Venäjällä järjestettiin syyskuun lopulla Venäjän hallituksen alahuoneen eli duuman vaalit, joissa enemmistön äänistä keräsi kenenkään yllättymättä presidentti Vladimir Putinin oma puolue Yhtenäinen Venäjä. Yhtenäinen Venäjä -puolue sai duuman 450 paikasta itselleen 355, joista loput jaettiin läpeensä revisionistisen Venäjän ”Kommunistisen” Puolueen, liberaalidemokraattien sekä pienempien puolueiden kesken. Porvarillinen media Suomessa on syyttänyt imperialistista Venäjää ja sen johtajaa presidentti Putinia vaalien näyösluonteisuudesta, ja vaalivilpistä.
Kirjassaan Valtio ja vallankumous Lenin sanoo: ”Marx on tuonut mainiosti esiin tuon kapitalistisen demokratian olemuksen, kun hän on Kommuunin kokemuksia eritellessään sanonut: sorrettujen annetaan kerran muutamassa vuodessa ratkaista, kuka sortavan luokan edustajista tulee parlamentissa edustamaan ja sortamaan heitä!”
Onkin kysyttävä, onko minkään imperialistisen valtion, Suomi mukaan luettuna, vaalit pohjimmiltaan muuta kuin näytös; joka neljäs vuosi käynnistyvä poliittinen sirkus ilman minkäänlaista perspektiiviä todelliseen muutokseen? Suomen kontekstissa mikään parlamentaarinen puolue ei edusta työväen intressejä. Parlamentin kautta ei saavuteta todellista muutosta, vaikka kansalainen äänestäisi mitä puoluetta. Äänestämällä porvareiden vaaleissa tulee vain tukeneeksi porvariston diktatuuria, jonka hallintomuoto on Suomessa toistaiseksi liberaalidemokraattinen, kun taas Venäjällä kehitys kohtia fasismia on edennyt jonkin verran pidemmälle. Porvaristo pyrkii pysymään vallassa hinnalla millä hyvänsä jatkaakseen pääomansa kasvattamista, ja tässä pyrkimyksessä vaalit esitetään valheellisesti kansalle ”todellisena keinona vaikuttaa yhteiskuntaan.”
On selvää että Venäjällä imperialistit, eritoten presidentti Putin ja hänen lähipiirinsä hallitsevat mediaa, ja pystyvät näin hallitsemaan maan sisäisiä narratiiveja omien mieltymystensä mukaisesti. Tämän toteaa Reporters Without Borders -järjestö tutkimuksessaan, jossa Venäjän median sensuuri on kahdeksanneksi tiukinta koko maailmassa. Samaisessa tutkimuksessa Suomi on pisteytetty maailman kuudenneksi vapaimmaksi medialtaan. Tuollaisiin porvarillisten ’kansalaisjärjestöjen’ tutkimuksiin täytyy aina suhtautua skeptisesti, mutta vaikka Suomessa tilanne onkin aidosti Venäjää parempi, tämä ei poista sitä tosiasiaa, että myös Suomessa media on hallitsevan kapitalistiluokan palveluksessa, kuten kaikissa kapitalistisissa maissa.
Suomessa media on todellisuudessa hyvin monopolisoitunutta ja on harvojen suuryhtiöiden käsissä. Esimerkiksi Suomessa toimiva Sanoma Media omistaa suuren osan lehdistöstä kuten Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Aamulehden ja tämän lisäksi useita festivaaleja, televisiokanavia ja tuottaa jopa oppimateriaalia. Sanoma Median hallituksessa istuu Suomen rikkaimpiin henkilöihin kuuluva kapitalisti Antti Herlin. Media näyttää näennäisesti ”vapaalta”, mutta todellisuudessa on kapitalistien omaisuutta ja tuottaa heidän etunsa mukaista sisältöä, jolla kansalaisten mielipiteitä pyritään muokkaamaan. Suomen Yleisradio YLE taas kuuluu kapitalistiselle valtiolla, jota hallinnoivat porvaripoliitikot ja on kapitalistien väline siinä missä yksityinenkin media.
Suomen kapitalistiluokka on syyttänyt Venäjän vaaleja masinoiduiksi niin, että Putin pystyy pakottamaan tai houkuttelemaan ihmiset äänestämään ja saamaan aikaan haluamansa lopputuloksen. Tuo on varmasti totta, mutta eivätkö vaalit Suomessakin ole suurpääoman masinoimia? Kaikki parlamentaariset puolueet ovat Suomessa suurpääomaa palvelevia. Vaalit ovat tunnetusti kallista puuhaa, jossa raha ratkaisee. Kapitalistit, jotka omistavat median, mainonnan, hallitsevat yhteiskunnan taloutta ja muita osa-alueita, ohjaavat vaalisirkusta niin, ettei kansan etuja ajava politiikka pääsisi koskaan esille.
Puhuessaan oman aikansa ”demokraattisimmista” ja ”vapaimmista” kapitalistisista maista, Yhdysvalloista ja Sveitsista, Lenin sanoo:
”Pääoma ei hallitse missään niin kyynillisesti ja armottomasti eikä se näy missään niin selvästi kuin juuri noissa maissa, vaikka ne ovat demokraattisia tasavaltoja ja vaikka niitä kuinka kaunisteltaisiin, vaikka siellä puhuttaisiin mitä tahansa työtätekevistä kansankerroksista ja kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuudesta (…) Pääoman voima on kaikki kaikessa, pörssi on kaikki kaikessa, kun taas parlamentti, vaalit — ne ovat marionetteja, nukkeja…” (Valtiosta)
Leninin sanat pätevät nyky-Suomeen täysin: pääoma jyllää.
Johtuen kulloinkin vallassa olevan hallituksen epäsuosiosta, jonka se on saanut edistämällä suurpääoman etuja, sen tilalle tulee vaalien jälkeen aina joku toinen näennäisesti erilainen, mutta yhtälailla suurpääoman hallitus, ja sama prosessi toistuu 4 vuoden välein. Propagandan avulla suurpääoma yrittää saada kansan poliittisen muistin pysymään lyhyenä, jotta se ei havahtuisi siihen, että tätä samaa merkityksetöntä peliä on pelattu vuosikymmenestä toiseen.
Suomen ja Venäjän tilannetta erottaa se, että Venäjällä valta on keskittynyt tiiviimmin yhden porvarillisen klikin käsiin, kun Suomessa eri porvarilliset ryhmät kilpailevat keskenään enemmän, vaikka niiden luonne pohjimmiltaan onkin sama. Venäjällä porvarillisdemokraattisten oikeuksien tilanne on Suomea huonompi ja valtion käyttämä terrori kohdistuu kansanjoukkojen lisäksi myös hallitsijoiden porvarillisiin kilpailijoihin. Täytyy silti todeta, että Suomessa parlamenttipuolueet ovat äärimmäisen yksimielisiä ja esittävät todella samanlaista kansanvastaista politiikkaa ilman, että porvariston tarvitsisi tässä tilanteessa kohdistaa niihin samanlaista terroria kuin Venäjällä. Suomessa kaikki parlamenttipuolueet (myös ”vasemmistolaiset”) hyppäsivät pääoman intressien sitä vaatiessa hyvin nopeasti kannattamaan imperialistista Natoa, ja ne kaikki vaativat nyt kasvavia sotilasmenoja, enemmän valtuuksia valtion väkivaltakoneistolle, kansaa kurjistavaa leikkauspolitiikkaa ja ”velkajarrua”. Parlamenttipuolueiden eroavuudet ovat keinotekoisia ja niitä yritetään vaalien lähestyessä tehtailla jopa erilaisilla tekaistuilla riidoilla ja kohuilla. Venäjällä ei ole sallittua vastustaa imperialistista sotaa, mutta Suomessakaan ei ole yhtään parlamenttipuoluetta, joka vastustaisi Natoa, militarismia, imperialismia tai kansan olojen huonontamista. Sen takia kommunistien tunnus kuuluu: “Vaalit ei, vallankumous kyllä!”
