13. huhtikuuta lähtien Ranskassa on nähty sabotaasi-iskuja kautta maan, erityisesti kohdistuen vankiloihin ja vankeinhoitojärjestelmään. Lukuisiin kymmeniin autoihin ja parkkipaikkoihin on isketty tuhopoltolla ja spraymaalauksella. 14-15. huhtikuuta Toulonin vankilan seiniä ammuttiin kahdella automaattiaseella. Tämä aiheutti vahinkoa ja hätätilan julistamisen vankilassa. Samoihin aikoihin Valencen rangaistuslaitoksen parkkipaikalla kaksi autoa sytytettiin tuleen pikaisessa iskussa yhden sähköpotkulaudalla kiitäneen toimesta. On myös raportoitu ranskalaisen imperialismin asiamiesten kohdanneen huomattavasti uhka- ja pilkkaviestejä.
Tapahtumat ovat puhuttaneet ja saaneet laajasti huomiota. Porvarillisessa mediassa iskut on enimmäkseen esitetty “järjestäytyneen rikollisuuden” tekosina sekä “ulkoisten valtiollisten tahojen sabotaasina”. Nämä väitteet kuitenkin ovat kyseenalaisia katsoen, miten iskujen yhteydessä on havaittu kerta toisensa jälkeen, “Ranskalaisten vankien oikeuksien puolustus”- järjestön (DDPF- Defense des droits des prisonniers francais) tunnuksia. Tieto järjestöstä on toistaiseksi vähäistä, tosin ilmeistä vaikuttaa olevan sen pyrkimys puolustaa ranskalaisten vankien oikeuksia. Ranskassa vankien oikeuksia loukataan toistuvasti. Ranskassa on huomattavasti myös poliittisia vankeja, kuten usein esille nostettu George Ibrahim Abdallah, joka on Euroopan pisimpään vankeudessa ollut poliittinen vanki ja jonka vapautusta on edelleen lykätty. Olemme myös uutisoineet useista tahoista ja yksilöistä, jotka ovat kohdanneet repressiota tuettuaan Palestiinan kansan kansallista vastarintaa. Sorretuista kansakunnista tulevat joukot, erityisesti nuoret, ovat huomattavasti sorrettuja ja yliedustettuja ranskalaisen imperialismin tyrmissä.
Ranskalainen imperialismi on pyrkinyt hyödyntämään iskuja “rikollisuuden vastaisessa sodassaan”, edistääkseen militarisaatiota ja demokraattisten oikeuksien polkemista. Tämä on vanha ja tunnettu taantumuksen taktiikka, peittää rikolliset toimet ja repression kiihdyttäminen kansan kapinan hillitsemiseksi “rikollisuuden, huumeiden, terrorismin vastaisen sodan” varjolla. Kuten on useaan kertaan nähty, Ranskassa erityisesti lähiöiden nuorisossa kytee voimakas kapina, joka saattaa leimahtaa milloin tahansa laajamittaiseksi joukkotaisteluksi vanhaa valtiota vastaan. Vankilaiskut ovat osaltaan ilmaus ranskalaisen imperialismin uppoamisesta syvemmälle kriisiinsä.
Ranskalainen anti-imperialistinen lehti La Cause Du Peuple on kirjoittanut aiheesta, sekä arvioinut iskuja tehneen liikkeen kasvavan jatkossakin. He perustelevat tämän iskujen näkyvyydellä, motivoiden mahdollisia kopioita, ja syventyvällä vankien oikeuksien polkemisella, jonka seurauksena esimerkiksi edellisenä vuonna 28. syyskuuta Nimesissä ja Mayottessa sadat vangit kieltäytyivät palaamasta selleihinsä.
Olivat iskut kenen tahansa toteuttamia, ne todistavat osaltaan, että sabotaasi-iskut ovat todellisuutta myös Euroopassa, ja myös Euroopassa on olemassa vallankumouksellinen tilanne epätasaisessa kehityksessä. Ranskassa on nähty useita kertoja, miten joukot eivät pelkää tarttua vallankumoukselliseen väkivaltaan keskellä imperialismin syvenevää yleiskriisiä ja olojensa alituista kurjistumista, ja ennen kaikkea tämä on ottanut kansannousun luonteen, mutta se saa ilmauksia myös DDPF:n tyyppisten toimien kautta. Vallankumouksellisille kaikkialla, myös Suomessa, tämä on voimakas kutsu tarttua lujemmin kommunistisen puolueen rekonstituoimiseen ja joukkojen taistelun kohottamiseen uusiin korkeuksiin sen johdolla.
