15. toukokuuta Uusimaalla herättiin poikkeukselliseen tilanteeseen. Vaaratiedotteella kehotettiin 1,8 miljoonaa ihmistä pysymään sisätiloissa harhautuneen droonin takia. Tämä osoittaa konkreettisesti, että elämme sodan aikoja.
Lue myös:
HS tenttasi pääministeri Orpoa taannoisesta Uudenmaan droonivaroituksesta. 22.5. julkaistu juttu sai paljonpuhuvan otsikon: ”Historiallinen uhka ilmasta opetti pääministerille: Kansalaiset eivät ole valmiita”. Tapauksen sotilaallisen merkityksen HS kiteyttää näin: ”Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen Suomen viranomaiset kehottivat ihmisiä varautumaan ilmasta tulevaan vaaraan.”
Haastattelussa Orpo korostaa, että emme elä ”syvää rauhanaikaa”, joka päättyi Venäjän täysimittaiseen hyökkäyssotaan Ukrainassa 2022. Päähuomion hän kiinnittää juuri kansalaisiin, että heidän ”resilienssiään”, kuten hän sanoitti, täytyisi kasvattaa.
Haastattelun pääpaino onkin militaristisessa mielipiteenmuokkauksessa, johon HS esittää kritiikkiä (palaamme tähän alempana). Ensiksi, ”Orpo korostaa, että arvion uhasta tekivät viikko sitten ja tekevät jatkossakin aina sotilaat. Hän luottaa Puolustusvoimien sanaan uhka-arviosta kyseenalaistamatta sitä mitenkään.” Tätä HS haastaa huomauttamalla, että mitään droonia ei lopulta ollut eli sotilaat olivat väärässä ja että viranomaisetkin voivat tehdä virheitä. Orpo vastaa, että Suomi on oikeusvaltio ja Suomessa on maailman luotettavimmat viranomaiset. Lopulta hän piiloutuu salassapidettävän tiedustelutiedon taakse: ”En voi niitä avata, enkä edes ihan kaikkea tiedä. Tiedän sen, mikä on oleellista.” Viesti on: luota sokeasti kenraaleihin.
Toissijaisesti hän kritisoi, ettei hallinnossakaan ole ollut tarpeeksi ”kriisitietoisuutta”. Hän kertookin yllättyneensä, miten hitaasti puhelimiin tulevaa hälytysjärjestelmää on valmisteltu. Tämä toissijainen kohta on oleellinen, sillä tällä tavoin hän yrittää kääntää eduskunnan opposition kritiikiltä kärjen syyttelemällä johtamaansa virkakuntaa – Latviassahan pääministeri jo joutui eroamaan, kun maahan tippui ukrainalaisia drooneja.
Orpon toissijaiseksi jättämä kohta on HS:lle ensisijainen, kuten nähdään haastattelussa Orpoa vastaan esitetystä kritiikistä sekä HS:n pääkirjoituksesta 21.5., jossa HS kritisoi jyrkästi viranomaisten toimintaa, ja vielä Orpon haastattelun jälkeen julkaistusta jatkojutusta, jossa ääneen pääsee muuan sotatieteiden dosentti, joka pitkälti komppaa HS:n pääkirjoitusta aiheesta.
Kritiikki viranomaisia kohtaan kuuluu ”oikeusvaltioon”, sanoi Orpo mitä hyvänsä. HS:n kritiikin ydin on, että virheet heikentävät kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja erityisesti armeijan kykyyn torjua drooneja. Pääkirjoitus käsittelee myös toista aiheeseen liittyvää kysymystä: työssäkäyntiä ja palkanmaksua droonivaaran aikana. ”Yhteiskunta ei voi rakentua oletukselle, että jokainen yksin tulkitsee viranomaissuosituksia ja päättää, meneekö töihin tai kouluun, vaikkei kansalaisia ja työnantajia pidä myöskään aliarvioida.” Tällä tavoin se korostaa valtion ja instituutioiden roolia. HS perustelee linjaansa myös ”hybridiuhilla”, sillä ns. hybridivaikuttamisella pyritään koettelemaan instituutioita ja nakertamaan kansalaisten luottamusta niihin.
Yleisesti voi kiteyttää, että tässä tapauksessa Orpo vaikuttaa liberaalimmalta, HS valtiokeskeisemmältä. Kyse ei ole välttämättä syvästä periaatteellisesta erosta, vaan mukana on myös paljon tapauskohtaista. Osittain kyse on todellisesta näkemyserosta, miten militarisaatiota tulisi edistää. Osittain taas valmistautumisesta vaaleihin: HS kritisoi poliitikkoja, mikä tarkoittaa erityisesti hallitusta, laiskasta tarttumisesta varautumiseen, mihin Orpo pyrkii vastaamaan.
Taantumuksellisten kesken voi olla painotuseroja imperialistisen militarisaation konkreettisissa muodoissa, mutta sen tarpeesta vallitsee yksimielisyys.
Drooniuhka on nähtävä myös demagogisena keinona perustella koko yhteiskunnan kokonaisvaltaisen militarisaation syventämistä, samantyyppisenä kuin koronapandemia aikoinaan. Kiihtyvässä militaristisessa mielipiteenmuokkauksessa on kyse myös jatkuvasti kasvavien ristiriitojen hallitsemista kiistämällä porvarillis-demokraattiset ihanteet. Samanaikaisesti sota itsessään on jo todellisuutta valtaville joukoille maailmassa imperialistien valmistellessa ja aloittaessa yhä uusia hyökkäyksiä ja väliintuloja sorretuissa kansakunnissa, ja toisaalta ja pääasiassa kansanjoukkojen tarttuessa aseisiin esimerkiksi kansallisen vapautuksen puolesta.
Tämä on jälleen osoitus siitä, että imperialismi on kuoleva järjestelmä, että porvaristo on taantumuksellinen luokka, joka joutuu turvautumaan yhä epätoivoisempiin keinoihin valtaansa ylläpitääkseen. Kiihdyttämällä militarisaatiota se vain jouduttaa omaa tuhoaan. Toisaalta se ei tietenkään tuhoudu itsestään; tämä vaatii sitä, että kommunistit taistelevat opportunistien ja revisionistien yrityksiä passivoida joukkoja ja tarttuvat joukkojen vallankumouksellisen potentiaalin ohjaamiseksi yhteiskunnan perinpohjaisen uudistamisen toteuttamiseen vallankumouksen keinoin.
Mitä tulee militarisaatioon, porvariston kutsuihin siihen, että joukkojen on varauduttava sotaan, kuuluisa sitaatti Leniniltä kuuluu:
”Porvariston asia on kehittää trusteja, ajaa lapsia ja naisia tehtaisiin, piinata heitä siellä, turmella ja tuomita äärimmäiseen kurjuuteen. Me emme „vaadi” emmekä „kannata” tällaista kehitystä, me taistelemme sitä vastaan. Mutta miten taistelemme? Tiedämme, että trustit ja naisten tehdastyö ovat edistyksellistä. Me emme halua kulkea taaksepäin, käsityöhön, esimonopolistiseen kapitalismiin, naisten kotityöhön. Eteenpäin trustien y.m.s. kautta ja niitä pitemmälle sosialismiin!
Tämä päätelmä pitää vastaavin muutoksin paikkansa myös kansan nykyisen militarisoinnin suhteen. Tänään imperialistinen porvaristo militarisoi koko kansan, myös nuorison. Huomenna se kaiketi ryhtyy militarisoimaan naisia. Tämän johdosta meidän on sanottava: sitä parempi! Pikemmin eteenpäin! Mitä pikemmin, sitä lähempänä on aseellinen kapina kapitalismia vastaan. Voisivatko sosialidemokraatit antaa nuorison y.m. militarisoimisen pelästyttää itseään, jos he eivät unohda Kommuunin antamaa esimerkkiä? Se ei ole „elämästä irrallista teoriaa” eikä haave, vaan tosiasia. Ja olisi tosiaankin jo kerrassaan huono juttu, jos sosialidemokraatit alkaisivat kaikista taloudellisista ja poliittisista tosiasioista huolimatta epäillä sitä, että imperialismin kauden ja imperialististen sotien täytyy kiertämättömästi johtaa tällaisten tosiasioiden toistumiseen.”
