palvella kansan etuja. Tämän se on osoittanut kerta toisensa jälkeen sekä tällaisissa yksittäisten henkilöjen pahoinpitelyssä että esimerkiksi kohdistamalla aggressiota aktivisteja vastaan eri mielenosoituksissa.
Rasismi on yleistä Suomessa. Se nousee imperialismissa esiintyvästä siirtomaiden ja puolisiirtomaiden riistosta ja palvelee hallitsevaa luokkaa asettamalla työtätekevät joukot toisiaan vastaan. Vuonna 2024 julkaistun EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan afrikkalaistaustaiset kohtasivat Suomessa enemmän rasismia kuin muissa tarkastelluissa EU-maissa. Jopa 43 % vastaajista kertoi tutkimuksessa kohdanneensa rasismia viimeisen vuoden aikana. Tämä oli jopa puolet enemmän kuin maiden keskiarvo.
Ennen tätä tapausta myös Catherinella oli aiemmilta vuosilta kokemusta rasistisista hyökkäyksistä. Esimerkiksi eräs mies oli junassa lähestynyt häntä, ahdistellut häntä ja kuristanut häntä. Toinen mies oli haukkunut häntä ja heittänyt häntä lasipullolla. Molemmissa tapauksissa tekijät eivät saaneet seurauksia Catherinen pyrkimyksistä huolimatta, tosin ensimmäisessä tapauksessa lähellä olevat henkilöt auttoivat häntä välittömästi tilanteessa.
Poliisiväkivaltaan ja poliisin rasismiin liittyviä tapauksia nousee esille aika ajoin. Ylen hiljattain julkaisemassa MOT -dokumenttisarjan jaksossa ”Poliisi pahoinpiteli poikani” käsiteltiin poliisin tekemiä rikoksia 10 vuoden ajalta. Vaikka tapausten määrä olikin noin kaksi vuodessa, mikä saattaa vaikuttaa pieneltä, niin on muistettava, että nämä olivat kameroihin tallentuneet tapaukset. Jaksossa tuotiin myös esille suuri määrä muita rikosilmoituksia poliisia vastaan, jotka eivät johtaneet tutkintaan. Olemassa on paljon tällaisia tapauksia, joissa todisteena oli vain poliisiväkivallan uhrin sana vastaan poliisin sanaa. Catherinen tapauksessa on monia samankaltaisuuksia erääseen joitakin vuosia sitten julkisuuteen tulleeseen tapaukseen, jossa pahoinpitelyn uhri joutui itse pidätetyksi ja rasististen hyökkäysten kohteeksi. Ainoa, joka paljasti poliisin rasistiset solvaukset, olivat salaa nauhoitetut äänitallenteet.
Porvarillisessa oikeudessa poliisin sana yksinkertaisesti painaa enemmän kuin kansalaisen. Tämän lisäksi, mikä ilmenee myös tässä tapauksessa, Suomen poliisi tutkii itse itseään. Se voi siis vapaasti vääristellä totuutta suojellakseen itseään loppuun asti, mikä toimii yhä toisena esteenä sille, että poliisiväkivallan uhreille saataisiin minkäänlaista oikeutta. Tässä tapauksessa poliisi pystyi estämään mitkään seuraukset itselleen jo niin alkuvaiheessa, ettei oikeudenkäyntiä edes ollut.
Suomen poliisi luokkaluonteensa takia kohdistaa väkivaltaa erityisesti nuoriin, köyhiin ja sorretuista kansakunnista tuleviin. Suojellessaan rikkaiden etuja, poliisi ja vartijat kohottavat itsensä lain yläpuolelle vedoten syytöksiin uhkaavasta käytöksestä ja vaativat joukkoja ”käyttäytymään”, vaikka he itse, väitetyt lain ja järjestyksen vartijat, eivät käyttäydy ja rikkovat velvollisuuksiaan yhdenvertaisesta kohtelusta. Kyse ei ole muutamasta mädästä omenasta, vaan läpeensä mädästä järjestelmästä, joka pitää työtätekeviä joukkoja alistettuina väkivallan ja rasismin keinoin.
