Hallitus esittää lakimuutosta: reserviläisiä voidaan lähettää ulkomaille

Yle uutisoi 20.10. julkaistussa artikkelissaan, että hallitus aikoo esittää lakimuutosta, joka antaisi luvan lähettää Suomen puolustusvoimien sotilaita harjoituksiin ulkomaille. Muutos on osa suurempaa lakiuudistusta, jossa Suomen puolustusta pyritään muokkaamaan väitetysti pelkästä kansallisesta puolustuksesta kohti sotilasliitto Naton puolustamista. Ylen mukaan varushenkilöitä ja kertaajia voidaan lähettää ulkomaille ilman heidän suostumusta harjoituksiin, ja suostumuksen annettuaan reserviläisiä voitaisiin lähettää myös Naton sotilaallisiin tehtäviin ulkomaille. Tämän lisäksi kertauspäivien määrä tulee kasvamaan kaikilla 200 päivään.

Suomi, joka on ollut imperialistien liittouman Naton jäsen vuodesta 2023 asti, ei ole toistaiseksi osallistunut maavoimillaan Naton rauhanajan tehtäviin tai valmiuteen, sillä Suomen puolustusvoimat koostuu pääosin reserviläisistä, ei palkatusta henkilöstöstä. Uusi lakimuutos koskee nimenomaisesti reserviläisten käyttöönottoa suomalaisen imperialismin pyrkimyksessä lähentyä imperialistisen Naton kanssa entisestään. Ylen artikkelissa mainitaan, että suomalaisia reserviläisiä pyrittäisiin lähettämään harjoituksiin ja mahdollisiin operaatioihin lähialueille: Ruotsiin, Norjaan ja Baltian alueelle.

Hallitukselle esitetystä lakimuutoksen luonnoksesta käy ilmi, että Naton läsnäolo Suomessa on kahdenlaista, Naton maavoimien johtoporras (Multi-Corps Land Component Command, MCLCC) sekä eteentyönnetty maajoukko (Forward Land Forces, FLF Finland). Viimeksi mainittu on muodoltaan monikansallinen ensivasteen joukko, jonka tulee olla Naton sotilaallinen uhka sen koillisrajalla. Kaikki tämä on päätetty jo vuonna 2024 Washingtonin sopimuksessa. Uusi lakiesitys pyrkii helpottamaan suomalaisten joukkojen lähettämistä ulkomaille, joka on toistaiseksi ristiriidassa maanpuolustuslain kanssa.

Lakimuutoksen luonnos on herättänyt myös kritiikkiä muun muassa keltaisilta liitoilta, jotka kritisoivat lakia työaikojen ja palkkauksen näkökulmasta; jos sotilas siirtyy tehtäviin ulkomaille, tulee hänen päivärahojaan tarkastella uudestaan korotuksen merkeissä. Päiväraha on viime kädessä luokkakysymys, jolla on suuri merkitys asepalvelusta suorittaville työläisille. Olemme kommentoineet päivärahaa toisessa artikkelissamme.

On oikein kritisoida porvarien politiikkaa myös taloudellisten päivän vaatimusten näkökulmasta, mutta se on puutteellinen ja rajoittunut kritiikki. Toki tavallisesta kansasta koostuvien asevelvollisten toimeentulo on asia, jota täytyy puolustaa Suomen imperialistista valtiota vastaan, mutta lisäksi on vastustettava imperialistista sotapolitiikkaa, Suomen Nato-jäsenyyttä ja kaikea osallistumista Nato- ja muihin imperialistisiin harjoituksiin ja operaatioihin, eikä ainoastaan pyydettävä siitä parempaa päivärahaa. Ei myöskään ole kenenkään työläisen intressissä, että hänet lähetetään tykinruoaksi imperialistiseen sotaan tappamaan luokkaveljiään – siinä on kyse muustakin kuin päivärahasta.

Lakimuutoksella suomalainen imperialismi ja sen kovaäänisimmät edustajat, eduskunta, pyrkivät lähentymään ensisijaisesti hegemonisen supervallan Yhdysvaltojen kanssa, ja toissijaisesti lähialueiden imperialistien, Saksan, Ruotsin ja Norjan kanssa. Lakimuutoksen ympäröivä konteksti on imperialististen valtioiden valmistautuminen tulevaan imperialistien keskenäiseen konfliktiin. Tämä imperialististen valtioiden militarisaatio, Suomi mukaan luettuna, riistetään ennen kaikkea työläisten selkänahasta huonontuvina sosiaalipalveluina, kiihtyvinä menoina sotatalouteen, ja demokraattisten oikeuksien kaventamisella. Työläisille tämä pyritään esittämään ”kansallisen turvallisuuden palvelemisena”, mutta tämä on illuusio, jolla imperialistinen hallitseva luokka pyrkii pitämään itsensä vallassa, ja käyttämään työväkeä ryöstösodissa. Vastalauseena imperialismin militarisaatiolle, olemme nähneet lähiaikoina kasvavia ja toistuvia taistelevia mielenosoituksia Euroopan imperialistisissa valtioissa, kuten Saksassa ja Ranskassa. Tämä osoittaa sen, ettei työväki alistu kohtaloonsa, vaan yhä taistelevammin vastustaa imperialismia.