Erityisesti Perussuomalaiset ovat hiljattain nostaneet tikunnokkaan kysymyksen sosiaaliturvista ja terveyspalveluista, ehdottaen, että ne rajattaisiin vain Suomen kansalaisille. Sosiaaliturvan julkiseen keskusteluun nosti Iltalehti, joka teki oman selvityksensä Kelan vieraskielisille maksamista tuista.
Jopa Perussuomalaisten on tiedettävä, ettei ehdotus tule menemään läpi yhtenäisyyden puutteesta ajatuksen takana, mutta myös siksi, että sen toteuttaminen vaatisi perustuslain muutoksia. Tämä ei olekaan tarkoitus. Ehdotus palvelee yhtäältä puolueen kannattajien kosiskelua sekä toisaalta syyn vallitsevasta talouskriisistä vierittämistä maahanmuuttajien niskoille, häivyttäen luokkaristiriidan porvariston ja proletariaatin välillä.
Kyse on laajemmasta porvariston mielialojen muokkauksesta tilanteessa, jossa talouskriisi syvenee. Tätä mielialojen muokkausta ovat palvelleet viime aikoina käyty keskustelu huntukiellosta kouluihin sekä mm. Keskisarjan puheet väestönvaihdosta ja tämän tiimoilta noussut kalabaliikki.
Tilastoja on käytetty kierosti lietsomaan shovinismia. IL kirjoittaa maksetuista tuista seuraavasti:
”Tilastokeskuksen mukaan Helsingin väestöstä vieraskielisiä oli 20,4 prosenttia vuoden 2024 lopussa.
Toimeentulotuen saajista heidän osuutensa oli 42,7 prosenttia, peruspäivärahan saajista 28,9 prosenttia, työmarkkinatuen saajista 39,7 prosenttia ja yleisen asumistuen saajista 32,1 prosenttia.
Espoossa vieraskielisten osuus oli viime vuoden lopussa 25,0 %.
Vieraskielisten osuus toimeentulotuen saajista oli 49,1 prosenttia, peruspäivärahan saajista 39,6 prosenttia, työmarkkinatuen saajista 51,6 prosenttia ja yleisen asumistuen saajista 40,0 prosenttia.
Vantaalla vieraskielisen väestön osuus on kolmikosta suurin, 29,9 % viime vuoden lopulla.
Vieraskielisten osuus toimeentulotuen saajista oli 49,1 prosenttia, peruspäivärahan saajista 44,2 prosenttia, työmarkkinatuen saajista 51,2 prosenttia ja yleisen asumistuen saajista 45,7 prosenttia.
Näihin neljään Kelan maksamaan tukeen kului viime vuonna koko maassa yhteensä runsaat 4 miljardia euroa. Vieraskielisten osuus oli runsaat runsaat 1,1 miljardia euroa.”
lltalehden tilastoissa kuitenkin otetaan huomioon, jos tukea on vuoden aikana maksettu edes kerran, olkoon se lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Toisaalta niissä ei laiteta vasten suomen- ja ruotsinkielisille maksettuja tukia, jotka, kuten yllä käy ilmi, ovat noin 3 miljardia euroa, kolminkertainen määrä vieraskielisiin verrattuna. Iltalehti ei myöskään mainitse, että Perussuomalaisten maalatessa kuvan laiskoista ja saamattomista maahanmuuttajista, jotka elävät sosiaalituilla töiden tekemisen sijaan, Kelan mukaan arabian- ja somalinkielisistä tukiensaajista puolet on lapsia.
Koko proletariaatin riveissä on tavallista, että pieniä palkkoja täydennetään sosiaalituilla, kuten asumistuella. Asumistuen määrät eivät siis kerro mitään siitä, tekevätkö nämä ihmiset töitä vai eivät. Lisäksi on tosiasia, että vieraskielisten työttömyys on tilastollisesti korkeampaa ja heidän työllistymisensä vaikeampaa, joka on tilanne, joka palvelee riiston kiristämistä. Tämä työllistymisen vaikeus formaaleihin töihin näkyy osaltaan siinä, että sorretuista kansakunnista tulevat maahanmuuttajat ovat usein pienyrittäjiä, työskentelevät pikkuporvareille omasta kansakunnastaan tai työskentelevät pimeästi. Näissä oloissa esiintyy usein jopa puolifeodaalisia riiston muotoja.
Oleellista on se, miten tilastoa käytetään usuttamaan työläisiä toisiaan vastaan. Retoriikka ihmisistä, jotka vain pysyttelevät kotona töiden tekemisen sijaan, on hyökkäys koko työväenluokkaa kohtaan. Tätä on käytetty jo aiemmin sosiaaliturvan leikkausten perustelemiseen, mikä merkitsee osaltaan työvoiman tarjonnan kasvattamista tilanteessa, jossa työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Tämä merkitsee työssä olevien työläisten riistämistä kahta kovemmin, kun suhteellinen liikaväestö toimii painostimena. Hallitus on alusta alkaen ajanut kansan päähän ajatusta, että ”rahaa ei ole”. Riistoa kiristetään samalla, kun työläiset pistetään tappelemaan keskenään murusista, joita ns. ”hyvinvointivaltio” heille heittää. Samalla monopolit vaurastuvat entisestään ja valtion kassasta rahaa kauhotaan kiihtyvään tahtiin asevarusteluun. Suomalaisen ja vaikkapa Somaliasta kotoisin olevan työläisen luokkaintressit ovat pohjimmiltaan samat, kun taas suomalaisen työläisen ja porvarin luokkaintressit ovat vastakkaiset – ja tämän totuuden porvaristo haluaa häivyttää.
Tähän liittyen on tarpeen tuomita myös opportunismi, joka esittää, että ”hyvinvointivaltio”, työläisille heitetyt muruset, ovat ratkaisu. Näistä murusista tappeleminen säilyttää porvariston vallan ja kääntää työläiset toisiaan vastaan. Proletariaatin luokkaintressi on riiston poistaminen, omistuksen yhteiskunnallistaminen tuotantomuotoa vastaten, ja tämä tapahtuu vain siten, että se ottaa vallan itselleen ja pystyttää proletariaatin valtion eli proletariaatin diktatuurin, kaikki muu on pelkästään riiston kaunistelua.
Vaikka Perussuomalaiset lietsookin shovinismia avoimesti, muut porvarilliset puolueet ovat siihen verrattuna vain vähemmän ilmiselviä. Kokoomus ja Ruotsalainen Kansanpuolue pudistavat päätään Perussuomalaisten tokaisuille ja ”tuomitsevat rasismin”, mutta samaan hengenvetoon puolueet ehdottavat maahanmuuttajien ”pisteytystä”, jotta porvaristo voisi seuloa muuttovirrasta sitä eniten hyödyttävät ainekset. Keskustan Antti Kaikkonen puolestaan totesi viime syksynä Ylen Ykkösaamussa seuraavanlaisesti: ”Me lähdemme siitä, että tänne voit tulla, jos tulet tekemään työtä. Eli emme rikollisia, emme pummeja tänne kaipaa.” Vasemmistoliitto ja SDP esittävät ”rasismin vastustajia” sanomalla, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, koska syntyvyys laskee. Tämä tarkoittaa siis, että finanssipääoma tarvitsee lisää riistettävää työvoimaa ja mieluiten sellaista, jota se voi riistää kahta kovemmin. Porvarillisilla puolueilla on siis loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän sama ääni kellossa, se on, työvoiman arvon alentaminen, työväenluokan jakaminen ja suomalaisen imperialismin loismaisuuden kasvattaminen finanssipääoman hyväksi, vaikka niiden välillä onkin toki ristiriitoja.
Olemme kirjoittaneet näistä aiheista (artikkeli jatkuu alla):
Tämä ideologinen hyökkäys on tarkoitettu työväenluokan jakamiseksi entisestään kansallisuuden mukaan luokkaristiriitojen häivyttämiseksi. Se pohjustaa uusia toimia riiston kasvattamiseksi ja talouskriisin purkamiseksi joukkojen niskaan.
