Suomessa ruokakaupan ala on ajautunut tilanteeseen, jossa S-ryhmä hallitsee lähes puolta markkinasta 48,8 %:n markkinaosuudellaan. Koskaan aiemmin ruokakaupan ala ei ole ollut yhtä keskittynyt. Keskon K-kaupat hallitsevat 33,7 % markkinasta ja Lidl 9,4 %. Muut kaupat hallitsevat siis noin 8,1 % markkinasta. HS on käsitellyt aihetta hiljattain artikkelissaan.
Koska kapitalismissa talouden toimintaa ohjaa voitontavoittelu ja kapitalistien välisessä kilpailussa pärjää parhaiten se, joka pystyy kilpailijoitaan tehokkaammin kasaamaan voittoja, ”vapaa kilpailu synnyttää tuotannon keskittymisen ja (…) määrättyyn asteeseen kehityttyään tämä keskittyminen vie monopoliin”.
Lenin on kirjoittanut teoksessaan Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena:
”(…) keskittyminen määrätyllä kehitysasteellaan niin sanoaksemme itsestään johtaa välittömästi monopoliin. Muutaman kymmenen jättiläisliikeyrityksen on näet helppo päästä sopimukseen keskenään, ja toisaalta juuri liikeyritysten laajat mittasuhteet aiheuttavat kilpailun vaikeutumisen ja monopolisoitumistendenssin. Tämä kilpailun muuttuminen monopoliksi on eräs tärkeimmistä — ellei tärkein — uusimman kapitalismin talouden ilmiöistä (…).”
Lenin kirjoittaa edelleen:
”Tuotanto muodostuu yhteiskunnalliseksi, mutta omistus jää yksityiseksi. Yhteiskunnalliset tuotannonvälineet jäävät pienen henkilöryhmän yksityisomaisuudeksi. Muodollisesti tunnustettavan vapaan kilpailun yleiset puitteet jäävät olemaan, ja harvalukuisten monopolistien harjoittama muun väestön sorto käy sata kertaa raskaammaksi, tuntuvammaksi ja sietämättömämmäksi.”
Monopolisoitumistendenssi vaikuttaa kaikkialla, mutta Suomessa kaupan alalla sitä vahvistaa entisestään se, että markkina ei ole suuri eikä tästä syystä kiinnostava ulkomaisille monopoleille. Lisäksi niiden on vaikea tulla markkinoille johtuen sen voimakkaasta keskittymisestä. Suomessa kaupan alan monopolien voitot ovat maailman korkeimpia ja päivittäistavarakauppa on maailman mittakaavassa erittäin keskittynyttä. Kaupan voimakas keskittyminen näkyy joukoille korkeampina hintoina, sillä kilpailu on vähäistä ja monopolit voivat hinnoitella tuotteet haluamallaan tavalla. Voimakas keskittyminen palvelee valtavien voittojen nyhtämistä, sillä se merkitsee hyvin tehokasta riistoa ja mahdollistaa monopolihintojen pyytämisen.
Olemme kirjoittaneet riiston kiristämisestä kaupan alalla sekä kaupan alan työläisten taistelusta aiemmin täällä:
(artikkeli jatkuu alla)
Monopolilla on pienempiin yrityksiin nähden valtaisa etu puolellaan. Yhtäältä sen on mahdollista ostaa pois pienemmät kilpailijansa, kuten HS huomauttaa. Tätä keskittymistä edistävät kriisit, ja S-ryhmän kohdalla sen kasvu onkin kiihtynyt voimakkaasti taloudellisen kriisi oloissa. Monopolien on pääomansa turvin mahdollista tehostaa tuotantoa ja kehittää sekä ottaa käyttöön teknologiaa kilpailijoistaan poikkeavalla laajuudella, mikä merkitsee riiston kiristämistä, ja sykliset kriisit vaikuttavat niihin vähemmän kuin pienempiin yrityksiin. Monopolisoitumistendenssiä vahvistaa se, että uusien kilpailijoiden vaikeampi päästä markkinoille, koska S-ryhmä ja Kesko hallitsevat myös kaupan alan logistiikkaa sekä suoranaisesti lyövät kapuloita kilpailijoiden rattaisiin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, millaisia vaikeuksia Lidl on kohdannut pyrkiessään Suomen markkinoille. Sitä ei ole esimerkiksi päästetty samaan panttijärjestelmään kuin muut kaupat. Yli kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen sen osuus markkinasta on reilut 9 % ja sen asema on heikentymässä.
HS kirjoittaa, että S-ryhmällä on valtava neuvotteluvoima suhteessa elintarviketeollisuuteen, ja että kauppamonopolit pyrkivät myös voimistamaan neuvotteluasemaansa omilla merkeillään. Tämä on osoitus monopolien mahdista ja niiden kaupankäyntiä jähmettävästä vaikutuksesta. Polkemalla elintarvikeyrityksiä kaupan alan monopolit myös ottavat osuutensa niiden työtätekevistä joukoista nyhtämästä lisäarvosta.
Porvarillinen taloustiede keskittyy ”kuluttajien” toimintaan, ja niinpä myös HS:n artikkelissa syitä S-ryhmän asemalle haetaan ”hintamielikuvasta, bonusjärjestelmästä ja valikoimasta”. Näissäkin kyse on monopolin eduista ja riistosta. Hintamielikuvaa synnytetään erilaisilla kampanjoilla ja tarjouksilla, ja nämäkin ovat mahdollisia johtuen monopolista ja sen tuomista eduista. Bonusjärjestelmä edustaa samaa, ja kannustaa kuluttajia entisestään keskittämään yhtäältä pankkiasiansa S-pankkiin, käymään ruokakaupassa S-ryhmän kaupoissa ja ehkäpä vierailemaan S-ryhmän ravintoloissa ja hotelleissa. Yltäkylläisinä notkuvat hyllyt ovat mahdollisia myöskin monopolin neuvotteluvoimasta ja laajoista hankintaketjuista, alihankkijoiden hyödyntämisestä, johtuen. Nämä tuotteet eivät ole ilmestyneet maailmaan tyhjästä, vaan ne ovat hiellään ja verellään tuottaneet työläiset ja sorrettujen maiden talonpojat. Suomalaisten markettien yltäkylläisyys onkin tulosta erityisesti sorrettujen kansakuntien riistosta. Pääasiallista on siis se, miten pääoman voimakas keskittyminen kasvattaa sen ylivaltaa entisestään ja edustaa yhä tehokkaampaa riistoa.
HS:n haastattelema Tampereen yliopiston kaupan alaa tutkiva lehtori Mika Yrjölä sanoo, että ”Teoriassa kaupan keskittyminen kahden kauppajätin käsiin voisi hyödyttää kuluttajaa (…) Esimerkiksi tehokas logistiikka ja suuret volyymit voisivat pitää hinnat edullisina.” Hän vaikenee kuitenkin ehdoista sille, että tämä ”teoria” voisi tulla todeksi, sille, että suurteollisuus voisi hyödyttää joukkoja: tuotantovoimien kehitys vaatii sosialismia, suunnitelmataloutta, juuri, kuten Lenin sanoi. Samalla, kun tuotanto on muodostunut yhteiskunnalliseksi kaikin puolin, omistus säilyy yksityisenä, tuotannon anarkia säilyy voimissaan, työtätekevien luokkien riisto ja sorto säilyvät voittojen keskittyessä yhä harvempien finanssioligarkian jäsenten käsiin. Yrjölä viittaa itse tutkimuksiin, joiden mukaan korkeammalla keskittymisellä ja korkeammalla hintatasolla on yhteys. Tavoitellakseen aina vain korkeampia voittoja monopolien tulee kasvattaa riistoa entisestään. Tässä yhtäältä inflaatio näyttelee roolia reaalipalkkojen polkemiseksi, toisaalta monopolit pyrkivät maksimoimaan voittonsa hyödyntämällä kilpailun puutetta ja kiskomalla monopolihintoja. Tuotannon tai logistiikan tehostaminen esimerkiksi automaatiota kehittämällä merkitsee riiston kiristämistä suuremman lisäarvon nyhtämiseksi vähemmästä määrästä työläisiä. Näin yksityisomistus siis pidättelee tuotantovoimia, joiden valtava kehitys voidaan vain yhteiskunnallisen omistuksen myötä valjastaa palvelemaan koko ihmiskuntaa sen sijaan, että niiden kehitys merkitsee yhä suurempaa puutetta ja kurjuutta sen enemmistölle.
