Ukrainan kansallinen vastarinta on kevään ajan jatkanut kovaa taistelua miehittäjää vastaan, iskien yhä syvemmälle Venäjälle erityisesti sen öljyntuotantoon sekä muuhun (sota)teolliseen infrastruktuuriin. Iskut alkoivat hieman ennen Yhdysvaltojen hyökkäystä Iraniin, mutta voimistuivat huomattavasti vastauksena sille, että Yhdysvallat poisti pakotteet venäläiseltä öljyltä maailmanlaajuista energiakriisiä lieventääkseen Iranin kansallisen vastarinnan suljettua Hormuzinsalmen. Tuohon aikaan useat Ukrainan läntiset muka-”liittolaiset” (imperialistit) pyysivät sitä vähentämään iskujaan, ettei maailmanlaajuinen öljypula pahenisi.
Öljyntuotantoon kohdistuvat iskut ovat aiheuttaneet vakavan öljykriisin Venäjällä ja jopa jonoja bensapumpuilla. Ukraina soveltaa massiivisessa mittakaavassa halpojen droonien käyttöä. Venäläisten tietojen mukaan yli 63 933 ukrainalaista droonia on ammuttu alas Venäjän sekä miehitettyjen ukrainalaisalueiden ilmatilassa vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla. Kesäkuun alussa Ukraina oli iskenyt 24:ään 33:sta Venäjän öljynjalostamosta. Venäjän talous nojaa voimakkaasti öljyn ja maakaasun vientiin, ja Ukrainan jopa tuhansia kilometrejä Venäjälle kohdistuvat iskut ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa sen taloudelle sekä tuovat sodan suoraan jopa Moskovan ja Pietarin kaltaisten metropolien asukkaiden arkeen. 6. heinäkuuta Ukraina iski Omskin öljynjalostamoon, joka on Venäjän suurin, 2700 kilometrin päähän lähimmästä hallitsemasta alueestaan. Samanaikaisesti Venäjän eteneminen rintamalla on hidastunut merkittävästi ja se kärsi ukrainalaislähteiden mukaan lähes 40 000 miehen tappiot kesäkuussa.
Lue myös:
Yhdysvallat ei ole onnistunut vuoden 2025 alusta asti käynnissä olleessa vehkeilyssään venäläisen imperialismin kanssa Ukrainan jakamiseksi. Talvella Yhdysvallat vaati Ukrainaa alistumaan pikaiseen rauhaan ja alueluovutuksiin, samanaikaisesti, kun Venäjä iski rajusti Ukrainan energiainfrastruktuuriin aiheuttaen mittavia kärsimyksiä sen kansalle. Ukraina on toistuvasti kieltäytynyt suostumasta alueluovutuksiin.
Olemme kirjoittaneet aiheesta maaliskuussa 2025, jolloin Trump nöyryytti Zelenskyiä Valkoisessa talossa painostaakseen tätä mineraalisopimukseen:
G7-huippukokouksessa Yhdysvallat liittyi päätöslauselmaan tuesta Ukrainalle. Samanaikaisesti Suomessa Kultaranta-keskusteluissa Stubb totesi, että Venäjään tulee muodostaa keskusteluyhteys kahden kuukauden sisällä EU:n kautta. Eurooppalaiset imperialistit ovat tähän asti jääneet syrjään jenkkien ja venäläisten välisestä vehkeilystä Ukrainan kysymyksessä. Ilmiselvästi ne pyrkivät hyötymään siitä, että Yhdysvallat on kiireinen muualla, pääasiassa Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa.
Nyt, Ankaran NATO-huippukokouksen yhteydessä keskiviikkona, Trumpin ja Zelenskyin odotetaan tapaavan ”sodan lopettamiseksi”. 4. heinäkuuta Trump puhui niin Zelenskyin kuin Putinin kanssa sodan lopettamisesta, ja hän on voimakkaasti ilmaissut halunsa sen lopettamiseen. Kremlin neuvonantaja Juri Ushakovin mukaan keskustelu oli ”bisnesmäinen” ja siinä tunnustettiin Venäjän ja Yhdysvaltain välisten suhteiden merkitys. Zelenskyi on viime kuussa ehdottanut suoraa keskustelua Putinin kanssa, mutta Venäjä hylkäsi tarjouksen. Imperialistit sopivat jälleen kerran siis Ukrainasta ilman Ukrainaa.
Samanaikaisesti, kykenemättömänä etenemään rintamalla, Venäjä jatkaa imperialisteille tyypilliseen tapaan kansanmurhaisia pommituksia siviilikohteita, erityisesti asuinalueita vastaan kapitulaatioon painostamiseksi. Viime aikoina se on pommittanut erityisesti Kiovaa, tappaen 6. heinäkuuta jälleen 20 ihmistä. Viime viikon torstaina puolestaan surmattiin 30 ihmistä.
Yleisesti imperialistit, niin Yhdysvallat, Venäjä kuin myös eurooppalaiset imperialistit puhuvat kiivaasti rauhasta. Ne janoavat Ukrainan jakamista ja tilanteen rauhoittamista. Ne eivät välitä miehitettyjen alueiden vapauttamisesta. Ukrainan kansan mieliala on kuitenkin yhä kansallisen vastarinnan puolesta ja se tekee suuria uhrauksia taistelua jatkaakseen, mikä on vaikuttanut myös siihen, että Zelenskyin hallinto on Yhdysvaltain painostuksesta huolimatta jatkanut vastarintaa ja menestyksekkäästi toistaiseksi torjunut yritykset Ukrainan jakamisesta.
Imperialistit eivät välitä kansallisesta itsemääräämisoikeudesta tai Ukrainan kansan vapaudesta. Ne eivät tue miehittäjän ajamista maasta, ne haluavat tukea vastarintaa vain siihen asti, että kapitulaatio saattaisi olla sen johdon näkökulmasta seliteltävissä parhain päin kansalle. Suomikin on jo unohtanut aiemman pöyristyksensä Yhdysvaltain lausunnoista. Ukraina on aiheuttanut kovia tappioita venäläiselle imperialismille, ja näillä on ja tulee olemaan vaikutusta erityisesti Venäjän sisäisesti, mutta suuria alueita on yhä miehitettynä ja merkittävin muutos rintamalla on lähinnä Venäjän etenemisen hidastuminen. Stubbin puheilla siitä, että Ukraina on paremmassa asemassa kuin koskaan, on tarkoituksena vain valmistella mielialaa kapitulaatiolle ja pyrkiä esittämään se voittona. Imperialistien välillä on myös eroa: suomalaisen imperialismin mukaan aloite on Ukrainalla – jenkit puolestaan perustelevat ”rauhan” tarvetta sillä, että rintama on jäätynyt.
NATO-huippukokouksen yhteydessä Zelenskyi anoo imperialisteilta lisää aseita, mutta sodassa ihmiset ratkaisevat, eivät aseet. Ukrainan kansan tahtotila on miehittäjää vastaan. Itsenäisesti, kansanjoukkoihin, ei imperialistien aseteknologiaan nojaten ja pitkällisesti taistellessaan se pystyy ajamaan vihollisen tiehensä. Tämä totuus kirkastuu hetki hetkeltä selvemmäksi imperialistien puuhatessa ”rauhaansa” ja tämän asettaessa yhä enemmän painetta kansalliselle vastarinnalle nojata omiin voimiinsa. Imperialismi on heikkoa, ja kun kansat taistelevat ja tekevät vastarintaa, se ei voi saavuttaa tavoitteitaan. On muistettava ainoan hegemonisen supervallan, jenkkien, viime vuosina kärsimät tappiot. Esimerkiksi Afganistanissa jenkit pakotettiin lopulta pitkällisen taistelun tuloksena vetäytymään maasta. Niin kauan, kun kansallinen vastarinta jatkaa taistelua, imperialistit eivät voi saavuttaa tavoitteitaan myöskään Ukrainassa.
