JULKILAUSUMA: Niin sanotusta ”koronakriisistä”

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

NIIN SANOTUSTA ”KORONAKRIISISTÄ”

ARVIO TILANTEESTA JA VALLANKUMOUKSELLISEN LIIKKEEN TEHTÄVÄT

Eri puolilla maailmaa imperialismi ja taantumus ovat käyneet hyökkäykseen työväenluokkaa ja joukkoja vastaan vedoten koronaviruksen aiheuttamaan pandemiaan, niin kutsuttuun ”koronakriisiin”. Eri puolilla maailmaa on suljettu rajoja, sysätty taloudellista taakkaa joukkojen harteille ja tehty poliittisia rajoituksia joukkojen oikeuksille. Useissa Euroopan maissa on otettu käyttöön erilaisia ääritaantumuksellisia poikkeuslakeja, joita kaunistellen perustellaan oikeudella terveyteen ja elämään, joita korona uhkaa. Vanha tuttu loru on, että ”olemme kaikki samassa veneessä”. Tämä on, taantumus kertoo meille, koko ihmiskuntaa kohtaava uhka, samanlainen kuin ilmastonmuutos tai ydinsota – valheita, jotka sivuuttavat luokkataistelun ratkaisevan roolin luokkayhteiskuntien maailmassa.

On tärkeää ymmärtää, että mitkään toimet, joita Marinin hallitus yhteistoiminnassa presidentti Niinistön kanssa päättää tehdä, eivät ole kansaa, vaan imperialismia varten. Kuvaavaa on, että hallituksella on opposition täysi tuki eri kysymyksissä, pikemminkin oppositiopuolueet vain rohkaisevat hallitusta yhä jyrkempiin toimiin. Ainoa oikeutettu, marxilais-leniniläis-maolainen kanta lähtee siitä, että on tuomittava kaikki porvariston diktatuurin toimet, sillä ne eivät palvele kansaa, vaan imperialismia, ja siten niille on olemassa vain yksi vaihtoehto: vallankumous. Tämän asiakirjan tarkoituksena on puolustaa tätä kantaa ja ohjata vallankumouksellisten työskentelyä näissä poikkeuksellisen tärkeissä oloissa.

I. TERVEYS

Ranskassa on nostettu esille julkisen terveydenhuollon ongelmat ⁱ. Espanjassa kriisi on kaadettu joukkojen harteille terveydenhuollon yksityistämisellä. Siten nykyinen koronatilanne maassa näyttää, että vastakkain on yritysten voitot ja ihmisten henget. ⁱⁱ. Espanjassa ja Italiassa puhutaan tuhansista kuolleista, ja määrät kasvavat nopeasti ⁱⁱⁱ. Italiassa on raportoitut, että terveytensä uhalla töihin pakotetut joukot ovat ryhtyneet lakkoihin ^iv. Monen taloudellis-poliittisen tekijän rasittamassa Kreikassa on myös jo joitain koronaan kuolleita ^v.

Erityisen akuutti tilanne on sorretuissa maissa. Johtuen imperialismista maailmassa on 3 miljardia ihmistä, joilla ei ole mitään keinoa pestä käsiään, ja maailmassa kuolee päivittäin 8 000 ihmistä sairauksiin, jotka voitaisiin parantaa ^vi. Tämän johtuu siitä, että imperialismi pitää maailman kansojen enemmistöä kaikinpuolisen alikehityksen tilassa, niin alhaisella kehitystasolla, että se ei ollenkaan vastaa tätä vuosisataa.

Niinpä tilanne näyttäytyykin myös latinalaisessa Amerikassa ^vii. Ecuadorissa varmistuneiden tartuntojen määrä on vielä pieni, mutta presidentti Moreno on löytänyt viruksesta syntipukin, jolla peittelee maan talouden ja terveydenhuollon huonoa tilaa. Julkiseen terveydenhuoltoon on tehtyjä isoja leikkauksia samalla, kun väkivaltakoneistolle on annettu lisää 150 miljoonaa dollaria; tilanteen paikkaamiseksi puhutaan nyt huikeasta 3 miljoonan dollarin avusta terveydenhuoltoon! Ecuadorin laajoille köyhyydessä eläville joukoille, joilta puuttuu mahdollisuutta yksityiseen terveydenhuoltoon, tämä on silkkaa kosmetiikkaa. Luonnollisesti porvarit ottavat terveysuhasta ilon irti, ja hintakeinottelu rehottaa terveystuotteissa. ^viii.

Afrikassa on koronaa jo ainakin 30 maassa, ainakin noin 20 ihmistä on kuollut, ja monet maat ovat sulkeneet rajojaan. Ulkomaiset imperialismit ovat pitäneet Afrikan maita erityisen alikehittyneessä tilassa mm. hygienian osalta, mikä näyttäytyy jatkuvina tartuntatautiepidemioina, joiden joukossa korona on vain yksi lisää. Samaan aikaan alikehittyneellä terveydenhoitojärjestelmällä varmistetaan, että kuolleisuus kohoaa helposti pilviin, ja esimerkiksi Keniassa on 50 miljoonaa ihmistä, mutta vain 130 teho-osastopaikkaa. ^ix. Myös toverit ovat kirjoittaneet asiasta ^x.

Suomi

WHO on ilmoittanut toistuvasti, että jokainen koronavirusepäily pitäisi tutkia, jotta taudin leviäminen saataisiin estettyä ^xi. Suomessa on jo ennen kansallisen epidemian julistamista luovuttu resurssipulan vuoksi joidenkin koronaepäilyjen testauksista ^xii. Tällä hetkellä THL:n virallinen linjaus on edelleen, että oireettomia ei testata ^xiii. THL jopa kehuskelee, ettei se ”ymmärrä WHO:n linjausta” ja ettei ”testi ole hoitokeino”, vaikka se olisikin WHO:n mukaan tehokkain keino leviämisen pysäyttämiseksi ^xiv. Ristiriita WHO:n ohjeiden ja Suomessa tehtävän testauksen välillä on tiedostettu myös sosiaali- ja terveysministeriössä ^xv.

Viime viikkoina lehdistä onkin saanut lukea useita raportteja sellaisista aiheista kuin, että testauskapasiteetissa on jo tullut merkittäviä pullonkauloja ^xvi, joskin nyttemmin kapasiteettia on lisätty tuntuvasti, hoitajilla on vaikeuksia päästä testeihin ^xvii ja suojavarusteet ovat lopussa ^xviii. Henkilökunnan riittävyys voi jatkossa olla koetuksella ^xix. Onpa kuultu jopa huhuja, että hoitajia on käsketty menemään kipeänäkin töihin! Tätäkö on se paljon puhuttu ”hyvinvointivaltio”?

Tätä kirjoitettaessa Suomessa varmistettuja tartuntoja on jo yli 1 000, mutta todellinen luku on THL:n mukaan 20–30 kertaa isompi, siis noin 20 000–30 000. Kuitenkin THL on arvioinut, että noin 40 % Suomen väestöstä saisi koronatartunnan ^xx, ja hallituksen teettämissä skenaarioissa parhaassa tapauksessa ”vain” reilu miljoona, siis noin 20 % väestöstä sairastuu, pahimmillaan jopa 60 % ^xxi. Toisin sanoen lievimmänkin skenaarion mukaan tartuntojen määrä tulee vielä vähintään monikymmenkertaistumaan. Myöhemmin THL on pahentanut arvioitaan ^xxii. Nykyisten, päivä päivältä lisääntyvien rajoitustoimien julkilausuttuna tarkoituksena on pyrkiä hajauttamaan tartuntoja ajallisesti, jolloin tartuntahuippu pysyisi terveydenhuollon kapasiteetin rajoissa. Jos terveydenhuoltomme on jo nyt kovilla eikä pysty selviytymään sille asetetuista velvoitteista, nähtäväksi jää, mitä tapahtuu, kun tartuntahuippu lähenee. Ilmeisesti tämän vuoksi hallitus haluaisi pakottaa ihmisiä terveydenhuollon töihin valmiuslailla. Uhkia on ilmassa.

Politiikka komentoon sairauksia vastaan

Poliittisesti ei voida hyväksyä porvariston diktatuurin toimia, ei Suomessa eikä missään muussakaan maassa, sillä nuo valtiokoneistot itse, niiden puolueet ja imperialistinen järjestelmä ovat syyllisiä terveydenhuollon ilmeisiin ongelmiin ja pandemioiden olemassaoloon. Eikä tässä tarvitse edes spekuloida sillä, voiko covid-19 olla jonkin imperialismin kehittämä bakteriologinen operaatio, mikä ei olisi historian valossa poikkeuksellista eikä nykyisessä maailmantilanteessa yllättävää ^xxiii.

Ei, pelkästään jo se, mitä olemme edellä analysoineet, osoittaa porvariston kyvyttömyyden kansanterveydestä huolehtimisessa, varsinkin kun vertaamme sitä vallankumouksellisen Kiinan kokemukseen. On tunnettua, miten imperialismin sortamassa vanhassa Kiinassa vuoteen 1949 asti raivosi lukuisia epidemioita jatkuvasti. Vallankumouksen jälkeen lopetettiin lyhyessä ajassa kokonaan monia epidemioita kuten isorokko, rutto ja kolera, ja toisia saatiin huomattavasti vähennettyä. Kansanterveys tuossa alikehityksestä nousseessa maassa pääsi kukoistamaan vallankumouksen ansiosta. ^xxiv. Nämä faktat sotivat täysin sitä vastaan, kun presidentti Niinistö väitti erikoishaastattelussaan, että yhteiskunta ei vaikuttaisi sairauksiin ja niiden torjunnan tehokkuuteen ^xxv.

Vallankumouksellisen terveydenhuollon perusajatuksia uudessa Kiinassa olivat: ”Kiinan terveys- ja lääkintätyön tavoite on palvella laajoja työtätekeviä kansanjoukkoja” ja ”Se asettaa etusijalle ehkäisyn, yhdistää länsimaisen ja kiinalaisen lääketieteen tohtorien ponnistukset ja organisoi joukot toteuttamaan terveystyötä” ^xxvi. Tämä merkitsee vilpitöntä halua joukkojen palvelemiseen ja todellista luottamusta heihin, toisin kuin Niinistön erikoishaastattelun käsitteitä sotkevat puheet siitä, että ”toimeenpano on meistä jokaisen vastuulla” – tuskinpa kansa on kuitenkaan tämän päivän Suomessa vielä muodostunut toimeenpanovallaksi, hallitukseksi syrjäyttäen Marinin ja muut porvariston marionetit? Vain vallankumous, eikä mitkään porvariston diktatuurin valmiuslait tai sen horjuva terveydenhuolto, voi tarjota todella lujan välineen sairauksien voittamiseen.

II. TALOUS

Porvareilla ja revisionisteilla ^xxvii on taipumuksena esittää, että niin sanottu ”koronakriisi” aiheuttaisi uuden talouskriisin. Toisaalta ennen kuin syntipukiksi löytyi koronan saapuminen Eurooppaan, oli tavallista viittailla maailmantalouden kasvun hidastumiseen jo viime vuonna ^xxviii. Tulevasta taantumasta nähtiin merkkejä jo elokuussa ^xxix. Edelleen, vielä puhtaasti porvarillisiin lähteisiin tukeutuen voidaan esittää kysymys, miten pitkään ns. härkämarkkinat maailman pörsseissä olisivat vielä voineet jatkua ^xxx.

Marxilaisina lähdemme siitä, että koronavirus ja sen aiheuttama pandemia eivät ulkoisina tekijöinä voi olla talouden synkkien näkymien perussyynä, vaan syyllistä on haettava talouden itsensä sisältä. Parhaiten koronan ja talouden suhteen tiivistää brasilialainen julkaisu A Nova Democracia (Uusi demokratia): ”virus ei ole kriisin syy, ainoastaan pahentaa sitä, kriisin syy on pääoma itse” ^xxxi. Artikkelissa selitetään:

”Koronaviruksen ilmestyminen on vain fakta, joka pahentaa taloutta. Kuitenkin, tämän faktan takana on jo olemassa piilevää pääoman suhteellista liikatuotantoa.

Pääoman suhteellisen liikatuotannon kriisi tapahtuu, kun pääoman tuotanto ylittää liiaksi yhteiskunnan kulutuskyvyn, jonka määrittelee viime kädessä ristiriita tuotannon yhteiskunnallisen luonteen ja tuotteen kapitalistisen omimisen välillä.

Ajatuksen saamiseksi työttömyys USA:ssa on saavuttanut historiallisen alhaisen tason: työttömyys oli 3,5 % lokakuussa 2019, mikä vastaa käytännössä ’täystyöllisyyttä’. Se oli matalin indeksi viimeiseen 50 vuoteen, mihin on ajanut korkotasojen alentuminen, mikä ajaa luotonantoa tuotannolle. Kuitenkin lokakuussa uusien työpaikkojen luominen teollisuudessa laski ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen, vaikka tuotanto nousi 1,1 % marraskuussa. Se on suuri lisäys maailmantuotteeseen, joka kasvaa suhteettomasti verrattuna globaaliin kulutuskykyyn. Liikatuotannon kriisi on kiertämätön seuraus. Sen todistuksena on, että kaikki ekonomistit ennakoivat, että jenkkitalous hidastuu lyhyellä aikavälillä, se on, se ei löydä markkinoita jatkaakseen laajentumistaan.

Osoittaen tämän merkkejä jo 12. maaliskuuta New Yorkin pörssi (Dow Jones) laski jyrkästi 8,4 %.

Kuitenkaan, tämä ei ole tendenssi vain Yhdysvalloissa.” ^xxxii.

Tähän riittää lisätä: vain muutamaa kuukautta aiemmin Wall Streetillä juhlittiin kaikkien aikojen ennätyksiä pörssikursseissa ^xxxiii.

Liikatuotannon kriisin kehitys Suomessa

Suomen osalta olemme tutkineet talouskasvun yhteyttä suomalaisen yhteiskunnan kulutuskyvyn kasvuun ja toteutuneeseen vientiin sekä Helsingin pörssin kehitykseen. Talouskasvua olemme mitanneet bruttoarvonlisäyksellä ensin koko kansantaloudessa ja sitten toimialaluokituksen sektoreilla A–F, jotka käsittävät alkutuotannon (A), teollisuuden (B–E) ja rakentamisen (F), millä pyritään kuvaamaan uusia arvoja luovaa tuotantoa. Kulutuskyvyn kasvua on mitattu asuntokuntien lukumäärän ja niiden käytettävissä olevan rahatulon keskiarvon tulolla. Viennistä on huomioitu tavaroiden ja palveluiden vienti, jonka BKT-osuus on tarkastelujaksolla vaihdellut noin 40±5 %, ts. viennin ottamisella mukaan tarkasteluun pyritään huomioimaan, että ulkomaanmarkkinat ovat tärkeä osa suomalaisen pääoman tuotantoprosessia. Helsingin pörssin kehitystä on kuvattu OMXHPI-indeksillä laskien kullekin vuodelle keskimääräisen pisteluvun kaikkien pörssipäivien päätösluvun perusteella; Helsingin pörssin kehityksellä pyritään havainnollistamaan rahoitusmarkkinoiden suhdetta talouteen. Pörssikursseja koskevat tiedot on haettu Nasdaqin sivuilta, muuten kaikki käytetyt tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksen tilastotietokannoista. Saadaan seuraavanlainen kuvio:

Nämä osoittavat, että pääomaa on tuotettu enemmän kuin tuotteita pystytään saamaan kaupaksi. Erityisesti vuosina 2011–2015 talouskasvu on ollut nopeampaa kuin kulutuksen kasvu, kunnes vuonna 2016 vienti kasvoi voimakkaasti. Toisaalta pörssikurssit ovat kasvaneet vuodesta 2012 alkaen yleensä muuta taloutta nopeammin, joskin ero on alkanut tasoittua. Ei ole ihme, että talouskasvu on alkanut hidastua, kun arvoja tuotetaan enemmän kuin saadaan realisoitua ja osakkeet ovat kasvuun nähden yliarvostettuja. Sanalla sanoen näemme, että myös Suomessa osana maailmantaloutta on koronasta riippumatta ollut kehittymässä pääoman liikatuotannon kriisi.

Miksi sitten puhutaan niin paljon siitä, että korona on pilannut talouden? Tässä on kaksi aspektia: yhtäältä lienee kiistatonta, että pandemia on entisestään huonontanut taloutta, ja toisaalta vetoamalla ulkoiseen tekijään porvarit yrittävät pelastaa oman nahkansa. He yrittävät esittää, että heidän imperialistinen järjestelmänsä on muuten hyvä ja toimintakykyinen, mutta nyt ulkoinen tekijä vain sattuu rasittamaan taloutta.

Niinpä tässä kontekstissa porvarit ovatkin esittäneet hurjia arvioita talouden tulevasta laskusta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomen talous supistuisi 5 prosenttia tänä vuonna pandemian takia ^xxxiv! Pellervon taloustutkimus arvioi, että Suomen BKT supistuu tänä vuonna 3–6 % riippuen siitä, miten nopeasti koronasta toivutaan ^xxxv. Kuntaliitto puhuu puolestaan siitä, että koronaepidemia heikentäisi kuntien taloutta vähintään 1,5 miljardilla ^xxxvi.

Kriisi sysätään joukkojen kannettavaksi

EK:n kyselyn mukaan jopa 40 prosenttia yrityksistä harkitsee lomautuksia koronatilanteen vuoksi ^xxxvii. Ylen tietojen mukaan vireillä on jo ainakin 100 000 ihmisen lomautukset ^xxxviii. Useilla eri aloilla yritykset teollisuudesta liikenteeseen ja kaupasta ravintoloihin ovat ilmoittaneet yt-neuvotteluista, joissa tavoitellaan jopa koko henkilöstön lomauttamista kuten VR:n tapauksessa ^xxxix. Edelleen, monissa yrityksissä varsinkin vuokratyöntekijät, nollatuntisopimuslaiset ja määräaikaiset ovat olleet löysässä hirressä jo valmiiksi. Näissä oloissa mm. ns. Loimaan kassa on jo varoitellut työttömyystukien viivästymisestä ^xl.

Porvaristo haluaa sysätä kriisin taakan mahdollisimman suurissa määrin joukkojen kannettavaksi. Keskustan pää-äänenkannattajan pääkirjoituksessa on jopa, näin fasistis-korporatiivisen tammikuun kihlauksen 80. juhlavuonna, vaadittu ”maaliskuun kihlausta” ^xli! Keskiviikkona 18.3. työmarkkinajärjestöt saavuttivatkin yhteisymmärryksen painavista heikennyksistä työehtoihin ja maltillisista lievennyksistä tai helpotuksista heikennyksiin ^xlii. Tietysti nämä ovat ”määräajaksi”. Niin muuten oli kiky-sopimuskin! Samoin myös alkuperäinen tammikuun kihlaus! Tähän mennessä hallitus on hyväksynyt osan työmarkkinajärjestöjen yhteisistä ehdotuksista.

Totisesti, hallituksen sisältä RKP:n ja Keskustan leireistä on painotettu, että koronan jälkeen tarvitaan kovia taloudellisia toimia ja niitä paljon puhuttuja ”rakenteellisia uudistuksia” ^xliii. Työehtojen heikentämisen osana porvaristo tulee hakemaan raakaa iskua kaikkien alojen työläisten oikeutetuille palkkavaatimuksille tulevissa tes-neuvotteluissa vedoten siihen, ettei ole rahaa. Erityisesti se merkitsisi, että hoitoalojen sadattuhannet työläiset, jotka ovat ryhtyneet mittaamattoman suureen ja raastavaan työhön koronaepidemian voittamiseksi Suomessa ^xliv, saavat enää vain uneksia palkkaohjelmasta, joka huomioisi heidän jälleen kerran tekemänsä urotyön ja kuroisi umpeen sukupuolittuneita palkkaeroja. Kun epidemian taltuttua he palaavat odottavaisin mielin tes-pöytään, porvaristo tulee suostumaan vain palkkaeroja kasvattaviin ratkaisuihin.

Myös muuta maksettavaa voi olla luvassa. Suomen Kuvalehti on kirjoittanut telakkateollisuuden Finnveralta saamasta rahoituksesta, joka voi kaatua kansalaisten syliin, jos suuret risteily-yritykset joutuvat konkurssiin – yhteensä puhutaan Finnveran arvion mukaan 3,7 miljardista eurosta ^xlv, mikä vastaa useita prosentteja valtiontalouden vuotuisista menoista, jotka ovat tavallisesti olleet 50–60 miljardin luokkaa. Riskejä on epäilemättä olemassa, mutta niiden realisoituminen ei ole vielä välittömässä näköpiirissä ^xlvi, varsinkaan jos verrataan lentämiseen ^xlvii.

Edelleen, panemme merkille massiiviset yt-neuvottelut, joissa haetaan tällä hetkellä pääasiassa lomautuksia. Maaliskuun 24. päivä työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tiedossa oli 158 000 työntekijää koskevat yt-neuvottelut ^xlviii, ja vain kahta päivää myöhemmin luku oli kasvanut jo lähes 240 000:een ^xlix. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä yt-lain mukaan alle 20 työntekijän yritysten ei tarvitse ilmoittaa yt-neuvotteluista. Tilastokeskuksen mukaan alle 20 hengen yritykset työllistivät henkilötyövuosissa mitattuna 34 % työvoimasta vuonna 2018. Näin ollen lomautusuhka koskee todellisuudessa pitkälle yli 300 000 työntekijää, mikä on heittämällä yli 10 prosenttia Suomen kansantalouden työvoimasta; esimerkiksi vuonna 2019 työvoimaan kuuluvia 15–74-vuotiaita on ollut 2,75 miljoonaa. Joskaan yt-neuvottelut eivät yleisesti johtane koko henkilöstön lomauttamiseen, TEM:stä kuitenkin arvioidaan, että toteutuvissa lomautuksissa tullaa puhumaan sadoistatuhansista ja työttömyyden nousu vuositasollakin tulee olemaan 50 000–70 000 henkeä ^l.

Erityisesti haluamme kiinnittää huomiota osa-aikaisten työntekijöiden asemaan. Meillä ei valitettavasti ole käytettävissämme tietoa siitä, miten iso osa lomautetuista on osa-aikaisissa työsuhteissa, mutta perustuen mm. matkailu- ja ravintola-alan sekä kauppojen (paitsi ruokakaupat) ja kioskien tilanteeseen nykyisissä koronaoloissa ja osa-aikaisen työn yleisyyteen noilla aloilla voimme vakuuttua, että huomattava määrä osa-aikaisia työläisiä joutuu lomautetuksi. Heidän putoamisensa ansiosidonnaiselle vähentää heidän entisestään pientä palkkaa, mutta ensin he joutuvat sinnittelemään pitkään, että saavat ruuhkautuneista työttömyyskassoista edes päätöksen ansiosidonnaisesta.

Yhtenä rasituksena joukoille on vielä ilmaisen kouluruoan vieminen, mikä nostaa lapsiperheiden elinkustannuksia.

Ymmärtäen tilanteen varsinkin massiivisten lomautusten kannalta hallitus ja pankit ovat ryhtyneet toimiin. Hallitus on luvannut poistaa karenssipäivät ja lisätä etuuskäsittelijöitä. Lukuisat pankit ovat puolestaan myöntäneet lyhennysvapaita. Näillä toimilla porvaristo pyrkii pehmittämään joukkoihin kohdistuvaa iskua, jotta yleinen tyytymättömyys ei pääsisi kasvamaan räjähdysmäisen nopeasti. Pankkien kannalta kyse lienee myös siitä, että ne eivät halua, että valtava määrä asuntolainasopimuksia raukeaisi lomautettujen suhteellisen lyhytkestoiseksi odotettuun maksukyvyttömyyteen – tällöin riski kaatuisi pankkien itsensä niskaan.

On myös kuultu huhuja, että joissain paikoissa jopa julkisen sektorin työntekijöitä olisi uhkailtu palkkojen maksun merkittävällä viivästymisellä.

Hävyttömän vastakohdan joukkojen lisääntyvälle taloudelliselle kurjuudelle muodostavat mittavat tukitoimet porvaristolle. EKP on päättänyt 750 miljardin euron suuruisesta hätäosto-ohjelmasta ^li. Myös muualla on käynnissä mittavia elvytysoperaatioita ^lii. Esimerkiksi Ruotsissa hallitus on luvannut jo lähes 30 miljardin euron tukipaketin ^liii.

Myös Suomessa hallitus on luvannut auttaa yrityksiä 15 miljardin euron pelastuspaketilla, ja kun mukaan lasketaan Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan toimet, apua yrityksille on luvassa yhteensä jopa ainakin 50 miljardia euroa ^liv. Suoraan valtion kassasta tulevat rahat vastaavat noin neljännestä valtion vuotuisesta budjetista! Samalla Huoltovarmuuskeskus on aloittanut suuryritysten tehoseurannan ^lv. Tähän asti kerrotut valtiolliset toimet ovat kiistatonta ilmausta valtiomonopolistisesta kapitalismista.

Edelleen, kuten aina talouskriiseissä, monopolisoituminen tulee kiihtymään, sillä kannattavuus- ja kassaongelmista kärsivät yritykset, niin pienet kuin jättimäisetkin, uhkaavat ajautua konkurssiin, jolloin markkinat ja pääomat keskittyvät entistä harvempiin käsiin. Tätä povataan jo mm. kaupan alalla. Suomen Kuvalehden haastattelema Kaupan liiton pääekonomisti sanoo: ”Finanssikriisi kaatoi myös elinkelpoisia pienyrityksiä ja nopeutti siirtymistä tilanteeseen, jossa isot kansainväliset ketjut hallitsevat yhä suurempaa osaa markkinoista. Nyt koronakriisi voi nopeuttaa joka tapauksessa etenevää erikoiskaupan digitalisaatiota.” Erään vaateliikkeen toimitusjohtaja puolestaan toteaa lakonisesti: ”Jos myynti hiljenee tähän tahtiin, se tulee viemään suomalaisella vaatealalla vuosikausia kyteneen rakennemuutoksen loppuun kahdessa kuukaudessa”. ^lvi.

Huomioiden käynnissä olevat kehityskulut, jotka heikentävät työläisten ja pikkuporvareiden asemaa, näemme, että käsillä oleva talouskriisi, jota koronatilanne pahentaa, voimistaa keskikerrosten rapautumista ja proletarisoitumista. Niinpä syvimpien ja laajimpien joukkojen armeija tulee kasvamaan ja porvariston diktatuurin kannatus laskemaan.

Niinpä olemmekin jo nähneet. Italian lisäksi mm. Itävallassa ^lvii sekä Chilessä ^lviii – vain joitain esimerkkejä mainitaksemme – on ollut lakkotaistelua. Suomessa HSL:n bussikuskit ovat soveltaneet työtaistelua ^lix. On varmaa, että työläisten oikeutettu taistelu päivittäisten taloudellisten ja ammatillisten vaatimustensa puolesta tulee lisääntymään talouskriisin edetessä.

Tarttukaa vallankumoukseen ja edistäkää tuotantoa!

Uudessa Kiinassa talous oli joukkoja varten, ja se nosti lyhyessä ajassa monisatamiljoonaisen kansan elintasoa valtavasti. Kiinan saavutukset teollistumisen nopeudessa ovat vertaansa vailla. Tämä kaikki tuli kiinalaisille mahdolliseksi vain yhden seikan ansiosta, nimittäin siksi, että he ottivat poliittisen vallan itselleen syrjäyttäen imperialismin, puolifeodalismin ja byrokraattisen kapitalismin, jotka pitivät mahtavaa kansakuntaa alikehityksessä, joka ei enää ollenkaan vastannut ihmiskunnan tasoa 1900-luvulla. On tunnettua, kuinka vallankumouksellisessa Kiinassa hävitettiin inflaatio, eikä sosialismin historia tunne ainuttakaan talouskriisiä – muistellaan vaikka toveri Stalinin johdolla toteutettujen viisivuotissuunnitelmien ajamaa valtavaa talouskasvua SNTL:ssä 30-luvulla, kun muu maailma kärvisteli lamassa. Millä luokalla on valta, on ratkaiseva kysymys taloudessa.

Täysin päinvastaisella kannalla ovat revisionistit, nuo kapiset piskit, jotka porvarillisten isäntiensä iloksi vastustavat vallan ottamista työväenluokalle. He vaativat niitä-sun-näitä reformeja sekä porvariston diktatuurin valtioon kuuluvien kuntien taloudellista tukemista. Näennäisesti radikaalisimmat revisionistit puhuvat suuryritysten kansallistamisesta esittäen sen, yhdessä erinäisten muiden reformien kanssa, olevan ”meidän yhteiskuntamme ohjaamista sosialistiseen suuntaan” ^lx – ilman pienintäkään ymmärrystä yhteiskunnan luokkaluonteesta, ilman pienintäkään mainintaa siitä, että porvariston diktatuurin valtion omistuksessakin nuo yritykset ovat edelleen kapitalistisia monopoleja, olkoonkin valtiokapitalistisia. Mitenkä valtionyritykset olisivat yhtään sen sosialistisempia, jos valtio itse on harvalukuisten suurkapitalistien yksityisomaisuutta? Tällaisia näkemyksiä esittävät niin ”eurokommunistit” ^lxi, brežneviläiset ^lxii kuin sekalaiset opportunistitkin ^lxiii – oleellisesti kaikki Suomessa esiintyvät antikommunismin suuntaukset. Ainoastaan eräillä trotskilaisilla on edes jokseenkin vallankumouksellinen kanta ^lxiv.

Marxisti-leninisti-maoisteina vastustamme noita vain vaivoin peiteltyjä ajatuksia vanhan järjestelmän pelastamiseksi. Samalla tunnustamme, että joukoilla on täysi oikeus ja välttämättömyys puolustaa historiassa taistelemiaan valloituksia, joita vastaan porvaristo hyökkää ”koronakriisin” verukkeella. Mutta voivatko sorretut luokat ikuisesti tyytyä puolustustaisteluun, jossa kerta kerralta menetetään aina vähän lisää? Eivät. Puheenjohtaja Mao opettaakin, että menemme defensiiviin valmistautuaksemme vastaoffensiiviin. Jokainen kriisi osoittaa tarpeen vallankumoukselle, sillä vain poliittisella vallalla voidaan tehokkaasti turvata joukkojen valloitukset ja hankkia lisääkin.

Sosialistinen talous merkitsee, että valtioksi järjestäytynyt työväenluokka harjoittaa valtionsa kautta koko kansan omistusta, joka näyttelee ratkaisevaa osaa koko taloudessa. Vain tuollaisten taloudellisten suhteiden vallitessa työvoima menettää tavaraluonteensa ja tuotantovoimien kehitys alkaa palvella kansanjoukkojen hyvinvointia ja elintasoa. Poliittisen vallan ratkaiseva merkitys kiteytyy Kiinan Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen tunnetuksi tekemään iskulauseeseen: ”Tarttukaa vallankumoukseen ja edistäkää tuotantoa!”

III. POLITIIKKA

Poliittisessa mielessä imperialismi ja maailman taantumus ottavat kaiken ilon irti koronasta. Norjalaiset toverit arvioivat Norjan valtiokoneiston pyrkivän hyödyntämään tilanteen fasismin kehittämiseen ^lxv, ja myös Tanskassa arvioidaan valtiokoneiston lisäävän taantumuksellisuuttaan koronakriisin verukkeella ^lxvi. Oleellisesti sama kanta on Ruotsin Kommunistiska Föreningenillä (Kommunistinen yhdistys) ^lxvii. Näin ollen kaikki ns. Pohjoismaissa toimivat marxilais-leniniläis-maolaiset järjestöt ovat tehneet saman analyysin. Laajemmin Euroopassa sama kanta esiintyy niin ikään saksalaisella Dem Volke dienen (Palvelkaa kansaa) -sivustolla julkaistussa kirjoituksessa ^lxviii, itävaltalaisella julkaisulla Antifaschistische Infoblatt (Antifasistinen infolehti) ^lxix sekä Ranskan Maolaisella kommunistisella puolueella ^lxx. Latinalaisesta Amerikasta erityisesti ecuadorilainen Frente de defensa de la lucha del pueblo (Kansan taistelun puolustusliitto) on painottanut oikeutta kapinoida ^lxxi. Saman suuntaista saadaan myös lukea Chilestä ^lxxii ja Kolumbiasta ^lxxiii.

Ranskassa Macron on julistanut ”sodan koronaa vastaan” ^lxxiv ja määrännyt sillä verukkeella 100 000 poliisia taistelemaan kansaa vastaan ^lxxv. Jo ennen näitä Macronin toimia ranskalaisessa La cause du peuple (Kansan asia), että porvaristolle ainoa tehokas keino epidemian hillitsemiseksi on lisätä rajoituksia ja kontrollia, so. lisätä poliisivaltiota ja joukkovalvontaa – valtiossa, joka on osoittanut viimeisenä kahtena vuotena jättimäistä raakuuttaa joukoille ^lxxvi. Jotain kansan ja valtion suhteesta kertoo, että rajoitusten astuttua voimaan Ranskassa kirjoitettiin 4 000 sakkolappua vain yhdessä päivässä ^lxxvii. Edelleen, hieman ennen rajoituksia keltaliivit osoittivat, etteivät suostu millään ehdolla alistumaan, sillä joukoilla ei yksinkertaisesti ole varaa olla taistelematta ^lxxviii.

Samoin Espanjassa on asetettu ulkonaliikkumiskielto ja kovia rangaistuksia sen noudattamatta jättämisestä ^lxxix – nämäkin toimet maassa, jonka valtiokoneisto on laajasti vihattu ja halveksittu, maassa, jossa valtion määräyksiin ja lisääntyvään kontrolliin ei tietenkään suostuta alistumaan.

Kreikasta on uutisoitu, että yhtenä päivänä poliisi pidätti 150 pikkuporvaria, joilla ei ollut taloudellisesti varaa pitää liikkeitään kiinni. Rangaistukseksi he ovat saaneet tuhansien eurojen sakkoja ja jopa vuosien vankilatuomioita. ^lxxx. Voisimme jatkaa vielä rivitolkulla faktojen esittämistä siitä, miten taantumuksellisten hallitusten poliittiset toimet – kuten ulkonaliikkumiskiellot, firmojen sulkemiset ja muut rajoitukset – iskevät kaikissa maissa kansaa vastaan ja miten vähän joukkoja kiinnostaa alistua noihin toimiin, mutta se olisi tarpeetonta.

Marinin hallitus hylkää demo-liberalismin

Suomessa on tartuntatautilain ja valmiuslain nojalla otettu käyttöön kovia rajoituksia joukkojen elämään ^lxxxi, ja Niinistö on näytellyt tässä jälleen oman roolinsa vaatimalla eduskuntapuolueiden johtajilta kovia toimia ^lxxxii. Niinistö itse kertoo RKP:n Henrikssonin valaisseen häntä asiasta ^lxxxiii.

Kaikkia toimia perustellaan kansalaisten terveyden ja hengen turvaamisella. Kauniita sanoja, kenties, mutta ne tulevat imperialistiselta valtiolta, joka on pysyvästi tahrinnut kätensä joukkojen vereen. Me tiedämme, millaista ”oman” kansan ja rauhanomaisten naapurikansojen verenvuodatusta tämän valtion politiikka on ollut erityisesti vuosina 1918–1944, unohtamatta Kemin veritorstaita vuonna 1949. Mutta se ei suinkaan loppunut tuolloin. Pelkästään tältä vuosituhannelta me muistamme Afganistanin sodan, jossa Suomella on edelleen joukkoja, ja Lipposen hävyttömät vehkeilyt Irakin sotaan liittyen. Viime vuosikymmenellä Lähi-idästä kasvoi Suomen aseviennin tärkein alue ^lxxxiv, yksittäisistä maista voi mainita Saudi-Arabian ja Arabiemiraatit, joihin Sipilän hallitus päätti lopulta – skandaalin jälkeen – lopettaa aseviennin ^lxxxv, sekä Turkin, Suomen aseviennin tärkeimmän yksittäisen maan ^lxxxvi, johon asevientikieltoa on vaadittu mm. adressilla ^lxxxvii, joka ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. Tai puhutaanko Afrikasta ^lxxxviii? Tai suomalaisesta metsäteollisuudesta Intiassa, Kiinassa, Brasiliassa, Uruguayssa… vain muutamia mainitaksemme ^lxxxix?

Eikä tarvitse puhua pelkästään menneistä sodista tai suomalaisen imperialismin toimista ulkomailla. Hoivakohusta on kulunut hieman toista vuotta, ja todellisuus alalla on edelleen hyvin kylmää luettavaa ^xc. Ainakin sanoissa terveydestä välittävä hallituksemme tekee hoitajamitoituksen, mutta se ei yksin riitä mihinkään ^xci, ja tilannetta pahentaa vielä, että puolet hoitajista on eläköitymässä seuraavien 10 vuoden aikana ^xcii, eikä heitä tälläkään hetkellä ole tarpeeksi ^xciii. Mainittakoon myös, että tutkitusti eriarvoisuus tappaa – myös Suomessa ^xciv. Lopuksi muistutamme, että kaikki eduskuntapuolueet, ilman ainoatakaan poikkeusta, ovat olleet hallituksessa leikkaamassa mm. terveydenhuollosta ja THL:n rahoituksesta ^xcv.

Niinköhän valtiomme välittää ihmisten hengestä ja terveydestä?

Hallituksen toimet, joita kaikki eduskuntapuolueet yksimielisesti tukevat, tarkoittavat demo-liberaalejen periaatteiden osittaista kieltämistä ilmentäen, että pitkälle mädäntyneen imperialismin oloissa kaikkein liberaaleimmassakin hallituksessa vaikuttaa fasistinen tendenssi. Puheenjohtaja Gonzalo on opettanut: ”Meille fasismi on demo-liberaalejen periaatteiden kieltämistä, demo-porvarillisten periaatteiden, jotka syntyivät ja kehittyivät 1800-luvulla Ranskassa; maailman porvaristo, taantumus on hylännyt nuo periaatteet, näin jo ensimmäinen maailmansota näytti meille demo-porvarillisen järjestyksen kriisin, tuon vuoksi fasismi nousi sen jälkeen” ^xcvi.

Analysoimme kysymystä huomioiden neljä aspektia: rajapolitiikka, vallan keskittäminen toimeenpanevalle, perus- ja ihmisoikeuksien vähättely ja mielenosoitusoikeuden kieltäminen.

1) Rajapolitiikka

Asiantuntijat ovat monissa yhteyksissä todenneet, että rajojen sulkemisella on marginaalinen vaikutus viruksen leviämiseen verrattuna sen vaikutuksiin muuten. Siitä huolimatta hyvin lukuisat maat ovat laittaneet rajansa kiinni, ja Euroopassa tätä on ensimmäisenä ja kovaäänisimmin vaatinut ns. äärioikeisto. Jo helmikuun puolivälissä, ennen rajojen sulkemisia, Politico-lehti kiinnitti tähän huomiota ^xcvii. Suomessa maahanmuuttomyönteinen hallitus on tunnetusti myös sulkenut valtion rajat. Emme odota tämän olevan käänteentekevää hallituksen politiikassa, mutta kiinnitämme huomiota laajempaan trendiin. Vuoden 2015 ns. ”pakolaiskriisin” yhteydessä EU alkoi avoimesti siirtyä takaisin tiukkojen rajojen ja rajatarkastusten aikaan niin EU:n ulkorajoilla (”linnake-Eurooppa”) kuin sisärajoillakin Dublinin sopimukseen perustuen. Nyt viisi vuotta myöhemmin rajat on väliaikaisesti tehty hyvin koviksi.

Näemme käynnissä olevat rajojen sulkemiset merkittävänä etappina pidemmässä prosessissa, jota liberaalisti nimitetään mm. ”kansallisvaltioiden paluuksi”. Me näemme tässä yhtäältä kysymyksen työvoiman kansainvälisestä liikkumisesta, mikä tekee rajojen sulkemisesta demo-liberalismia kieltävän, so. fasistisen toimen. Toisaalta se on myös elementti imperialistienvälisessä taistelussa, ja tästä se saa militaristisen luonteensa.

2) Vallan keskittäminen toimeenpanevalle

Demo-liberaalin porvarillisen opin mukaan on vallan kolmijako: lakiasäätävä, toimeenpaneva ja tuomiovalta. Valmiuslain käyttöönottoprosessissa havaitsemme tendenssin vallan keskittämiseen toimeenpanevalle.

Mariátegui on opettanut: ”Demokratian kriisi on parlamentin kriisi” ^xcviii. Valmiuslain käyttöönottoprosessissa Marinin hallitus on pyrkinyt useassa kohdassa sivuuttamaan eduskunnan aseman perustuslain mukaan ensisijaisena valtioelimenä, mistä perustuslakivaliokunta (PeV) on antanut moitteita. Esimerkkejä ovat lainmukaisen marssijärjestyksen sivuuttaminen, kun valmiuslain käyttöönottoasetuksen yhteydessä annettiin soveltamisasetuksia, sekä lääkkeiden jakelua koskevan rajoitusmääräyksen antaminen kiireellisenä, joka ei osoittautunut välttämättömäksi. ^xcix. Nuo ovat pikku rikkeitä, joissa on välittömästi kyse siitä, että valtioneuvosto toimii pikkuisen omavaltaisesti, ihan vain pikku yksityiskohdissa sivuuttaa normaalin marssijärjestyksen. Meidän tulkintamme mukaan tuollaiset pikku rikkeet ovat osa tendenssiä, joka pyrkii vallan keskittämiseen toimeenpanovallalle, pois parlamentilta.

Näissä oloissa Niinistö on näytellyt oman roolinsa kansakunnan hämmentäjänä. Ylen erikoishaastattelussa tämä pohjoiskorealaisia kannatuslukuja nauttiva filosofikuningas esitti kerrassaan erikoisen teorian siitä, että toimeenpanovalta olisi nyt annettu kansalaisille! Juristin koulutuksen saaneelta henkilöltä tämä voi olla vain tietoista käsitteiden sotkemista, jolla kenties pyritään peittelemään sitä faktaa, että tendenssi on vallan keskittämiseen toimeenpanevalle, so. pois eduskunnalta, joka – perustuslain utooppisten sanojen mukaan – edustaa kansaa.

Tämä ei ole tällä hetkellä vakava eikä voimakas tendenssi, sillä eduskunta ei ole nykyisissä oloissa välittömästi osoittanut seisovansa porvariston ehdottoman tahdon tiellä, päinvastoin. Mutta samalla tuollaisilla pikku rikkeillä, joiden annetaan tapahtua ilman isompia sanomisia, heikennetään eduskunnan arvovaltaa ja oikeusvaltion marssijärjestystä vallan keskittämiseksi toimeenpanevalle. Suomen porvaristolla ei ole tällä hetkellä välitöntä tarvetta vallan absoluuttiselle keskittämiselle, mutta sen on hyödyllistä ottaa vaivihkaisia askelia sillä tiellä. Tämä johtuu siitä, että porvarillisen demokratian muodot eivät enää yleisesti ottaen vastaa kehittyneitä tuotantovoimia, kuten Mariátegui opettaa ^c, ja niinpä porvariston on oltava valmis valtiomuotonsa fasistiseen uudistamiseen tilanteen vaatimusten mukaan.

Toinen merkittävä ilmaus tästä tendenssistä on valmiuslain 3 § 3 kohta eli talouskriisi. Valtioneuvosto (VN) on yhteistoiminnassa presidentin kanssa todennut tähän kohtaan liittyvän poikkeustilan olemassaolon, mutta yhtään käyttöönottoasetusta ei ole tähän liittyen annettu, eikä siten PeV tai eduskunta ole päässeet mitenkään arvioimaan taloudellisia poikkeusoloja. Tilanne vaikuttaa erikoiselta, ja yhtenä tulkintana on esitetty, että kyse on ”pikemminkin yhteiskuntapoliittisen viestin välittämisestä” kuin juridiikasta ^ci. Meidän arviomme mukaan tällaisella toimenpiteellä saatetaan hakea kynnyksen madaltamista valmiuslain käyttämiselle yleensä talouskriisin oloissa, mikä laajentaisi hallituksen käsissä olevaa asearsenaalia taistelevien joukkojen lannistamiseksi. Tämä on porvariston politiikkaa imperialismin yleiskriisin oloissa. Leninin sanoin, ”imperialismi on poliittista taantumusta kautta linjan” ^cii.

3) Perus- ja ihmisoikeuksien vähättely

Tunnetusti hallitus on, eduskunnan yksimielisellä suostumuksella, päättänyt rajoittaa tartuntatautilain nojalla ihmisten kokoontumisvapautta ja valmiuslain nojalla mm. liikkumisvapautta. Nämä ovat perustuslaissa lueteltuja perusoikeuksia, jotka tunnustetaan kansainvälisin sopimuksin myös ihmisoikeuksina. Valmiuslain käyttöönotto- ja soveltamisasetuksissa VN ei ole käytännössä ollenkaan arvioinut toimien perusoikeus- tai ihmisoikeusvaikutuksia, eikä oikeuskansleri tai PeV ole asiasta huomauttanut, minkä johdosta mm. eräs professori on jopa parahtanut, että ”Suomen perusoikeusjärjestelmä on pettämässä koronakriisin oloissa” ^ciii. Hallitus, tiedotustilaisuus toisensa jälkeen, vetoaa aina oikeuksista kalleimpaan – elämään –, ja tällä se itsevaltaisesti oikeuttaa minkä tahansa taantumustoimen.

Tämä kaikki on tapahtunut siitä huolimatta, että nykyinen hallitus on nähty erityisen perusoikeus- ja ihmisoikeusmyönteisenä. Kun hallitusta vasta muodostettiin, Rinne esitti listan kysymyksistä kaikille puolueille. Kolmantena otsikkona kysymyksissä oli ”Turvallinen oikeusvaltio Suomi”, ja sen alla kysyttiin mm.: ”Miten edistäisitte ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa?” Kaikki nykyiset hallituspuolueet ovat vastauksissaan tuon otsikon alla painottaneet perus- ja ihmisoikeuksien merkitystä oikeusvaltion kulmakivinä ^civ. Sanahelinää! Selvästi se näkyy Keskustan vastauksessa: ”Erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ja vähemmistöihin kuuluvien oikeuksiin täytyy kiinnittää huomiota”. Tämä näyttäytyi jo silloin valheena, sillä se on räikeässä ristiriidassa Sipilän hallituksen politiikan kanssa, mutta sama teema toistuu nyt, kun hallitus vähät välittää arvioida toimiensa vaikutusta mm. vammaisiin tai muihin ”heikoimmassa asemassa oleviin”, kuten mm. professori Scheinin kritisoi ^cv.

Vielä enemmän. Mitä Vihreät vastasi? ”Perus- ja ihmisoikeudet ohjaavat kaikkea lainsäädäntötyötä, budjettipäätöksentekoa ja julkista toimintaa. Lainsäätäjä edistää aktiivisesti näiden yhteiskunnan perusarvojen, oikeusvaltioperiaatteen ja oikeudenmukaisuuden toteutumista.” Näinköhän myös poikkeusoloissa? Tai Vasemmistoliitto? ”Vasemmistoliitto haluaa, että perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen huomioidaan kaikessa politiikassa ja viranomaisten resurssit turvataan. Ensi vaalikaudella on puututtava useisiin kotimaisiin ihmisoikeusongelmiin.”

Tästä päästiin hallitusohjelmaan, jossa kerrotaan: ”Hallitus huolehtii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä torjuu ihmisiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Erityistä huomiota kiinnitetään ihmisten turvallisuuden paranemiseen, uusiin turvallisuusuhkiin varautumiseen ja turvallisuuden kokemuksen vahvistamiseen.” ^cvi. Sekä: ”Turvallinen oikeusvaltio edellyttää perus- ja ihmisoikeuksien ja oikeusturvan yhdenvertaista toteutumista sekä hyvien väestösuhteiden, osallisuuden ja osallistumisoikeuksien vahvistamista. Näin ylläpidetään yhteiskuntarauhaa ja kansalaisten luottamusta. Erityistä huomiota kiinnitetään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien turvaamiseen.” ^cvii. Ja vielä: ”Perustuslain asemaa ja sen tulkinnan riippumattomuutta kunnioitetaan ja vahvistetaan samalla, kun lakiesitysten perustuslainmukaisuuden sekä vaikutusten arviointia tehostetaan ja laajennetaan” ^cviii.

Tällaisille kauniille sanoille on hallitus muodostettu, ja nyt me näemme, mitä se merkitsee!

Kerrassaan enteellisiä sanoja kuultiin viime syksynä, kun eduskunta juhlisti satavuotiasta, veriselle lahtariterrorille perustettua hallitusmuotoa. Tilaisuudessa ”Niinistö varoitteli tuudittautumasta perustuslaissa taattuihin vapauksiin”, kuten HS otsikoi ^cix. Samassa tilaisuudessa silloinen pääministeri Rinne julisti: ”Tiedämme, mitä ihmisille tapahtuisi, jos oikeusvaltioperiaatteesta luovutaan. Ei mitään hyvää.” ^cx. Nyt Rinteen seuraaja tekee työtä käskettyä.

Emme tietenkään tarkoita tällä puolustaa ihmisoikeuksia sinänsä. Marxisti-leninisti-maoisteina ymmärrämme ihmisoikeudet sisällöltään porvarilliseksi käsitteeksi. Marx kirjoittaa mm.: ”Samoin kuin antiikin valtion luonnonperustana oli orjuus, nykyvaltion luonnonperustana on kansalaisyhteiskunta ja porvarillisen yhteiskunnan ihminen, ts. riippumaton, vain yksityisen intressin ja tiedottoman luonnonvälttämättömyyden toiseen ihmiseen sitoma ihminen, ansiotyön ja niin oman kuin vieraan itsekään tarpeen orja. Nykyvaltio on tunnustanut tämän luonnonperustansa sellaisenaan yleisten ihmisoikeuksien muodossa.” ^cxi. Ihmisoikeudet (ja perusoikeudet) ovat yksiä tärkeimmistä demo-liberaaleista periaatteista, joiden kieltäminen merkitsee fasismia. Siksi ei ole ollenkaan vähämerkityksellistä katsoa, miten porvaristo niihin suhtautuu. ”Normaaleina” aikoina on verrattain helppo jeesustella perus- ja ihmisoikeuksilla, mutta nähtävästi jo verrattain lievän pandemian (kun vertaamme vaikkapa espanjantautiin) tai verrattain lievien poikkeusolojen (kun vertaamme vaikkapa sotaan) aikana toimenpiteiden vaikutusarviointi pudotetaan heti kättelyssä ”pois prosessikaaviosta” ^cxii ja hallitus alkaa jopa ”leikkiä jumalaa” ^cxiii, kuten eräät oikeusoppineet kirjoittajat ovat kritisoineet.

On selvää, että nykyiset rajoitukset ja poikkeukset perus- ja ihmisoikeuksiin on tarkoitettu vain väliaikaisiksi, emmekä missään tapauksessa syytä hallituksen suoraan pyrkivän ohimenevän ”kriisin” varjolla tekemään pysyviä rajoituksia ja poikkeuksia niihin. Siitä huolimatta näemme nämä toimet fasismin valmisteluna. Historia opettaa: ensimmäinen maailmansota näytti järjestelmän kriisin, joka johti fasismiin vasta jälkeenpäin. Haluamme myös korostaa, että fasisoituminen on objektiivinen prosessi, eikä se ole kaikissa kohdissa riippuvainen tämän-tai-tuon ihmisen tarkoitusperistä tai tietoisuudesta. Tuskinpa vaikka Marin näkee itseään fasismin agenttina, mutta silti hän objektiivisesti näyttelee tuota roolia.

4) Mielenosoitusoikeuden kieltäminen

Tartutatautilain 58 §:ssä sanotaan:

”Kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella.”

Niinpä tiistaina 17.3., seuraavana päivänä poikkeusolojen toteamisesta, aluehallintovirastot kielsivät julkiset yli 10 hengen kokoontumiset tartuntatautilain 58 §:n nojalla ^cxiv. Koska päätökset voidaan tehdä enintään kuukaudeksi kerrallaan, kielto on tällä hetkellä voimassa 13.4. saakka, mutta perustuen joka ikiseen arvioon epidemian etenemisestä kieltoa tullaan jatkamaan ja tiedotteessa sanotaankin avien valmistautuvan jatkamaan sitä.

Yleinen kokous määritellään kokoontumislain 2 §:ssä: ”Yleisellä kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.” Lukuunottamatta erilaisia ”luovia” tai ”yksilöllisiä” mielenosoitustapoja kielto koskee siten kaikkia vähänkään organisoituneita mielenosoituksia, ja erityisesti, kun kieltoa jatketaan toukokuulle, se merkitsee perinteisten vappumarssien kieltämistä.

Niinpä Poliisihallitus on linjannut tiedotteessaan ^cxv: ”Sen sijaan poliisi ei voi kieltää ennakolta yleistä kokousta. Tässäkin velvollisuus on poikkeusoloissa järjestäjällä ja puheenjohtajalla. Poliisi antaa näille ohjeita ja määräyksiä, sekä keskeyttää ja päättää kokouksen, jos se sitä edellyttää.” Toiminta- ja rangaistuslinjaa se kuvaa: ”Poliisin ensisijainen toimintalinja on antaa neuvot, kehotukset ja käskyt yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Julkisen kokoontumisen … järjestäminen kiellosta huolimatta on kriminalisoitu kokoontumisrikkomuksena, poliisin käskyjen noudattamattomuuden osalta niskoitteluna ja julkisrauhan rikkomisen osalta julkisrauhan rikkomisena.”

Linja on siis vanha, tuttu ja turvallinen. Huvittavaa kyllä, tilanteessa erikoista on, että kerrankin poliisin tarvitse sepittää hätävalheita ”väkivaltaisesta mellakoinnista” mielenosoitusten hajottamiseksi ja ihmisten pidättämiseksi.

Vielä puhtaasti porvarillis-juridiselta kannalta haluamme kiinnittää huomiota tartuntatautilain välttämättömyys-kriteeriin. Sama kriteeri esiintyy myös perustuslain 23 §:ssä. Valmiuslain 4 § on tiukempi ja edellyttää paitsi välttämättömyyttä, myös toimenpiteiden oikeasuhtaisuutta. Edelleen, kansainvälisistä sopimuksista nostamme esille Suomen ja lähes kaikkien muiden maailman valtioiden allekirjoittaman ^cxvi Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen (KP-sopimus, hyväksytty YK:ssa 1966), jonka 4 artiklan 1. kohdassa sanotaan: ”Yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja joka on virallisesti sellaiseksi julistettu, sopimusvaltiot voivat ryhtyä toimenpiteisiin, jotka merkitsevät poikkeamista niille tämän yleissopimuksen mukaan kuuluvista velvoituksista siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä vaatii”. Tämä muotoilu sisältää niin ikään oikeasuhtaisuus-kriteerin. Erityisen huomionarvoista on, että PeV:n mukaan juuri kansainväliset sopimukset toimivat nyt perälautana, ei niinkään perustuslaissa määritellyt perusoikeudet ^cxvii.

Tuollaisiin perusteisiin nojaa mielenosoitusten kielto. Toisaalta mielenosoitukset ovat jo itsessään perustuslaissa määritelty perusoikeus (13 §). Kyse on erityisen painavasta oikeudesta, kun se ymmärretään suhteessa perustuslain 2 §:ään: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”. Se on siten virallisesti voimassaolevan valtiojärjestyksen toteutumisen kannalta välttämätön oikeus. Edelleen, valmiuslain 1 § mainitaan erikseen lain tarkoituksena olevan ”ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia”. Lopuksi, myös KP-sopimuksen 21 artikla velvoittaa ”tunnustamaan oikeuden kokoontua rauhanomaisesti”.

Tästä nousee kaksi kysymystä. 1) Kun mielenosoitusoikeus on yksiselitteisesti kielletty, se merkitsee ”kansanvallan” perusteisiin kajoamista, demo-liberaalien periaatteiden kieltämistä. Tämä tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että porvariston diktatuurin aikana poikkeusoloissa on vähemmän sijaa ”kansanvallalle”, huolimatta Niinistön sekavista väitteistä, että ”toimeenpano olisi annettu kansalaisille”.

2) Onko todella niin, että ”kansanvallan” rajoittaminen on välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide? Olkaamme tarkkoja. Jos mielenosoitus pitää parhaan kykynsä mukaan huolta siitä, ettei yleisvaarallinen tartuntatauti pääse leviämään yhtään enempää sen järjestämisestä johtuen, niin onko tuon mielenosoituksen kieltäminen silloinkin välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide? Mielestämme kylmä juridinen harkinta päätyisi tulokseen, että mielenosoitusoikeutta ei voida viedä.

Ottakaamme sellainen, osin mielikuvituksellinen skenaario, että terveydenhuollon kapasiteetti olisi merkittävästi puutteellinen, mikä vain ruokkii tartuntataudin leviämistä, ja valtava väenpaljous kokoontuisi vaatimaan huomattavien lisäresurssien antamista terveydenhuollolle, mikä vakuuttaisi eduskunnan tekemään pikaisia päätöksiä lisäresursseista, jolloin mielenosoitus tosiasiallisesti tulisi auttaneeksi taudin leviämisen estämistä. Olisiko tällöinkin tuo mielenosoitus porvarillis-juridisessa mielessä oikeutettua kieltää sillä verukkeella, että tauti ei leviäisi?

Porvarillis-juridiselta kannalta on perusteet, joilla voidaan oikeuttaa mielenosoittaminen, vaikka valtiokoneiston virallinen linja onkin niiden kieltäminen. Kuitenkin oleellisempaa kuin juridinen arviointi on poliittinen arviointi. Kun kansanterveys on uhattuna, kun satoja tuhansia ihmisiä lomautetaan, kun työehtoja poljetaan, kun perustuslakia rikotaan, kun mielenosoitusoikeutta kielletään jne. jne. jne., työväenluokalla ja joukoilla on täysi välttämättömyys ja oikeutus näyttää voimansa. Korkeimpana tuomarina ei silloin toimi porvariston diktatuuri, vaan luokkataistelu, maailmanvallankumous.

On oikein kapinoida!

Koronanuhka on nostanut esiin valtavan määrän kapitulaatioita. Legaalinen vasemmisto ja sen vaikutuksen ikeessä olevat joukot vaikuttavat yleisesti tukevan kapitulaatiota. Joitain on jo toteutunutkin, esimerkiksi 13.3. kaavailtu ilmastolakko Tampereella ^cxviii – ja tiettävästi muissakin kaupungeissa – peruuntui koronan leviämisen estämisen verukkeella. Ilmeisesti tämä tartuntatauti on vakavampi uhka kuin paljon puhuttu ilmastokriisi? There is no coronavirus on a dead planet? Myös esimerkiksi Takku.netissä julkaistu kirjoitus kannattaa kapitulaatiota ehdottamalla, että poliittisen aktiivisuuden voisi siirtää nettiin ^cxix.

Varisverkoston sivuilla julkaistu kirjoitus ^cxx on tämän kysymyksen suhteen sisäisesti ristiriitainen, ja voidaan tulkita kumpaan suuntaan tahansa. Yhtäältä siinä hyväksytään valmiuslaki ja sen tuomat poikkeukset mm. poliittisiin oikeuksiin: ”Kaikki poikkeustilan nojalla asetetut kontrollitoimet ja rajoitukset on purettava välittömästi, kun ne eivät enää ole koronavirus-epidemian kehityksellä perusteltevissa”. Toisaalta heti seuraavassa kappaleessa vastustetaan poliittisten oikeuksien kieltoa, jonka valmiuslaki tosiasiallisesti ja avoimesti tekee: ”Krisiitilannetta ei saa käyttää demokratian ja vapauksien kaventamiseen”. Kirjoitus ottaa siis kantaa sekä kapitulaation puolesta että sitä vastaan.

Revisionistikopla, joka oikeudettomasti tahraa Suomen kommunistisen puolueen kunniakasta nimeä, esittää täysin avointa ja peittelemätöntä kapitulationismia ^cxxi. Huolimatta kaikista lukuisista terveydellisistä, taloudellisista ja poliittisista kysymysksistä, joista on käyty kriittistäkin julkista keskustelua, tuo kopla osoittaa tukevansa täysin porvariston taantumuksellista politiikkaa: ”Valmiuslaki turvaa tänään järein ottein kansakunnan terveyttä”.

Trotskilainen ryhmä, joka käyttää itsestään nimeä Marxilainen työväenliitto, esittää oikeansuuntaista analyysia mm. siitä, miten koronan varjolla porvaristo edistää politiikkansa taantumuksellisuutta ^cxxii. Eräissä yksityiskohdissa katsomme heidän erehtyvän, mutta analyysin pääpiirteissä voimme heihin yhtyä. Sen sijaan johtopäätöksissä he tekevät mielestämme vakavan virheen: ”Heti kun olosuhteet sallivat, aletaan heti kokoontua kansankokouksiin”. Tämäkin on kapitulationismia.

Meidän lisäksemme kriittisesti kapitulaatioon vaikuttaa suhtautuvan pitkän linjan kansalaisaktivisti Olli Tammilehto ^cxxiii. Lisäksi semianarkistinen Toimitus.co on julkaissut käännöksen italialaisesta tekstistä, joka tuomitsee kapitulaation ^cxxiv.

Kuitenkaan joukot eivät suostu alistumaan. Suomessa on raportoitu ainakin HSL:n kuskien työtaistelutoimesta koronalta suojautumiseksi ^cxxv. On myös kuultu joillain työmailla tapahtuneen jopa spontaaneja ulosmarsseja, joilla on ilmaistu turhautumista tilanteeseen, jossa kaikki muu on kielletty paitsi töissäkäynti. Nämä ovat oikeutettuja toimia, joiden täytyy kehittyä pidemmälle. Ottaen huomioon joukkojen elinoloihin kohdistuvat taloudelliset ja terveydelliset uhat joukot eivät voi yksinkertaisesti luopua luokkataistelusta.

Maailmalla onkin nähty lukuisia esimerkkejä niin taloudellisista taisteluista kuin poliittisistakin. Jälkimmäisistä nostamme esille Ranskan keltaliivit ^cxxvi ja mielenosoituksen Bremenissä poliittisten vankien puolesta, joka järjestettiin menestyksekkäästi kiellosta huolimatta ^cxxvii.

Puheenjohtaja Gonzalo on opettanut: ”Kriisi asettaa meille kaksi ongelmaa: ensinnäkin, miten puolustaa valloituksia, sillä kriiseissä valloituksia menetetään ja enemmän menetettäisiin, ellei niitä puolustettaisi; tämä on vaatimusten puolesta käytävän taistelun välttämättömyys…, taloudellisen taistelun ja poliittisen taistelun…, jotka edelleen takovat luokkaa ja työtätekeviä taisteluunsa vallasta. Toiseksi, miten kriisit hävitetään? Niitä ei voida hävittää, ellei vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä hävitetä… vallankumouksellisen taistelun välttämättömyys palvellen vallan ottamista aseellisella taistelulla puolueen johdon alaisuudessa… yhtä ei voida erottaa toisesta. Molempien ongelmien yhteys konkretisoituu vaatimusten puolesta käytävän taistelun kehittämiseen valtaa varten.” ^cxxviii.

Proletariaatin on puolustettava taloudellisia, poliittisia ja terveydellisiä oikeuksiaan sekä vastustettava kaikkia porvariston fasistisia, korporativiisia ja terveyttä vaarantavia toimia. Pitämällä kiinni ja käyttämällä luokkamme oikeuksia, mm. mielenosoitusoikeutta, osoitamme solidaarisuutta koronasta eri tavoin kärsiville joukoille, rohkaisemme heitä taistelussaan ja paljastamme heille vielä selvemmin vanhan järjestyksen taantumuksellisuuden.

Tuemme kaikkia oikeita kantoja, joita eri tahoilla on otettu, erityisesti nykyisen poliittisen tilanteen analyysissa ja johtopäätöksissä. Samalla panemme merkille, että vain marxismi-leninismi-maoismi on osoittanut kykenevänsä ymmärtämään tilanteen kokonaisuutena kaikkien kolmen aspektin – terveyden, talouden ja politiikan – osalta ja niin analyysissa kuin johtopäätöksissä. Painotamme, että käsillä oleva tilanne osoittaa jälleen, että vain marxismi-leninismi-maoismi voi tarjota joukkojen kipeästi kaipaaman oikean ja oikeutetun johdon.

Loistavat näköalat avautuvat

Ottaen huomioon varsinkin poliittisten toimien poikkeuslaatuisuuden Suomessa ns. ”koronakriisi” jättää joukkoihin erittäin vahvan muistijäljen. Jotkut ovat jopa puhuneet, että tästä muodostuu sukupolvikokemus. Se jää joukoille varmasti mieleen, että imperialistinen valtiokoneisto, joka on aina mahtaillut olevansa ns. hyvinvointivaltio, onkin pelkkä paperitiikeri, joka joutui polvilleen vain muutamassa viikossa turvautuen äärimmäisiin keinoihin. Mutta miten tarina jatkuu? Nyt jo porvaristo vetoaa epätoivoisesti ns. talvisodan henkeen – keksimällä keksittyyn myyttiin, jonka mukaan kahtiajakautunut kansakunta olisi yhdistynyt yhteisen vihollisen edessä pelastaen olemassaolonsa. Saako myytti jatkoa? Mielestämme se ei voi saada. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä luokkaristiriidat tulevat kärjistymään entisestään, eikä suomalainen imperialismi yksinkertaisesti pysty sovittelemaan niitä lahjonnalla johtuen imperialistienvälisen taistelun kärjistymisestä maailmassa.

Samalla meidän on huomattava, että puhumme pitkästä, emme lyhyestä prosessista. Vallitseva tilanne, jossa porvariston diktatuurin valtiokoneisto Suomessa näyttäytyy jokseenkin ikiaikaisena, on pitkän historiallisen prosessin tulosta, eikä sitä siksi voida kumota yhdessä yössä. Nykyisen epidemian oloissa vaikuttaa siltä, että joukot pysyvät Suomessa lähinnä passiivisuuden tilassa, mutta vallitsevien taloudellisten ja poliittisten näköalojen realisoituessa joukot lähtevät liikekannalle. Tämä painaa jälkensä kansan muistiin. Joukot tulevat muistamaan, että ensin imperialismi joutui hetkessä polvilleen ja sen jälkeen heidät laitettiin jälleen kerran maksamaan. Siksi on tärkeää olla nyt eturivissä ja hylätä kapitulationismi. Se, jos mikä, vakuuttaa joukkoja, että silloin, kun kaikki vielä puhuivat vain koronasta, vallankumoukselliset ja erityisesti marxisti-leninisti-maoistit ainoina näkivät hetkeä pidemmälle ja uskalsivat asettua vastarintaan. Tässä mielessä korona ja poikkeusolot valmistavat joukkoja tulevaan.

Puheenjohtaja Maon sanoin: ”tulevaisuus on kirkas, tie mutkainen”.

Solidaarisuutta koronan uhreille! Paremman terveydenhuollon puolesta!

Ei lomautuksia! Työn ja palkkojen puolesta! Porvarit maksakoot!

Poliittisten oikeuksien puolesta! Alas poikkeuslait!

Kuolema imperialismille! Eläköön maailmanvallankumous!

On oikein kapinoida!

Leppymätön taistelu revisionismia ja kaikkea opportunismia vastaan! Eläköön marxismi-leninismi-maoismi, pääasiassa maoismi!

Punalippu-komitea

maaliskuu 2020