Kouvolaan, Luumäelle ja Parikkalaan Kaakkois-Suomessa putosi ukrainalaisia drooneja viime viikon sunnuntaina. Ukraina on lähettänyt jopa 2500 droonia venäläisiä öljysatamia vastaan Suomenlahdella, tuhoten Venäjän keskeistä infrastruktuuria Primorskissa ja Ust-Lugassa. Nämä satamat vastaavat noin viidesosaa Venäjän kaikesta öljynviennistä. Hyökkäys on vastaus Venäjän iskuihin Ukrainan energiainfrastruktuuriin sekä tapahtuvat kontekstissa, jossa Yhdysvallat höllensi Venäjään kohdistuvia pakotteita Iranin otettua haltuunsa Hormuzinsalmen ja öljyn hintojen noustessa räjähdysmäisesti. On tosiasia, että Suomen naapurimaa käy hyökkäyssotaa, ja nämä sodan seuraukset näkyvät myös Suomessa.
Ukraina on sorrettu kansakunta, joka on Venäjän imperialistisen hyökkäyssodan kohteena. Aivan, kuten Yhdysvaltojen aggressio Irania tai Venezuelaa vastaan ei ole sen ”proxy-sotaa” Venäjää vastaan, ei myöskään Venäjän sota Ukrainaa vastaan ole sellainen.
Se, että joukot ovat huolestuneet drooneista ja esimerkiksi siitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos drooni olisikin esimerkiksi pudonnut tiiviisti asutetulle alueelle, on sinänsä ymmärrettävää. Vallankumoukselliset eivät voi kuitenkaan kumartaa tälle vaistonvaraiselle reaktiolle. Imperialismi merkitsee sotaa maailman valtaenemmistölle, ja sen yleiskriisin jatkuvan syvenemisen myötä sekä erityisesti sorrettujen kansakuntien vallankumouksellisen ja imperialismin vastaisen taistelun etenemisen myötä tämä todellisuus käy yhä selvemmäksi myös joukoille imperialistissa maissa. Todelliset vallankumoukselliset eivät voi asettaa oman imperialistisen kansakuntansa etuja sorretun kansakunnan imperialistisen aggression vastaisen taistelun edelle, sillä sorretut kansakunnat ovat enemmistö ja maailmanvallankumouksen päävoima.
Itse asiassa porvaristo onkin aloittanut voimakkaan kampanjan militarisaation syventämisen perustelemiseksi hyödyntäen pikkuporvarillista paniikkia drooneista, jota myös keinotekoisesti luodaan kutsumalla ”asiantuntija” toisensa perään puhumaan aiheesta mediassa. Useat mediamonopolit, joissa pikkuporvariston vaikutus on voimakasta, maalailevat kuvaa, että Suomi on valmistautumaton droonisodankäyntiin, tilanteessa, jossa kyse on Ukrainan vastarintasotaan kytkeytyvästä ilmiöstä ja toistaiseksi kohtuullisen lievästä sellaisesta. Niin Helsingin Sanomat ja Yle ovat julkaisseet asiasta dramatiikkaa tihkuvan jutun, jossa on ”tutkittu” tapahtumien kulkua hetki hetkeltä ja mainittu mm. että yhdessä drooneista ollut taistelukärki olisi voinut räjäyttää omakotitalon säpäleiksi. Ylen kolumnissa puolestaan meuhkataan siitä, että ”Suomea olisi voinut kohdata hirveä droonionnettomuus, koska kukaan ei ole tilanteen herra”. Näennäisellä ja ohuella kritiikillä armeijaa ja valtionjohtoa vastaan perustellaan itse asiassa, miksi militarisaatiota täytyy syventää.
Vaikka puolustusministeri Häkkänen totesi, että Suomen kyvyt ovat ”normaalitilanteessa” hyvät, käyttää hän tilannetta ja esille noussutta pikkuporvarillista kritiikkiä perustelemaan, miksi Suomen armeijan tulisi kehittää lisää droonientorjuntakapasiteettia ja miksi jo käynnissä olevia hankkeita tulee viedä nopeammin eteenpäin. Häkkänen sanoo, että Suomi investoi paljon droonisodankäynnin kapasiteettiin. Hän puhuu siitä, että Suomi haluaa juuri oikeanlaiset järjestelmät Suomen oloihin ja että Suomi voisi ostaa droonintorjuntatekniikkaa Ukrainalta, Israelilta tai Yhdysvalloilta.
Ilmavoimien komentaja Timo Herranen puolestaan käytti tilaisuutta kehumaan Ylellä, kuinka uusien F-35-hävittäjien avulla vastaava tilanne voitaisiin muka välttää. Tämä siitä huolimatta, että droonit havaittiin ilmavoimissa niiden liikkuessa Suomen ilmatilassa ja niitä seurattiin tutkilla sekä Horneteilla. Drooneja ei ammuttu alas, koska tämän arvioitiin aiheuttavan enemmän tuhoa kuin hyötyä.
Näiden lisäksi kansaa totutetaan sotaan ideologisesti: esimerkiksi 112 Suomi-sovellukseen on tulossa ilmavaarasta varoittava ominaisuus.
Droonikeskustelu osoittaa, että työväenluokka ei voi hännystellä pikkuporvaristoa, vaan sen täytyy pitää katseensa tiiviisti taistelussa imperialistista järjestelmää vastaan sen kokonaisuudessa, keskittyen kysymykseen sen taloudellisesta perustasta. Imperialismi on taantumusta kautta linjan. Kommunistien on taisteltava koko yhteiskunnan uudistamisen puolesta, kaikkien maiden työläisten etujen puolesta eikä vaatia, että Suomi pysyisi erossa maailman myrskyistä. Heidän on tuettava Ukrainan kansallista vastarintaa imperialistista miehittäjää vastaan ja tuettava sitä, että tämä vastarinta nojaisi kansanjoukkoihin eikä imperialisteihin, ja tuettava sitä siinäkin tapauksessa, että se voisi aiheuttaa joitakin negatiivisia seurauksia Suomessa.
