Kuten kirjoitimme aikaisemmin, jenkki-imperialismi on kärsinyt Irania vastaan nöyryyttävän tappion. Iranin sodalla on kuitenkin muitakin kuin vain sotilaallisia ja strategisia seurauksia. Sodalla on laajat taloudelliset vaikutukset ja se on yksi tekijä, joka pahentaa entisestään imperialismille oleellisia kriisi-ilmiöitä. Sodan seuraukset kärjistävät byrokraattisen kapitalismin kriisiä entisestään sorretuissa kansakunnissa. Se heikentää maailman hegemonista supervaltaa sotilaallis-strategisesti ja taloudellisesti, aiheuttaen samalla suurta kärsimystä myös sorretuissa kansakunnissa, imperialistisen järjestelmän entisestään mädäntyessä ja riistäjien epätoivoisesti pitäen kiinni vallastaan. Toisin sanoen, imperialismin yleinen kriisi pahenee, ja tulee yhä tarpeellisemmaksi taistella imperialismia vastaan. Vahvistuu suuren Leninin määrittelemä tilanne, jossa “pohjakerrokset eivät tahdo ja huippukerrokset eivät voi elää vanhaan tapaan.”
Sodan oleellisin välitön seuraus on energiakriisi, josta Tjen Folket Media on kirjoittanut varsin perusteellisesti. Koska Hormuzinsalmesta kulkee kolmannes maailman öljystä, sekä merkittävä osa muistakin tärkeistä tavaroista, se on aiheuttanut pulan energiasta, energian hinnan kallistumisen, joka johtaa käytännössä kaikkien tavaroiden kallistumiseen. Tavaroiden kallistuminen ilmenee myös inflaationa, eli rahan ostovoiman pienentymisenä, jota Euroopan ja USA:n keskuspankit pystyvät vain vähän estämään kasvattamalla korkotasoa, jotta kansalaiset säästäisivät rahansa ja kuluttaisivat vähemmän. Käytännössä se siirtää kustannuksia kansan niskoille, koska kansanjoukot kuluttavat suuren osan rahoistaan (joita inflaatio kutistaa entisestään) välttämättömiin tavaroihin, eivätkä voi vähentää kulutustaan tinkimättä välttämättömistä menoista.
Eniten hintojen kallistuminen on vaikuttanut sorretuissa kansakunnissa, kaikkein köyhimmissä maissa. Nepal on joutunut aloittamaan kotitalouksien kaasun säännöstelyn. Filippiineillä on julistettu energiakriisi. Tjen Folketin mukaan Filippiineillä “on saatettu voimaan 4 päivän työviikko ja julkisen sektorin työntekijöitä pyydetään säätämään ilmastointi 24 asteeseen tai lämpimämpään, sähkön säästämiseksi”. Etelä-Koreassa on julistettu polttoaineen säännöstely, ja myös Pakistan on ottanut käyttöön polttoaineen säästötoimia. Thaimaassa on toimeenpantu hintakatto polttoaineelle ja Vietnam pienentää polttoaineen verotusta laskeakseen hintoja. Japani on alkanut käyttää kansallisia kriisitilanteen öljyvarantojaan.
Myös imperialistiset maat kuten Kiina ja USA ovat vaikeuksissa. Kiina on riippuvainen tuontienergiasta ja on maailman suurin energian maahantuoja. Sillä on kuitenkin suuret varastot, jotka kestävät mahdollisesti puoli vuotta. USA on jo käyttänyt omat öljyvarastonsa lähes loppuun. Monien köyhien maiden varastot kestävät vain viikon tai kaksi, ja ovat käytännössä jo lopussa.
Monet sorretut kansakunnat, jotka tuottavat suurimman osan maailman ruoasta, kuten Intia, ovat myös tuontienergiasta riippuvaisia. Energian korkea hinta aiheuttaa häiriöitä ruoan tuotantoon ja kuljetukseen, ja lisää ruoan hintaa maailmanlaajuisesti. Hormuzinsalmen kiinni oleminen vaikeuttaa myös lannoitteiden saantia.
Sodan loppuminen, jonka suhteen tilanne näyttää epävarmalta, ei tule poistamaan näitä ongelmia, vaan ainoastaan välttämään välittömän katastrofin. Hintojen ennustetaan edelleen pysyvän aiempaa korkeammalla ja sodassa on tuhoutunut suurii määrä infrastruktuuria, jonka korjaaminen kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Imperialistit tulevat käyttämään yhä suuremman osan bkt:stä aseistukseen, sekä kaikenlaiseen keinotteluun, mieluummin kuin paluuseen sotaa edeltäneeseen tilanteeseen.
Jenkki-imperialismi pyrkii vahvistamaan omaa energian saantiaan mm. kehittämällä ympäristölle hyvin haitallista “frakkaamista”. EU:ssa ja Kiinassa imperialistit taas ajavat “vihreää siirtymää”. Suomalaiset poliitikot kuten Vasemmistoliiton Li Andersson ovat kritisoineet “vihreässä siirtymässä” hitaita EU-maita, kuten Italiaa. Porvarien “vihreä siirtymä” palvelee kapitalismia monin tavoin, esim. luomalla uusia markkinoita ja pakottamalla uusimaan tuotantovälineitä sekä palvellen tällä hetkellä myös militarisaation kiihdyttämistä. Suomen suurporvariston edustajat valittelevat, että Suomi ei vielä ole tarpeeksi omavarainen energian suhteen, “globaalien kriisien” (eli imperialististen sotien ja kansojen vapaustaisteluiden) syttyessä, joten sen on kiihdytettävä “vihreän energian” tuotantoa. Täysin samasta syystä, tuontienergiasta hyvin riippuvainen sosiali-imperialistinen Kiina kehittää vihreää energiaa, ei suinkaan mistään “humaaneista” tai “ekologisista” syistä. Jotkut nostavat esille pikkuporvarillisia kantoja, jonka mukaan tilanne osoittaa ongelmaksi riippuvaisuuden fossiilisista polttoaineista. Todellisuudessa ongelma on imperialismi, jonka kriisi syvenee huolimatta siitä tai tästä yrityksestä ratkaista sen sisäsyntyiset ristiriidat.
Imperialistinen järjestelmä on yhä syvenevässä kriisissä, jota se ei pysty ratkaisemaan. USA:n asema horjuu ja Kiina pyrkii haastamaan sen maailmanherruuden, mitä se ei kuitenkaan voi saavuttaa ilman maailmansotaa. Kaikki imperialistit, pienetkin, valmistautuvat sotaan ja maailmansotaan, kaapatakseen itselleen ryöstösaalista ja vahvistaakseen asemaansa globaalina riistäjänä. Ne ovat kuitenkin pelokkaita sodan seurausten suhteen, jota AND analysoi pääkirjoituksessaan.
AND kirjoittaa:
“Objektiivisesti imperialisteilla ei ole vankkaa yhteiskunnallista tai poliittista perustaa kolmannen maailmansodan puolustamiseksi omien maidensa kansojen edessä, saati kansan tuen saamiseksi. Viime kädessä joukot yhä enemmän hylkäävät taantumuksellisten tarjoaman poliittisen järjestelmän – porvarillisen demokratian tai fasismin – 59% vastaajista 24 eri maassa on tyytymättömiä maansa demokratiaan. Pew Research Centerin tutkimuksen mukaan porvarillisen demokratian kannatus laski 17% Ranskassa vuosina 2022-2023, 13% Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 10% Saksassa. Ainoassa hegemonisessa supervallassa, Yhdysvalloissa, vuoteen 2025 mennessä vain 17% aikuisista sanoi luottavansa siihen, että Washingtonin hallitus tekisi oikein “aina” tai “useimmiten”, mikä on yksi alhaisimmista tasoista lähes 70 vuoteen. Lisäksi 62 % amerikkalaisista oli tyytymättömiä demokratian toimintaan maassa. Lisäksi saman tutkimuksen mukaan porvarillisen demokratian globaali kriisi ei rajoitu hallituksiin, vaan ulottuu muihin vanhan järjestelmän vaalivaihtoehtoihin, sillä 64 % ei arvioi myönteisesti vastustusta omia hallituksiaan kohtaan. Siksi vaaliboikotit, toivottomuus ja usko siihen, että jonkin muun järjestelmän on korvattava nykyinen, kasvavat (nimittäin ainoan mahdollisen järjestelmän, proletariaatin diktatuurin, vaikka tähän myönteiseen johtopäätökseen pääseminen riippuukin vallankumouksellisten puolueiden ja järjestöjen olemassaolosta ja toiminnasta). Joka tapauksessa joukot sanovat, etteivät he enää hyväksy elämää sellaisena kuin ne ovat eläneet tähän asti: vuonna 2025 järjestettiin yli 148 000 suurta mielenosoitusta hallituksia vastaan 197 eri maassa tai alueella, joka osoittaa kasvua kolmena vuonna peräkkäin.”
Tilanne asettaa erittäin tärkeitä ja vaativia tehtäviä maailman kommunisteille ja koko anti-imperialistiselle liikkeelle. Tulevaisuus ei lupaa ruusuilla tanssimista, vaan erittäin kiivasta ja kovaa taistelua, jonka kansa tulee lopulta voittamaan.
