Yeni Demokrasi: sortoa vastustavien joukkojen tie avautuu vallankumouksen kautta

Yeni Demokrasi on julkaissut artikkelin, joka käsittelee vallankumouksellisen liikkeen tilannetta ja erityisesti torjuu pessimismin ja individualismin. Artikkelissa selitetään, että vallankumouksellinen liike voi menestyä vain tukeutumalla kansanjoukkoihin, jotka puolestaan voivat voittaa vain kommunistisen puolueen johdolla.

Yeni Demokrasin mukaan tilanne Turkissa nostaa jatkuvasti esille puutteita järjestäytyneisyydessä ja solidaarisuudessa sekä pessimismin, jotka ovat merkittävä ongelma. On välttämätöntä taistella näitä puutteita vastaan, jotka pohjimmiltaan ovat eräänlaista individualismia. Individualismi uskoo, että yhteiskunnan ongelmat voidaan ratkaista yksilön tai pienen ryhmän voimin. Kun se väistämättä ei onnistu, individualisti vaipuu pessimismiin. Kokeneiden, aloitteellisten ja päättäväisten yksilöiden liike voi olla joskus jokseenkin tehokas, mutta se ei voi lopulta ratkaista yhteiskunnan ongelmia. “Vasta sitten, kun voimme asemoida yksilön osaksi yhteiskunnallista liikettä, aukeaa mahdollisuus onnistua”, Yeni Demokrasi toteaa.

Individualismia ruokkii se, ettei luoteta ja tukeuduta joukkoihin. Taantumuksella on yhä kehittyneempiä keinoja manipuloida ja pakottaa joukkoja palvelemaan taantumuksen etuja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät joukot lainkaan ymmärtäisi, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Joukot kokevat riiston ja sorron jokapäiväisessä elämässään. Niinpä joukkojen suhteellinen passiivisuus ei johdu siitä, että joukot eivät kohtaisi sortoa ja riistoa, vaan järjestäytyneisyyden ja kollektiivisen tahdon puutteesta. Yeni Demokrasi toteaa päättäväisesti, että “näkemykset, jotka näkevät yhteiskunnalliset ongelmat mahdottomina ratkaista, piiloutuen väitteen taakse, että “kansa ei ymmärrä” tai “kansanjoukoilla ei ole uskoa”, on torjuttava”. Sen sijaan on tartuttava vallankumouksellisiin tilaisuuksiin. Se, miten onnistumme siinä riippuu ideologisesta ja organisatorisesta pätevyydestämme. “Meidän on ymmärrettävä, että vastuu, jonka olemme itsellemme ottaneet, tai aiomme ottaa (omistautuminen asialle, joka tulee vavisuttamaan maailmaa sen perustuksia myöten), on tarkkaan ottaen vastuu yhteiskunnalliselle liikkeelle. Niinpä meidän täytyy ymmärtää, että se ei mitenkään sovi yhteen sen kanssa, ettei uskota tai luoteta joukkoihin”, kirjoittaa Yeni Demokrasi.

Yeni Demokrasi siteeraa suurta puheenjohtaja Gonzaloa, joka sanoi kuuluisassa haastattelussaan: “(…) pelko, joka minulla voi olla, on ettei tätä tehtävää jatketa; mutta mikäli luottaa joikkoihin, tämä pelko häviää. Mielestäni suurin pelko on se, ettei luoteta joukkoihin, uskotaan itsensä olevan korvaamaton, maailman keskipiste. Mielestäni se on pahin pelko, ja jos henkilö on puolueen, proletaarisen ideologian, pääasiassa maoismin muokkaama, hän ymmärtää, että kansanjoukot tekevät historiaa, että puolue on se, joka tekee vallankumouksen, että historiallinen edistys on väistämätöntä, että vallankumous on pääsuuntaus; sitten hänen pelkonsa häviää. Ja ainoa mitä jää jäljelle, on tyytyväisyys siitä, että voi osallistua muiden kanssa yhdessä perustan luomiseen sille, että kommunismi jonain päivänä loistaa ja valaisee koko maailman.” (Haastattelusta El Diario-lehdelle, 1988)


Jos vallankumoukselliset eivät luota joukkoihin, eivät joukotkaan tule hyväksymään vallankumouksellisten johtajuutta. Yeni Demokrasin mukaan viimeaikoina on ilmennyt kriisi uskossa vallankumoukseen johtuen siitä, että kansanjoukoilta puuttuu vallankumouksellista tietoisuutta ja he ovat monin tavoin hallitsevan luokan manipulaation kohteena. Tilanne on seurausta siitä, että vallankumouksellinen liike itse on suurelta osin irrallaan joukoista.

Konkreettiset tosiasiat kertovat tästä: Lähi-itä on jatkuvien sotien ja kriisien näyttämönä. Jenkit ovat nostaneet Syyriassa valtaan HTS:n taantumuksellisen hallinnon. Se ei kuitenkaan ole aiheuttanut tarpeeksi suurta kansanjoukkojen vastarintaa Syyriassa tai lähialueella. Myös Jemenin sotaa on seurattu “välinpitämättömyydellä” taantumuksen levittäessä valheellista propagandaa. Vaikka turkkilaiset ymmärtävät näiden tapahtumien olevan taantumuksellisia, suurta solidaarisuusliikettä esim. Jemenin kansan tueksi ei ole syntynyt. Myös se, että kapinoiva Ranskan kansa ei ole saanut tarpeeksi merkittävää tukea Turkin kansalta tarkoittaa Yeni Demokrasin mukaan historiallisen kokemuksen käyttämättä jättämistä.

Yeni Demokrasi jatkaa, että Turkissa ilmenee “välinpitämättömyyttä” myös kotimaan asioita kohtaan, (korkeita elinkustannuksia, pieniä palkkoja, huonoja työoloja, maanviljelijöiden ahdinkoa, maan myymistä ulkomaisille kaivosyhtiöille) sekä sitä kohtaan, että hallinto pyrkii tukahduttamaan kaiken opposition. On luonnollista, että ne, jotka tarkastelevat näitä tapahtumia ahtaasta perspektiivistä eivät näiden asioiden takia luota kansanjoukkoihin. Vallankumousten historia kuitenkin todistaa sellaisen näkökulman vääräksi. Ennen vallankumousta, kansa kokee vuosikausien alistumista suurena toivonsa menettäneenä väkijoukkona tai “laumana”. Mutta vallankumoukselliset kaudet kehittyvät nopeasti, ja aikaisempi uupumus, epätoivo ja fatalismi unohtuvat kuin niitä ei olisi ollutkaan. Vallankumouksellisten kausien erikoiseen luonteeseen kuuluu myös se, että kansanjoukot saavuttavat oikean tietoisuuden.

Järjestelmät kuten orjuus ja feodalismi kestivät pitkään, mutta musertuivat rappeutumisensa kautena kansanjoukkojen jatkuvien kapinoiden seurauksena. Kapitalismi on samanlaisessa rappeutumisen tilassa, mutta kuitenkin eroaa aikaisemmista luokkayhteiskunnista. Porvaristo on orjanomistajia ja feodaaleja taitavampi hallitsemaan, ja siinä missä kapitalistinen talous kasvoi feodalismin sisällä vahvistaen porvareita, sosialismi ei voi kasvaa kapitalismin sisällä. Proletaarinen vallankumous vaatii alusta loppuun saakka vallankumouksellisen kansalaissodan. Se, että proletaarinen vallankumous vaatii vahvan johdon alusta alkaen, kun taas joukkojen spontaani toiminta on porvarien manipulaation kohteena, osoittaa nimenomaan kommunistien roolin tärkeyteen, erityisesti epätoivon ja masennuksen kausina. Mistä löytää tai kehittää toivoa tälläisissä olosuhteissa? Kommunistien vastaus tähän kysymykseen paljastaa heidän erityisen olemuksensa.

On torjuttava ajatus siitä, että kansanjoukot ovat passiivisia sivustakatsojia tai vain vallankumouksen ja vastavallankumouksen taistelun kohteita. Joukkojen on suoraan osallistuttava, oltava sankareita. Taistelumme saa voimansa kansanjoukkojen yhä enemmän taistellessa omien etujensa puolesta, koska se on heidän taistelunsa.

Monissa maissa voimme nähdä suuttumuksen leviämisen nuorisosta laajoihin joukkoihiin. Samalla imperialismi pyrkii aloittamaan epäoikeutettuja/imperialistisia sotia. Yhtäältä kansanjoukot kapinoivat, toisaalta taantumus yrittää järjestää kaikenlaisia sotia riiston jatkamiseksi. Yhtäältä on taistelua, toisaalta on sortoa. On lujitettava rivimme todellisten ristiriitojen ratkaisemiseksi, joita ei voida ratkaista individualismilla, fatalismilla tai jättämällä ne huomiotta.

Yeni Demokrasi siteeraa puheenjohtaja Gonzaloa:

“…Yhtäältä imperialismi ja taantumus käyttävät joukkoja tykinruokana halussaan tuhota Kansansota. Sitten joukoissa syntyy konflikti, so., kansasta tulee pikemmin taistelutanner; taantumuksen ja imperialismin halutessa mobilisoida joukot vastavallankumouksellisiin sotiinsa, ja meidän mobilisoidessamme joukot Kansansotaan, näiden osapuolien välinen ristiriita kehittyy monimutkaisella tavalla. Tämä on tosiasia, joka meidän on kohdattava selkeydellä ja suurella päättäväisyydellä; (…) Tässä uudessa strategisen tasapainon vaiheessa joukot ovat jälleen suuri taistelutanner vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä.

“Objektiivisesti, he [taantumukselliset] eivät edusta kansan etuja; me edustamme niitä. He eivät voi voittaa joukkoja puolelleen, heidän on pakotettava joukot seuraamaan, heidän on painostettava joukkoja, joka johtaa joukkojen vastarintaan. Me voimme johtaa joukkoja, koska edustamme heidän etujaan…” sanoo kuolematon Gonzalo esittäen erittäin selkeän perspektiivin omaan aikaamme.

Ymmärtäen, että olemme sodassa, jonka tulevat voittamaan he, jotka objektiivisesti edustavat kansan etuja, jatkakaamme keskittymistä joukkopohjamme heikkouksien voittamiseen…