22.4.2026 Orpon hallitus tiedotti viimeisen kehysriihensä sisällöstä. Kehysriihi on pitkän aikavälin suunnitelma siitä miten porvarillinen valtio aikoo käyttää varojaan.
Tiedotustilaisuudessa Orpo luonnehti, että hallitus on kehittänyt erityisesti seuraavia asioita:
1. “kasvua ja työllisyyttä”, 2. “kotien pärjäämisen ja luottamuksen vahvistamiseen”, sekä 3. “isänmaan turvallisuutta”.
Imperialismin ajautuessa yhä syvempään kriisiin talouskasvu on kuitenkin Suomessa aivan olematonta ja työttömyyskin Euroopan pahin. Kotitaloudet eivät kuluta, koska niillä ei ole rahaa, tai ne olettavat aikojen entisestään huononevan. On siis selvää, että hallituksen on vähintään väitettävä tekevänsä noille ongelmille jotakin. Kuitenkin hallituksen selkeä prioriteetti on militarisaatiossa, valmistautumisessa imperialistiseen rosvoukseen, jossa Suomi ei suinkaan halua jäädä saalinjaossa paitsi.
Leikkauksia “hyvinvointivaltioon” ja rahaa militarismiin
Hallitus ilmoitti kehysriihessä yli 500 miljoonan lisäsäästöistä, kun aikaisemmin lisäsäästöjen piti olla 400 miljoonaa. Kokonaisuudessaan leikkauksia tulee noin 3,5 miljardia. Säästöt kohdistuvat erityisesti julkiseen sektoriin, julkiseen terveydenhuoltoon ja muihin sosiaalipalveluihin.
Leikkauksia perustellaan velkaantumisen pysäyttämisellä, mutta todellisuudessa velkaantuminen kiihtyy militarisaation ja rikkaiden verohelpotusten takia.
Hallitus nuodattaakin selvästi natsien ja kaikkien militaristien mallinmukaista “Kanonen statt Butter” (aseita eikä voita) -politiikkaa. Kansa saa kiristää vyötä joka sektorilla, mutta armeijan määrärahat nousevat pilviin. Tässä joitakin esimerkkejä. Kehysriihen mukaan:
Itä-Suomeen tulee suuria panostuksia liikenneinfrastruktuuriin. Valtio on jokseenkin avoimesti myöntänyt, että nämä tulevat armeijaa varten, siis joukkojen ja kaluston liikuttelua varten. Tämä tulee maksamaan vähintään yli 100 miljoonaa.
Hallitus varautuu kasvattamaan puolustusmenoja aiempaa nopeammin kohti Natossa sovittua 3.5% BKT-suhdetta, joka tarkoittaa miljardien lisäystä. Tukea Ukrainalle lisätään 300 miljoonalla eurolla.
Turpeen käyttämistä energian tuotantoon aletaan tukea entistä enemmän (yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä). Tiedotustilaisuudessa Riikka Purra avoimesti kertoi, että turve on hyvä energialähde, koska se “lisää huoltovarmuutta”. Toisin sanoen, se on kotimainen resurssi, jota voidaan käyttää mikäli esim. sodan takia energian saanti ulkomailta häiriintyy.
Verohelpotuksia kapitalisteille ja näennäisiä “kasvutoimia”
Militarisaation lisäksi hallitus on jo luvannut veroalennuksia kaikkein rikkaimmille. Ansiotulovero laskee, hyödyttäen erityisesti suurituloisia. Samoin yhtiöveroa (eli yritysten voitoistaan maksamaa veroa) pienennetään. Veroale vähentää verotuloja lähes miljardilla vuodessa.
Hallitus lupaili myös monenlaisia “kasvutoimia”, joiden pitäisi lisätä työllisyyttä ja luoda talouskasvua. Luvatut “kasvutoimet” ovat täysin kosmeettisia. Muutamia esimerkkejä mainitaksemme:
Valtio palkkaa joitakin satoja nuoria kesätöihin. Tämä tietenkään ei tee minkäänlaista koloa valtavaan nuorisotyöttömyyteen. Alle 30-vuotiaita työttömiä on Suomessa lähes 100,000.
Hallitus tekee ensiasunnon ostamisen velaksi hieman helpommaksi pienentämällä määrää joka täytyy olla säästössä ennen kuin lainan saa. Tämä ei helpota velan maksamisessa, vaan ainoastaan velkaantumisessa. Imperialismin kriisistä kertoo paljon se, että nuoret eivät muuta omilleen ja osta asuntoja, elleivät saa velaksi, koska heillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi rahaa.
Hallitus suurentaa hieman kotitalousvähennystä. Tämäkin on pelkkää silmänkääntötemppua, hallitus nimittäin oli itse juuri hetki sitten laskenut kotitalousvähennystä, ja nyt palautti sen vain ennalleen. Mikä loistava parannus! Tätä sitten hallitus kehui “kasvutoimena”!
Kehysriihessä mainittiin myös joitakin muita pieniä toimia, jotka tulevat voimaan vasta vuosien päästä.
Kokoomuslaisesta propagandasta huolimatta, veroalenukset kapitalisteille eivät todellisuudessa ole “kasvutoimi”, sillä kapitalismi kärsii ylituotannon kriisistä. Sijoittajilla ja yrityksillä on paljonkin rahaa, ja yhä enemmän sijoitetaan rahastoihin ja muuhun keinotteluun, mutta ei tuotantoon. Kapitalistit eivät halua sijoittaa tuotantoon (ja ihmisten työllistämiseen), koska kuluttajilla ei ole tarpeeksi ostokykyä.
Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo puolusti hallituksen suunnitelmia Politiikka-radiossa sanomalla, että “suomalaisten tileillä on nyt rahaa enemmän kuin koskaan” joten jos ihmiset eivät kuluta, sen on johduttava jostakin kummallisista psykologisista syistä. Wallinheimo selvästi pitää kansalaisia pilkkanaan tuollaisilla puheilla. Varmasti “suomalaisten” tileillä on paljon rahaa. Mutta keiden suomalaisten tileillä? Porvarien tileillä varmasti on rahaa – sen uskomme kyllä – , mutta laajojen joukkojen tileillä ei.
“Opposition” kommentteja kehysriiheen
Ylen A-Studio-ohjelmassa 22.4. kuultiin eduskuntapuolueiden kommentit kehysriihestä. Luodaan vielä pieni silmäys siihen mitä ns. “oppositio” oli hallituksen toimista mieltä.
Opposition edustajat kyllä haukkuivat hallituksen toimet täysin lyttyyn, mutta kritiikki oli sisällöltään yhtä tyhjää höttöä kuin hallituspuolueiden puolustuksetkin. Esim. Tytti Tuppurainen (Sdp) kritisoi rikkaiden veroalea, vaikka aikaisemmin myös Sdp on laskenut rikkaiden verotusta. Antti Kurvinen (Kesk.) sen sijaan halusi tienata poliittisia pisteitä “isänmaallisuudellaan” ja kehui sotilasmenojen lisäämistä.
HS huomauttaa, että SDP:n Antti Lindtmanin 11. toukokuuta Oodissa pitämässä puheessa avainsanana talouskasvulle oli “vihreän siirtymän” investointien houkutteleminen ja toisena “luottamus” (eli samaa psykologista höttöä kuin Kokoomuksella). Hänen mukaansa ensi hallituskaudella joudutaan tekemään kovia päätöksiä, mutta niitä tehdään “reilummin”. Hän ei kuitenkaan eritellyt, miten. HS huomauttaa, että Oodissa pidetyssä paneelikeskustelussa SDP:n edustajat eivät tehneet vahvoja linjauksia ja puhuivat sopuisasti talouskasvun, kuluttajien luottamuksen sekä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamisesta. Läpeensä siis porvarillista, ja lähes yhtenevää Kokoomuksen kanssa.
Porvarien ja työläisten intressit ovat vastakkaiset: “talouskasvu” tapahtuu työläisten kustannuksella, investointeja houkutellaan riiston edellytyksiä kasvattamalla ja “pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen” on yleinen tunnus, jonka varjolla poljetaan työläisten oikeuksia, hyödyttäen pääasiassa suuryrityksiä.
Kehysriihikeskustelu paljastaa porvarillisen parlamentarismin täydeksi sirkukseksi ja farssiksi. Puolueet syyttelevät toisiaan, vaikka kaikki tekevät samanlaista politiikkaa.
