Nueva Democracia on julkaissut artikkelin “Valheellinen maareformi ja talonpoikaisliikkeen nykyiset näköalat”. Artikkelissa paljastetaan Kolumbian hallinnon “maareformin” olevan pelkkää silmänlumetta ja osoitetaan, että hallitsevat luokat voivat puhua maareformista, mutta eivät omien luokkaetujensa takia koskaan pysty sitä todellisuudessa toteuttamaan.
Nueva Democracia toteaa, että “maareformi” oli edellisen hallituksen tärkeimpiä ohjelmallisia tavoitteita. Mutta tapahtuiko luvatussa maaomistuksen demokratisoinnissa mitään edistysaskeleita, ja minkä luokan etuja Petron hallituksen reformi todella palveli?
On selvää, että reformi epäonnistui lupaamassaan päämäärässä. Kampanjointinsa aikana Petro lupasi jakaa 3 miljoonaa hehtaaria maata, joka perustui yhdelle FARC-järjestön ryhmistä tehdylle lupaukselle vuoden 2016 Havannan rauhanehtojen mukaan. PARES-säätiö on todennut raportissaan, että vain 7% luvatuista maista on jaettu. Kansallinen maavirasto (ANT) kuitenkin yritti nokkelalla manööverillä suurentaa tuota lukua, ottamalla mukaan tilapäiset maan luovutukset, jotka tarjoavat vain heikon laillisen turvan talonpojille, jotka tuota maata viljelevät. Tuota manööveriäkin käyttämällä jaettu maa on vain 23.4% siitä, mitä luvattiin.
Vaikka reformi on ollut miljoonille talonpojille suuri pettymys, ovat taantumukselliset kehuneet sitä “historialliseksi”. Nueva Democracia toteaa, että hallinto Kolumbiassa käyttää tälläisiä “maareformeja” ylläpitääkseen talonpoikien illuusioita ja toiveita siitä, että he voivat saada maata luottamalla valtion elimiin ja reformeihin. Tarkoitus on lietsoa luokkayhteistyötä maanomistajien kanssa, jotka “anteliaasti” suostuvat luopumaan osasta maataan. Tälläiset reformit eivät mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että 10% maanomistajia pitää hallussaan 80% maasta, kuten viimeaikaiset tilastot osoittavat.
Lisäksi tässä reformissa maanomistajat saivat valtavia voittoja, sillä maat, jotka “luovutettiin talonpojille” ostettiin maanomistajilta korkeaan hintaan. Nuo maat olivat usein kaikkein huonointa käyttämätöntä ja tuottamatonta maata, jolla maanomistaja ei tehnyt mitään. Maanomistajat olivat kahmineet nuo maat itselleen López Pumarejon ja Lleras Restropon mallinmukaisten aikaisempien maareformien seurauksena. Nämä reformit todellisuudessa vain lisäävät suurmaanomistajien valtaa. Vanhan valtion valheellinen maareformi myös vahvistaa suurmaanomistajien valtaa senkin takia, että se käsittelee maanomistajien laittomasti talonpojilta tai valtiolta varastamia maita näiden laillisena omaisuutena, jota maanomistajat nyt osittain myivät korkeisiin hintoihin.
Niissä tapauksissa missä suurmaanomistajien maita on takavarikoitu, koska he ovat syyllistuneet rikoksiin, kuten huumekauppaan, valtio ottaa maat väliaikaisesti haltuunsa oikeuskäsittelyn ajaksi. Käsittelyt kuitenkin kestävät vuosikymmeniä ja sinä aikana rikoksista tuomitun maanomistajan sukulaiset, ystävät, yritykset tai muut maanomistajaan kytköksissä olevat tahot edelleen hallinnoivat maita, pitäen “takavarikoidut” maat näin edelleen maanomistajien hallussa. Niin kauan kuin käsittely on kesken, maita ei voida vanhan valtion mukaan luovuttaa talonpojille.
Esimerkiksi kun talonpojat yrittivät viljellä puolisotilaallisen ryhmän komentajalta Hugues Manuel Rodríguez Fuentesilta (alias “Comandante Barbie”) takavarikoituja maita, valtio pyrki häätämään talonpojat ja näin suojelemaan suurmaanomistajan taloudellista etua.
Javerinan yliopiston tutkija Carlos Duarte on todennut, että talonpojat elävät välitilassa, jossa heille on luvattu maata, mutta heillä ei ole oikeutta siihen. Puolisotilaalliset ryhmät, joita suurmaanomistajat kontrolloivat, ymmärtävät tämän. Eräässäkin tapauksessa San Zenónissa (Magdalena) talonpojat järjestäytyivät vaatimaan maata. He kohtasivat jatkuvaa uhkailua ja terroria puolisotilaalliselta ryhmältä, jota johtaa Enilce López. Ensin talonpoika Luis Cisneros joutui puolisotilaallisten joukkojen murhaamaksi 2025. Sen jälkeen ANT myönsi talonpojille oikeuden maahan, mutta talonpojat joutuivat kuitenkin pakenemaan mailta, toisen talonpoikaisjohtajan Diomedes Mejían tullessa murhatuksi 2026.
Jennifer Vargas Reina on osoittanut tutkimuksessaan “Yritettyjen maareformien epäonnistuminen Kolumbiassa: opetuksia tulevaisuuden maanjakoprosessille”, että suurmaanomistajat tarkoituksellisesti antavat talonpoikien kasketa ja raivata maata, parantaa sitä maanviljelystä varten, ja sen jälkeen suurmaanomistaja varastaa nuo maat, mikä on yksi esimerkki siitä, miten semi-feodalismi ilmenee nykyaikana.
Nueva Democracian yhteenveto toteaa, että näennäisesti demokraattisten hallitusten toteuttamien valheellisten maareformien, jotka äärioikeistolaiset hallitukset vuorollaan peruuttavat, tarkoitus on:
1) huijata talonpoikia ohjaamalla heidän taistelunsa valtion elimien kanaviin, jotka eivät tule tuottamaan tulosta
2) luoda talonpojille harhaluuloja siitä, että he tulevat saamaan maata luottamalla valtion laillisiin elimiin, eikä heidän omaan taisteluunsa. Siis heikentää vallankumouksellista kantaa talonpoikaisliikkeessä.
3) Hyökätä talonpoikien aseellista taistelua vastaan yhdessä jenkkien vastavallankumouksellisten suunnitelmien kanssa, jotka on hahmoteltu yhden FARC-järjestön osan kanssa sovituissa rauhanehdoissa, joita ei kuitenkaan ole täytetty.
4) Antaa sellainen käsitys, että riistojärjestelmä pystyy löytämään “ratkaisuja” vuosisatoja vanhaan maakysymykseen ja tekemään “valtavia muutoksia” yhteiskuntaan, vaikka se todellisuudessa edelleen säilyttää suuret maanomistajat vallassa ja ylläpitää semi-feodaalisia riistosuhteita.
Nueva Democracia toteaa, että kaikki hallinnot käyttävät joskus “keppiä ja porkkanaa”, toisaalta sortaen talonpoikia ja uhaten näitä häädöillä, toisaalta myös tarjoamalla valheellisia lupaksia maareformista. Maareformin odottaminen hallitsevilta luokilta johtaa umpikujaan. Kolumbian vallankumouksellisten tehtävä on rakentaa demokraattinen, itsenäinen ja militantti suuntaus talonpoikien liikkeessä. Viime vuosien tapahtumat vain entistä selkeämmin osoittavat agraarivallankumouksen välttämättömyyden.
